IRC-Galleria

Noniin, reissussa ollaan jälleen ja taas jälleen päätin alkaa pitää blogia reissusta. Lentokoneessa kirjottelen tällä hetkellä jossain Atlantin yllä, nopeutta on tällä hetkellä 872km/h ja 36 000 jalan korkeudessa viiletetään mukavassa -57 asteen pikkupakkasessa.

Mutta alotetaanpa alusta. Helsinki-Vantaalta kone lähti kello 08.00 erittäin kauniinnäköisen auringonnousun saattelemana kohti Lontoon Heathrowta joka oli välipysäkkinä n. viiden tunnin ajan. Hullun kokonen kompleksi, 5 isoa terminaalia joiden väliä viiletellään joko bussilla tai kuskittomalla maanalaisella junalla. 10 minuuttia kesti bussilla saapua kolmosterminaalista vitosterminaaliin.

Viiden tunnin odottelua yritettiin sitten kuluttaa tax free -kauppoja katsellen ja wlan-yhteyttä metsästäen sekä läppärillä että kännykällä, mutta ahneita tuntuis britit olevan kun mistään ei löytyny ilmaista tai toimivaa wlania. Toisin on meillä Suomessa!! Lopun odotusajan sitten istuskelin tuolilla katsellen jumbojettejä ja muita isoja koneita.
Kahden valvotun yön (nukuin kyllä yhet päiväunet maanantaina klo 11.30-15.00) seurauksena luulin kuulevani joka kerta suomenkielistä jutustelua, mutta aina sitten kun heräsin horroksesta nii sai tylysti huomata että ne puhuikin jotain somaliaa.

Joo-o....tässä näyttäis olevan vielä tällä kellonlyömällä 6 tuntia 49 minuuttia ja 5117 kilometriä aikaa tapettavana. Saas nähä mitä keksii, kun sekä omat että British Airwaysin lahjoittamat kuulokkeet ei toimi, niin eipä voi katella leffoja tai kuunnella musiikkiakaan. Jospa sitten tiirailen loppumatkan sivusilmällä tota näppärän näköstä slovakkineitiä joka istuu samassa penkkirivissä yhden paikan ollessa tyhjänä meidän välissä.

Nyt loppuu kirjottelu yläilmoissa, jatkan tähän samaan syssyyn kun ollaan kotiuduttu Floridaan West Palm Beachille.

---

Noin kello 01.30 Suomen aikaa jumbojettimme laskeutui Miami International Airportille, semmonen 19h 30min meni kaikkinensa lentoihin ja lentokentällä hengailuun. Nam.
Passintarkastuksessa Miamin päässä tuliki sitte "ongelmia" kun luulin että olisin päässy pelkällä kyselyllä minkä pysty tekemään Yhdysvaltain suurlähetystön nettisivuilla, mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Sitte alettii rustaamaan sama kysely paperille, tai ainaki luulin että olis ollu sama paperi mutta pellet antoivatki väärän kyselyn....
Noooh sitte kolmatta kyselyä vääntämään ja kolmas kertahan se toden sanoi.
Hassu passintarkastaja oli, osas sanoo peukalon selvällä suomen kielellä :D harmittaa näin jälkikäteen ku en tajunnu kysyä että mistä se sen on oppinu, mutta oli kyllä semmonen tatti otsassa ettei vaa tajunnu.

Kaverini Joel oli sitten kentällä vastassa ja näytti pikaisesti Miamin nähtävyyksiä. Päällimmäisenä mieleen jäi värikkäät baarit ja muovipuilta näyttävät palmut joita oli joka paikassa. Mutta ovat kuulemma ihan aitoja, eksoottista.
Sitten kirmattiin mun toiveesta KFC:hen hakemaan ämpärillinen kanaa ja tultiin kämpille syömään ja maistelee Bud Lightia.
Joel päätti vielä lähtee countrybaari Renegadesiin naisten iltaan, eli akoille ilmaset juomat. Itse päätin jäädä tänne kämpille maistelee lisää kanaa ja Bud Lightia, kuitenki lähes 3 vrk:n aikana nukuttu 3,5h päiväunet ja katkonaista unta lentokoneessa.
Alkaa olee veto lopussa pikkuhiljaa.

Joo-o... nyt on Helsinki-Vantaalle lähdöstä kulunut about vuorokausi, kello puoli 12 illalla täällä ja teillä siellä puoli seitsemän aamulla. Voisin vääntäytyä nukkumaan.

Huomenna olis suunta Key West, Yhdysvaltain eteläisin paikka. Avaudutaan siitä sitten huomenna enemmän

BTW. Turbulenssissa on hieno yrittää kusta :D aika sohimista oli mutta kaikki meni pönttöön! :D

Just joo, eipä tullu Metzin reissusta hevonvittua ku rupes väsyttämään sen verran lahjakkaasti että päätin tehä puolessa välissä matkaa täyskäännöksen kotiin jotten romuttaisi kaverin leasing-autoa.
Ei muuta ku kotiin vetää unta palloon ja keräämään voimia iltaa varten.

Koska pöllin kaverilta bemarin, niin sain kunnian käydä hakemassa hänet töistäkin. Osasin ajaa sinne jo ilman navigaattoriakin, huikeeta. Paluumatkalla ajeltiin toisen näköalapaikan josta näky kylä ihan eri suunnasta kuin sieltä linnan raunioilta viime vuonna.

Kotiin tultuamme grilli kuumaks, bratwurstit ja herkkusienet paistumaan ja punaviinipullo auki.
jälkiruuaks otimme olutta, ja parin tunnin päästä lähdimme Jensin baariin jatkamaan. Hyvä jätkä, sanoo asiakkaille että voitteko odottaa hetken, hän juttelee kavereidensa kanssa.
Siitä läksimme sitten hetken päästä irkkubaariin Hahnin kentän läheisyyteen, jossa pelasimme bilistä, joimme Guinnessiä - ehkä vähän liikaakiin - ja pidettiin hauskaa. No lopputuloksena oli tietysti sammuminen baarin sohvalle ja aamulla hyvä krapula.
Tsekkeihin lähtöki on nyt tällä hetkellä n. 4 tuntia myöhässä, saas ny nähä kuinka kauan se loppujen lopuks tulee olemaan, tai päästäänkö ollenkaan lähtöön :D

Hyvä kuvakin saatiin kuorsaavasta Viljamista, pitää laittaa tänne.

Joo-o..nyt sitte pakkaamaan tavaroita Prahan reissua varten.

Harasoo, tai jotai sinnepäin

Koska edellisiltana innostuimme kirmaamaan Monikalle jatkamaan iltaa, - no hei, meillä oli hyvä syy :D eräs suomikaveri lopetti hommat täällä niin pitihän sitä viimeistä iltaa juhlistaa vähäsen - niin kaverini unohti täysin että hänen piti hakea vw transportteri duunikaverin pihalta jolla hänen olisi pitäny hakea porukkaa Frankin kentältä, joten herätys olikin n. tuntia aikasemmin koska sain kunnian heittää kaverini Joelin sinne duunikaverinsa pihalle jotta hän saisi auton ja jotta minä saisin auton.

Tulin sitten vielä kämpille nukkumaan hetkeksi, jonka jälkeen otettii suunta kohti Luxemburgia. Matka menikin suhteellisen kivasti, reissun varrella oli pari-kolme pätkä autobahnia jolloin sai piiskata ratsua yli 200km/h nopeuteen, vedinpä paluureissulla mittarin pohjaankin.
Luxemburg oli kyllä ihan kivan näkönen paikka. Keskellä kaupunkia meni n. 100m rotko jossa oli vanhaa kaupunkia. uudet talot ja nykyinen keskusta oli taas rakennettu mäen päälle. Kaljalla piti käydä paikallisessa pubissa vanhassa kaupungissa, mutta siinä kohtaa missä kävelin, kaikki paikat aukes vasta kaheltatoista, ja muutenkin kun olin pyörinyt kuin kyrvät häissä ettiessäni parkkipaikkaa nii päätinpä sitten vain käydä juomaputiikissa ostamassa 8-packin luxemburgilaista olutta maistelemisiks ja kotiinvietäväks.

Metz tosiaan jäi tältä päivältä kokematta, koska olin lupautunut heittämään tämän eilen lopettaneen suomikaverin lentokentälle nii ei olis millään aika riittänyt. No sinne sitten lähetään huomenna.

Luxemburg- ja lentokenttäreissun jälkeen käytiin Joelin kanssa kaupassa. Illan grillisafkat ostettiin ja käytiin erillisessä kaljakaupassa. Jännä paikka tää Saksa. Kaljaa ei saa ruokakaupasta mutta viinaa kyllä :D kori kaljaa puolen litran pulloissa 12 euroa pyöristettynä. Kokiskaljaakin oli pakko ostaa ja kokeilla varmaan huomenissa.
No mutta takas tultiin kämpille ja alettiin grillaamaan makkaraa, pihviä ja täytettyjä herkkusieniä.
Loppuaika kateltiin UFC:ta ja naureskeltiin viritetyille volkkarinromuille.

Väsyttävää hommaa tää kirjottaminen, kävin välissä nukkumassaki ku ei millään meinannu pysyä silmät auki, rankkoja juttuja nää aikaerojutut ;)
No mutta nyt sitten nokka kohti Metziä, siitä sitten illalla enemmän avautumisia.

Morientes

Nonniiin....taas jälleen päätin lähteä vierailemaan saksanmaalle kaveriani tapaamaan ennenkuin häneltä loppuvat työt täältä tämän kuun lopussa.
Valmistautuminen reissuun alkoi oikeestaa jo (tai vasta) sunnuntaiaamuna jolloin kirmasin Verkkokauppaan Ruoholahteen neljän tunnin yöunien jälkeen ostamaan navigaattoria mukaan matkalle, jossa tarkoituksena olisi vierailla samalla muutamassa muussa euroopan maassa. Saas nähä jatkossa näitä kirjoitellessa että tuliko sitä lähdettyä minnekkään.

Neljän tunnin yöunien ja 12h työvuoron jälkeen alettiin puolhädissään matkalaukkua ja muita tavaroita pakkaamaan. Noh, yöunethan siinä meni mutta olipa tuloksena hauskat "hallusinaatiot" lennon loppupuolella (luulin koneen siipeä 5 kertaa rannikoksi ja 3 kertaa siiven päällä olevaa jotai koukkua erikoisen näköseks sillaks meressä. hauskintahan oli tietty se että oltiin melkeen keskellä Puolan maata joten merta ei ollu lähelläkään. Lentoemäntäkin näytti jotenki hauskan irvokkaalta, puhumattakaan vierustoverin suu auki -tuijottamisesta, jonka jälkeen päätin vähän skarpata).

Frankfurt am Mainin kentältä pomppasin bussiin joka vei minut lähemmäksi määränpäätä. Tänne kaverin luokse päästyäni ja hetken rauhottumisen jälkeen päätimme lainata kaverin duunikaverilta avobemarin jolla lähdimme autobahnia pitkin 210km/h nopeudella katto auki kohti Trieriä, jossa käytiin myös viime reissullani. Tällä kertaa päätimme käydä kaljalla irkkupubissa.

Trierin reissun jälkeen sovimme muiden täälläolevien suomalaisten kanssa raflaan menosta, joista saatiin vain yks kaveri mukaan. Ruuat syötyämme lähdimme täti Monikan luokse maistelemaan olutta ja viiniä jälkiruuaksi.
Monikan jälkiruuat ei kuitenkaa riittäny vaa tänne "kotiin" palattuamme avattiin punkkupullo ja pienen maisteluhetken jälkeen pienessä pierussa päätin alkaa kirjoittamaan tämmöistä matkablogia taas tästä Saksan reissusta.

Aamulla pitäis ajaa Luxemburgiin ihan yksin. pelottaa. pelottaa viel enemmän jos en ookkaan ajokunnossa aamulla.
Metzissäkin pitäis käydä Ranskan puolella. Siel on kuulemma jotai outlet-myymälöitä. Kuinka helvetissä mä löydän ne?


joo kai sitä vois nukkua. huomisesta sitten uus tarina

Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.

Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.

Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.

Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan !&%¤# tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.

Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.

Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.

Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!

Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.

Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.

Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.

Ja ulukonäkö tietenki.

Poika kysyi isältä:
"Isä, mitenkäs tämä yhteiskuntajuttu
niiku toimii ja mitä siihen kuuluu?"

Isä istahti pojan viereen
ja vastasi: "No, otetaanpa
esimerkiksi tämä meidän perhe:

Isä tuo rahan tähän
yhteiskuntaan, joten olen markkinatalous.
Äiti kuluttaa rahat ja päättää asioista täällä,
niin hän on hallitus.

Lastenhoitajamme on kodin ylläpitäjä,
joten hän on yritykset.
Ajamme sinun etuja, niin sinä olet kansalainen.
Pikkuveljesi on maamme tulevaisuus."

Hetken vielä rupateltuaan
päättivät isä ja poika mennä nukkumaan.
Yöllä poika heräsi pikkuveljensä
itkuun, sillä tälle oli tullut kakat vaippaan.
Poika lähti vanhempiensa huoneeseen
ja näki äidin nukkuvan sikeästi, mutta
isä oli poissa.

Poika meni lastenhoitajan
oven taakse ja katsoi ovenreiästä.
Hän näki isän siellä voimistelevan
lastenhoitajan päällä.
Poika sitten koputti ovea, ei vastausta.
Koputti uudelleen, ei vastausta.
Poika päätti mennä takaisin nukkumaan.

Seuraavana aamuna poika
meni sanomaan isälleen:
"Isä, luulen, että olen
ymmärtänyt tämän yhteiskunta jutun."

Sitten isä jälleen istahti
pojan viereen ja sanoi:
"Hyvä! kerroppas nyt ihan
omin sanoin sitten."

Ja poika vastasi:
"Hallitus nukkuu sikeästi, niin markkinatalous
panee yrityksiä, eikä kansalaisia huomioida
ollenkaan, kun maamme tulevaisuus on
kaulaansa myöten paskassa."

21% (4/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
21% (5/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.


http://www.xestia.net/testit/persoonallisuus.php

Vertailkaa itseänne minuun

jeee melkee tuli uni

elämä on hienoo

Noniin, tätä vikaa pääseeki kirjottelee koti-Suomessa, ja ääkkösetki toimiii taas.

Mutta itseasiaan, ekaa kertaa heräsin että kämpässä oli joku muukin. No ei siin mitää, ihan mukava kaveri oli. Juteltiin niitä näitä ja vähä opetin sille saksan kielioppia :D Sit lähettii kiertämään kylää ja kateltii maisemia, viimeset federweißerit heitettiin ääntä kohti. Toinen kaveri tuli sitten noutamaan meidät sieltä kylästä, otettii matkalaukut ja lähettii ajamaan kohti Hahnin lentokenttää, josta lähdin bussilla Frankfurtin kentälle mistä mun lentokin lähti kotia päin. Ennen bussireissua käytiin kuitenki vielä Buena Vistassa syömässä viimeisen kerran, ja sitten jo pompattiin bussin kyytiin. Matka oli vähän tylsä, pimeetä kaikkialla niin ei nähny kun ohiajavien autojen takavaloja. Lentomatkakin oli vähän tylsää, koneruoka oli aika onnetonta verrattuna menoreissun koneruokaan, joka oli myöskin aika onneton, mut tää paluumatkan safka oli jo pohjanoteeraus. Valkoviiniä maistoin koneessa, kun menomatkalla se maistui ihmeen hyvältä mutta oli vissiin Moselin jokilaakson viinien maut vielä nystyröissä tallessa, kun tämä koneen viini maistui aivan kuralle.
Positiivista lennossa oli oikeastaan ruoan kanssa tullut kokis, suklaapatukka ja sitten se mun edellä kävellyt milffi ;)

Matkalla kentältä kotiin kaveri uhkas heittää mut taksista ulos koska kuulemma kyselin tyhmiä :D (minkälainen sää on ollu täällä? :D kuulee aika paljon töissä tuon kysymyksen)
Tuohon parkkipaikalle tultaessa ihmeteltiin että miks mun auto on faijan paikalla. Pääteltiin sitten et faija on joko ryssiny oman autonsa johonki puuhun, tai sitten niille on tullu avioero :D noh, ei taida olla jälkimmäinen kyseessä, koska olin kuulevinani faijan äänen tuolta, ja sen duunieväätkin näytti olevan jääkaapissa.

Mutta joo, nyt on laukut purettu ja yritetty kotiutua vanhaan kotiin. Nyt tässä odotellaan kauhunsekaisin tuntein huomista, että miten mutsi suhtautuu mun uuteen tukkamuotiin :D viimeks ku vedin kaljuks nii se sano että seuraavan kerran se potkasee ulos kämpästä :D Jospa sen sais lahjottua noilla tuliaisviineillä.

Menenpä nyt sitten rykäisemään metsuripaskat pönttöön ja alotan valmistautumisen huomiseen työpäivään.
Oli kiva reissu, iso kiitos minut majoittaneelle kaverilleni.

Kvimpi kuittaa, Over and out.