Joskus kauan sitten halusin ihan hirvittävästi lemmikiksi oravan tai apinan tai jonkin muun notkean veijarin, joka osaisi kiivetä olkapäälle. Siitä ei ole kauaa aikaa, kun tajusin mitä sellaiset otukset käyttävät kiipeämiseen. Ne eivät tule ylös imukupeilla tai tahdonvoimalla.
Juttu valkeni minulle lopullisesti tänään aamlla kun piirtelin itselleni silmiä vessassa. Tunsin pienet terävät kynnet pohkeessani, sitten reidessäni, sitten selässäni ja sitten näinkin peilissä olkapääni takaa suuret, vihreät silmät.
Kukkuu!
Sellaisissa tilanteissa ei voi muuta kuin miettiä, että kumpikohan tässä on tärkeämpää: viiltävä kipu vai se, että minulla vihdoinkin on pieni, suloinen eläin olkapäällä.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)