Sekavat ajatukset ilahduttavat matkalla ja niihin tallennetut piiloviestit antavat lisää voimaa.
Oletko sinä hyvä lukija ikinä ampunut itseäsi päähän sormellasi ja jäänyt eloon.
Avannut mieltäsi ja saanut jotain etkä menettänyt mitään.
Vienyt kaikkea mitään ottamatta ja elänyt onnellisesti ilman onnea.
Hän on. Sillä hän on kuollut.
Kuollut ja varsin onnellinen.
Hymyilee kaiket päivät yksin ja katsoo kun tuuli heiluttaa
puiden lehtiä auringon valossa.
Katsoo varjoja maailman kankaalla ja niiden
loputonta liikettä joka ei toista itseään ikinä.
Hän on tullut siihen tulokseen että vain kuollut
ymmärtää mitä elämä on.
Vain kuollut on todella elossa.
Minä en määritellyt kuolemaa.
Te oletatte. Missään ei ole mitään ristiriitaa.
On vain kirjoitusta jonka voi ottaa liian vakavasti.
Ei ole muuta muotoa. Ympyrä on neliö
ja joskus kolmio. Kaikki riippuu siitä
onko haarukka juonut maitoa ja vettä aamulla.
Siitä oletko nauttinut lääkkeesi vai oletko tuplanauttinut lääkkeesi.
Ethän unohda hengittää.
Ei kannata aina automatisoida itseään.
Hän oli väsynyt.
Jatkuva kuoleminen on prosessi
joka vie voimia.
Tarvitsee järjestellä palasia.
Muistaa menetyksiä ja opetella elämisen rutiinien rikkomista.
Pitää muistaa olla ihminen jonka mieli
on täynnä ihmeitä ja maailman naurua.
blink blink blink
what is your excuse for failing ?