IRC-Galleria

Paukkelo

Paukkelo

n ei olisi pitänyt käväistä galleriassa... Karseeta nähdä oma ikänsä noin tarkasti. Yök!
En mennyt viime viikonloppuna Kiikoisten Purpureille vaikka piti. Iski pihiys ja laiskuus. Olisin myös mielelläni mennyt koko päiväksi, mutta kun työt loppuvat kuuden jälkeen, niin eihän siinä olisi ehtinyt juuri mitään.

Jotain tärkeää missasin kuitenkin. Ensinnäkin huilisti-isäni tähtihetket, kun hän soitti suuren hanurin takana. Toisekseen purpureilla julkaistiin Timo Yli-Nokarin toimittama Kiikoisten murteen sanakirja Kuijja kuistekki. Tilaisuus oli kuulemma hauska. Tietenkin se oli, koska minä en ollut siellä. Tieto synnytti tarpeen, joten ryhdyin kuumeisesti miettimään, miten saisin opuksen kivuttomasti siirtymään Kiikoisista minulle. Tunnen yhden hepun sieltä päin, mutta olisin nähnyt hänet vasta viikon päästä, enkä millään olisi pystynyt odottamaan. Niinpä juoksutin vanhaa isääni ja sain kirjan käteeni jo seuraavana päivänä. Teos on loistava! Paitsi sanasto, siinä on melko kattava kielioppiosuus sekä vino pino tarinoita kuuluisista kiikoislaisista. Yksi niistä toi mieleen pomoni, joten kirjoitan sen tähän. Tunnistakoon itsensä, jos tahtoo.

"Mattilan Väänneri oli Porissa lihantarkastamossa tarkastuttamassa sonninmullikkaa, joka oli kuollut vähän epäilyttävissä olosuhteissa. Eläinlääkäri veti puukolla viillon ruhon poikki ja sanoi:
- Tuosta poikki, etupää kelpaa ja takapää patterille.
Mattila kysäisi:
- Kattos toi hyvä poika, eikö sitä takapäätä saisiv viäräk Kiikosiin ketuille?
Eläinlääkäri tunsi Mattilan Väännerin hyvin ja määräsi:
- En, se pannaan täällä patterille. Jos minä annan sen teitille, niin viikon päästä se on palvattuna torilla."

Lainausjonossa on jo kolme ihmistä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.