IRC-Galleria

Paukkelo

Paukkelo

n ei olisi pitänyt käväistä galleriassa... Karseeta nähdä oma ikänsä noin tarkasti. Yök!

MELKEIN KUOLIN!Tiistai 12.02.2008 19:03

Kyllä sisarusrakkaus on hieno asia. Pikkuveli kysäisi mesessä mitä puuhaan ja minä vastasin, että etsiskelen kaiuttimia mp3-soittimeen ja MELKEIN KUOLIN TÄNÄÄN!! Sitten puhuttiin hetki liittimistä, virtalähteistä ja yhteensopivuuksista, kunnes velipoika sanoi: "Selitäs nyt se kuolin-case lyhyesti". Kostin selittämällä pitkästi. Siitäs sai!

Siis juttuhan meni niin, että olin tehnyt avomieheni kanssa treffit ruokakaupassa. Noh, ukkoni sairastui eikä saapunutkaan paikalle, mikä juuri sinä päivänä osoittautui puolikkaaksi maailmanlopuksi. Olisi todella pitänyt lukea mainokset ennen kuin sanoin puhelimeen, että ei se mitään, minä tuon vain kaikkein tarpeellisimmat ja käydään sitten joskus toiste yhdessä. Yeah, right... Pahaa aavistamatta astuin sisään, otin portin pielestä korin ja aloin valita banaaniterttua. Jokin oli vinossa hevi-osastolla ja nimenomaa hevi-osastolla. Oliko siellä liikaa ihmisiä? Oliko jokin vihanneslaatikko väärässä hyllyssä? En osannut heti eritellä mikä siellä aiheutti minussa levottomuutta. Katsoin puolihuolimattomasti banaanin vaakanumeron ja menin puntarille. Kone sylkäisi lapun ja ilmoitti hinnaksi 1,14 €. Epäusko herätti mielenkiinnon. Tämän on oltava kalliimpi. Mikä se kilohinta oli? Minkä värinen oli hintalappu? Niskakarvat alkoivat yksi kerrallaan nousta pystyyn. Ei tänään, ei taas, ei tätä. Liimasin tarran banaaniterttuun ja annoin katseeni valua koko osaston yli valtavaan laariin, johon oli tuotu kuutiokaupalla omenia, greippejä ja appelsiineja. Yläpuolella roikkuva lappu huusi pahinta painajaistani kissankokoisella ykkösellä. Superpäivät! Suuri valikoima hedelmiä euron kilo/kappale/rasia! Sama kiljuva numero koristi seinustalla olevaa kylmätiskiä, joka kantoi kaikkea sitä, mikä minulle on ylellisyyttä, nyt eurolla kilo.

Ei tänään, ei nyt.

Purin hammasta. Tarjous on voimassa tänään ja huomenna. Yritin raapia jostain riittävästi itsehillinnän murusia, mutta sain aikaiseksi vain sykkivän kulutushysterian. On aloitettava jo tänään. Huomenna on tultava takaisin, ehkä kahdesti. Keneltä saisin auton lainaan? Onko kellään pakettiautoa? Appelsiinipussi pitää ostaa, iltaherkuksi rasiallinen viinirypäleitä, mangot ovat kovia, joten niiden pitää antaa olla kauan ennenkuin ovat syömäkelposia, samoin papaijoiden, päärynöitä ei ole syöty pitkään aikaan, kookospähkinä pitää myös saada ja tuore ananas ja kiivirasia... Korini nitisi liitoksissaan, enkä ollut vielä edes kaivanut kauppalistaa esiin.

Kassan loppusumma yllätti pienuudellaan ja ostosten määrä painollaan. Reppu ei tietenkään riittänyt mihinkään ja keltaisella auringolla koristeltu muovikassi tuli sekin täyteen. Jaksoin kantaa sen vasemmassa kädessä ulos, sitten piti vaihtaa oikeaan. Parkkipaikalta selvittyäni tiesin suurinpiirtein, miltä Frodosta tuntui sen sormuksen kanssa. Kivun sumentamin silmin otin horisontista etappeja. Tuonne asti kannan, sitten saan pitää puolen minuutin tauon. Tuon pylvään kohdalla vaihdan kättä.

Kahden kilometrin kotimatkaan tuhraantui yli puoli tuntia. Kädet tärisivät ja selkä oli märkä. Myös jonkinlainen moraalinen krapula alkoi ilmoitella itsestään. Se sanoi: "olet mainoksien uhri, sinulla ei ole suhteellisuudentajua, olet holtiton kuluttaja". Minä myönnän kaiken ja yritän tulla paremmaksi ihmiseksi.

Ja mitä tästä opimme: mieletään heikon ihmisen tulee olla ruumiiltaan vahva.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.