IRC-Galleria

Mä menen mukana ja kaikki liikkuu. Liike ei ota musta kiinni koska mä olen osa liikettä.
Virtaan ja matkaan hetkiin jotka poistuu ja syntyy loputtomasti.
Hengitän ja olen lähempänä kuolemaa. Syntymää.
Erotan asioita joilla ei ole merkitystä. Mä haluan siksi ne ovat.
Kellun eteenpäin maailmassa jossa ei ole tunteita.
Kaikki on tehty paperista ja sinne on piirrelty kasvoja.
Mun kasvot ovat tyhjät ja teippaan paperia naamaani.
Otan kyniä tärisevään käteeni ja piirrän kasvot.
Ne valuu pois aina kun ovat valmiina.
Eikö mulle ole tarkoitettu tunteita.
Mä olen syntynyt ja kuollut mutta mitä mä koen matkalla.
Ymmärränkö sitä ikinä. Miksi kaikki on rakentunut sekavaksi.
Teenkö mä sen itse ja miksi koen tunteita jotka satuttaa mua.

Minne olen matkalla mistä mä olen tulossa, missä mä olen.
Yksinkertaista. Olen matkalla,en ikinä perillä, en ikinä lähtenyt.

Saapuminen joka tuntuu.

---

Yksin olen kantanut kaiken ja nyt ne palaavat kotiin.
Saavuttanut unelmani jotka eivät enää päde kun olen perillä.
Kohdannut asiat jotka eivät enää halua kohdata minua.
Milloin olemme luoneet itsemme ja miksi otamme sen totuutena.
Ei ole mitään mihin voimme tarttua ja olla varmoja että meillä on kädet.
On vain yksinäisyys. Sekin on kiinni mielentilasta miten sen kokee.
Ihminen vierelläsi on vain harhaa joka ei auta kun tulee aika kokea.
Kaikki on heijastuspintaa itsesi kohtaamista varten.
Olet sillä on vain merkitystä.
Voit yrittää mutta lopulta et ikinä tule tuntemaan ketään.