IRC-Galleria

Tänään olen mm. herännyt ahdistukseen. jatkanut ahdistelua läpi päivän. pelannut.
katsonnut kun kotiani siivotaan. hakannut mattoja bokkenilla.syönyt kotzonen.keskustellut parisuhteista irkissa.

kopioin tämän suoraan sinulta evi.
anteeksi.

Tänään olen mm. herännyt 18:30 ja istunut tietokoneella.
suunnitelmissa on nukahtaa illalla.

en jaksa tätä enää olen todennut että 3 vuotias jälkeenjäänyt lapsikin osaisi ohjelmoida paremman systeemin jälkeenjääneille ihmisille käytettäväksi kuin tämä päiväkirjan versio nykyiset päiväkirjani löytyvät ja jatkavat löytyvän osoitteesta : http://www.livejournal.com/users/ominaeshi/

Hän istui päätöstään.Istui loputtomiin koska oli lopettanut kaiken toiminnan. Kaiken hän oli päättänyt.Olla puhumatta totuuden kiertämällä. Hän istui ja katseli neutraalina. Oman universuminsa rakennetta mihinkään puuttumatta. Mielensä leikkimistä ajatusten hiekkalaatikolla.Myöntäen mielentilan ja silloin se katosi.Huomio ja hyväksyminen antavat maailmalle takaisin sen keveyden.Siinä hetkessä ei ollut aikaa. Hän istui siinä sekunnin ja tuhat vuotta samanaikaisesti. Ehkä se on juuri se mistä kirjoitetaan myöhäisessä heräämisessä joskus ihmisille aamupalan vierelle. Ikuisuus on jokaisen omaisuutta. Kollektiivinen yksinäisyys.Jakakaa kaunista.Hetket jolloin tulee ikävä niitä hetkiä joista halusi pois.MIkään ei ole pysyvää.Paremminkin näemme itsemme ajoittain ympyrässä jota kuljemme.Kuin menisimme taidenäyttelyyn katsomaan itseämme erilaisina kuvina.Kävelemme vaiheiden läpi joskus unohtaen että olemme jokapuolella.Jokainen hetki on vapautuminen koska silloin jos ei olisi me menettäisimme itsemme.Silloin olisi tyhjää niille jotka ovat jo löytäneet tyhjyyden.Vapautuminen? en minä tiedä mitä se on. Sinun todellinen muotosi on hetkessä jossa et muista kuka olet.silloin sinulla ei ole mitään mihin verrata ja parantaa. Olet kuin paperi jolle ei ole piirretty mitään. Siinä on maailman kaikki kuvat.

Hello moment of stillness. sadness came to visit. everywhere the flowers turn black. To escape the eye of others. We just wanna be something we just wanna accept what we are.Winter comes and melts the summer away. Frozen people outside smoking their warmth inside those nasty lungs. I just have no feeling. Mental prison and soul has no strenght.Thoughts of steel. cold metal turns your freedom into prison.Why dont you just stop believing.Existence of human shelters.Cities of illusion and numbness.What havent i seen yet. why i am nothing to myself. Words just keep swimming inside my conscious mind. Drifting and fighting to live. To reach me and justify their existence.To born and be real. Be something i believe.We just dont see the painting we are. We just see the others and what they are.The images of some shallow stream of life.We cannot just be.Allways have to justify the living.Live to project.Live to see what life is.live to learn what we are.To understand those colors what we see everyday.



On hieman kylmä.
jossain päin ulkona katuvalojen alla.
siinä kuolleessa valossa.
elää menneisyyteni.
hetkiä joista muistan mutta en tiedä ovatko ne edes olleet.
Tekemättömyys ja teoria tekemisestä.

(when the dreamer dies what is going to happen?)

Kylmyys sekoittuu ihmisten kiireeseen joka tekee siitä vielä kylmempää.
Turhautuminen ja huomaaminen että ympärillä on pelkkää metallia.
Mitä kaikki tekevät ohittaessaan toisensa, ohittaessaan itsensä.
huomaavatko he edes olevansa minä silloin kun minä olen he.
löytääkä kukaan edes itseään sen alta mitä he kutsuvat elämäksi.
Loputon pieniosainen palapeli.
sellaiset isot palat (pahviset) mitä lapsille valmistetaan (koska se on helppoa)
niiden kokoamisella saavutamme harhan saavuttamisesta.

Hetken onnellisuus kun syön leipää.
istun autossa ja ei ole kylmä.
näen ihmisen joka katsoo minua pelkäämättä.
hymyilee minulle ilman ajatuksia sosiaalisesta maailmasta.
tekee kaiken sen mihin minä en pysty.

Silloin tunnistan itseni vain sanoakseni näkemiin.
kumartaen kauniisti hetken hiljaisuutta.

seison taas siinä mistä lähdin.

ehkä tarpeeksi kauan ympyrää kiertäessämme
löydämme tavan muuttaa se tieksi.
silloin kuolee monta.

missä ovat ihmiset silloin kun niitä tarvitaan kantamaan elämää.

Aamu kaaos mieli on puhdas mutta en näe totuutta. Tietoisuuden monet harhat huutavat omaa sanomaansa mutta koita vain kävellä niiden läpi saavuttaen tekemättömyyden päämäärän. Silloin istun hiljaa asioiden näkymättömyyksissä.Olen vain puhdasta olemista.Valkoista vettä valuu katosta ja huuhtelee minut puhtaaksi imeytyy jokaiseen fyysiseen soluuni ja antaa viileyden tunteen. Jokainen chakrani puhdistuu ja avautuu kihelmöivään hengitykseen. Olen herännyt uuteen uneen. Todellakin tämä päivä alkoi niin että kuolin ja mietin taas kuka olen ja miksi olen jotain millä ei ole merkitystä. Päädyin tulokseen että ei sillä ole mitään merkitystä. Mielen taistelu ja lopuksi nauretaan itselleen koska on unohtanut jo koko maailman vain asioiden takia. hohoo aamuanimet saavat taas tyydyttää rutiinia ja sen tarvetta että maailma pysyy kiinteänä enkä vain vaella kehossani ilman päämääriä. Toki on päämääriä että pysyn elossa. Mutta jostain syystä en saa niitä toteltua ja tehtyä valmiiksi vaikka kuinka nautin usein pienistä projekteista ja niiden vapaudesta minua kohtaan.NO mutta tämä aamu on nyt jo alkanut koska luulen herääväni. Aamujooga ja pieni hetki hiljaisuutta (oikeastaan ei) vihreää teetä ja aamupalaa. Eilen törmäsin mielenkiintoiseen sivustoon indigolapsista. lukekaa ehkä löydätte itsenne taas kerran jostain peilistä : http://www.sunfell.com/partone.htm kiitos ja hyvää elämää nähdään taas kun meidän kuuluu nähdä. olen huomannut että asiat jotka sinä päätät toteuttaa menevät aina väärin koska silloin uit taoa vastaan ja hukut.

Tänään oli ihan erilainen päivä. Ehkä johtuen siitä että menin ulos ja näin jotain intensiivisempää elämää kuin kissani pärähtelyä yksiössä mitä erilaisimmilla tavoilla. Tosin kissani tuntuu olevan paljon hauskempaa katseltavaa kuin miljoonat autot kaupungissa ja ihmiset joilla on kiire paikasta a paikkaan b välimatkoja edes kelaamatta.Mutta näki ihmisiä ja sai taas majoittaa kodittomia hetken aikaa.Pärähdin työkkäriin uusimaan työnhakuani juuri sillä hetkellä kun siellä oli miljoonia ihmisiä ihmettelemässä jotain kojuja joissa myytiin töitä /ammatteja.Tosin kukaan ei oikein vaikuttanut tekevän mitään ja ihmiset tuntuivat vain seisovan ilman mieltä paikoillaan laulaen yhteistä kaaosta sävelenä joka oli niin monimuotoinen että korvani eivät erottaneet edes sen sanomaa.hienoa melua puheiden eri tarkoituksista ja tavoitteista. No sain työnhakuni uusittua enää pitää selvittää miksi erosin koulustani mutta onneksi se on pieni kirjoitus vain tunteistani joita he haluavat kuulla ja asioista joita en halua tehdä.Sitten pääsin sieltä pois ja otin teknologialla yhteytta sosialiisin kontakteihin (wow!) ja päätin mennä tekemään kustannusarvion harrastuksistani siinä odotellessa.Loppu päivä meni vaiheillen sateessa ympyrää ja siten jotenkin oudosti (tietoisesti)Päädyin juomaan kaljaa mestoille.Sitten olenkin katsonut monitoria loppuillan mitä erinäisemmissä muodoissa ja sen tuottamaa viihdettä ns sosiaalisesti yhdessä ihmisten kanssa.Hei tämä on aika normaali journali varmaan sellainen yleinen kaava jota ihmiset kirjoittavat <3 osaan sittenkin olla. Tosin tuntuu että mieleni puuroutuu ja en vain jaksa miettiä enää asioita tai en jaksa tehdä mitään mikä vaatii jotain toimintaa kuten ajattelu. en vain löydä enää haasteita asioista koska olen löytänyt taidon luovuttaa jos jokin tuntuu vaikealta.Muistan vielä kun olin kunnianhimoinen itseäni kohtaan ja tein kaiken luovuttamatta ja taistelin asioista joilla ei ollut merkitystä.Nyt tuntuu kuin olisin tullut vanhaksi mieleksi ja tajunnut että millään ei ole merkitystä koska mikään ei liikuta todellisuutta koska harhasi ovat tyhjiä.En tiedä. Itsensä aitaaminen on sekin harrastus.Liikkua näkymättömien mielten rajoissa ja uskoa että niitä ei saa ylittää,Kai niitä alkaa aikanaan sitten pelkäämään ja ne muuttuvat enemmän ja enemmän todelliseksi.Tänään hoidin haavaani vihreällä teellä jossa on echinaeta mukana ja valkosipulilla. Molemmat desinfioivat sen jos kukaan ei tiennyt miksi tungen niitä haavaani.minusta tuntuu nyt melkein normaalilta. Mikään ei vaivaa. olen jalat maassa. Mikään ei ole iloistakaan mutta silti on valoista ja pimeä tulee vasta silloin kun tiedän että se tulee.hieman kuin puuroa ilman sokeria. elät sillä mutta se ei maistu oikein millekään.Silti tiedän että jos olen iloinen siitä että minulla on ruokaa se maistuu taivaalliselle.Olen kiivennyt masennuksen huipulle ja katson sieltä harmaata maailmaa. Ehkä olen alistunut ja todennut että en pääse itse pois vaikka olen itse tänne kävellyt.Onneksi muistin levittää hampunsiemeniä matkalle jotta nekin saavat elää kauniisti paikoissa joissa ei ole musta taivas <3. Tunteeni ovat saaneet kodin. Harmi että ne on lukittu sisälle ja en muista missä avain on. Onneksi niillä on ruokaa. Muuten ne alkavat syömään taloaan ja kuolevat koska eivät voi elää ilman lämpöä.

tyhjä
hetki taas aikaa kulunut että on kirjoittanut päiviä ja niiden tapahtumia , olotiloja ja tunteita muistoina hetkistä joita kokee ja kokee uudelleen ja uudelleen. Jatkuvaa looppia elämä.Päivät heräävät ennenkuin sinä edes olet mennyt nukkumaan. tässäpä on aikaa olla tekemättä mitään paljon kunnes se loppuu silloin alkaa vasta tekemättömyyden kohtaaminen. Ajatus, tänään menin kauppaan ja totesin taas että ulkoinen maailma on sekaisin. Minä olen sekaisin. Mutta sentään tajuan kaiken järjettömyyden ja en yritä järjestää sitä paikoilleen joita ei ole.Tiedätkö pienet hetket ihmiset tavarat ja energia. Yksi ajatus ennen saapumistasi paikkaan joka ei ole vielä todellinen sinulle ennekuin saavut sinne. Silloin se saattaa materialisoitua. Ihmiset ja niiden välinen suhde , kommunikointi . Vaikutus muihin ajatuksella ja niiden vastaanottaminen ja lähettäminen. Tänään siis menin kauppaan ja mietin että kohtaan siellä erään ihmisen. tosin visualisoin sen toiseen kauppaan. mutta siellähän se silti oli. Yksinkertaista mutta niin hymyilyttävää todeta asioiden toimivuus joita ei vain voi todistaa.En tiedä vastaanotinko energiaa ja siten intuitiolla sain vai loinko tapahtuman mutta miksi juuri sillä hetkellä miljoonista hetkistä joissa olisin voinut tehdä jotain toisin ja erilailla ja siten syntyä erihetkeen. Mutta siinä se oli. tyhjyyteen heitetty ajatus materialisoitui tiedoksi epävarmuudesta.Ihmisen tajunta ylläpitää todellisuutta niin he sanoivat.Tunteet ovat kaikkeus. en tiedä mistään mitään ja olen onnellinen siitä. en jaksa pyöriä egon loopeissa todistelusta ja älyllisestä urpoilusta koostuvasta rakennelmasta. Miten laitan kiinni vastaanottimen. Kuin puhuisi itselleen jatkuvasti ääneen.puhuisi asioita joilla ei ole mitään sanomaa. kysymyksiä itsestään ja vastaamista mutta ei sen uskomista.Kuka on antanut minulle luvan ymmärtää itseäni sen verran että olen tuhonnut rakenteeni täysin. Ehkä se on vapaus mutta tällä hetkellä se on kituvan olennon taistelua pienen tietoisuuden sätkintää kuolemaa vastaan. Elämä. Ajatus. Syntymä. en tiedä. kirjoitin jotain päivällä. nyt on mieli levoton mutta rauhallinen. levottomuus ilman ahdistusta. vapaus. kirjoitus : Kävellessäni sateen ja pimeyden luomassa kylmyydessä,minä kietoudun suruun.Puen liikkeessä olemukseni näkymättömäksi, saadakseni maailman itselleni menen piiloon elämää.Kaikkien olemukset puhtaana näytelmänä. Voisin ottaa lapion, haudata ihmisen jota kohtaan tunsin suurta lämpöä.Hengittäen viimeisen kerran menneisyyttä.Eihän kukaan haluaisi kuolla jos maailma ei olisi tehty elämää varten.
Hetket jolloin otan vasaran käteen ja pahoinpitelen lommoja takaisin suoriksi. Silti se ei poista sitä että tietoisuus on varmaan maailman paskin autonkuljettaja.Miljoonat ajavat sokeina kohti harhaisia mainoksia elämästä.Silmistä hohtaa sama lämmin tarina minkä jokainen on saanut synnyttyään ja kuoltuaan nykyisyyteen.Unohdus ja tottuminen ovat jo kotimme.Kotiin ei pääse elämä ja sen monimuoitoiset hahmot.Olemmehan surullinen tietoisuus yksin maailmassa.Henkisyyden mcdonalds on turvallista , massojen kaunista tanssia.