IRC-Galleria

Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.

Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.

Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.

Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan !&%¤# tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.

Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.

Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.

Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!

Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.

Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.

Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.

Ja ulukonäkö tietenki.

Poika kysyi isältä:
"Isä, mitenkäs tämä yhteiskuntajuttu
niiku toimii ja mitä siihen kuuluu?"

Isä istahti pojan viereen
ja vastasi: "No, otetaanpa
esimerkiksi tämä meidän perhe:

Isä tuo rahan tähän
yhteiskuntaan, joten olen markkinatalous.
Äiti kuluttaa rahat ja päättää asioista täällä,
niin hän on hallitus.

Lastenhoitajamme on kodin ylläpitäjä,
joten hän on yritykset.
Ajamme sinun etuja, niin sinä olet kansalainen.
Pikkuveljesi on maamme tulevaisuus."

Hetken vielä rupateltuaan
päättivät isä ja poika mennä nukkumaan.
Yöllä poika heräsi pikkuveljensä
itkuun, sillä tälle oli tullut kakat vaippaan.
Poika lähti vanhempiensa huoneeseen
ja näki äidin nukkuvan sikeästi, mutta
isä oli poissa.

Poika meni lastenhoitajan
oven taakse ja katsoi ovenreiästä.
Hän näki isän siellä voimistelevan
lastenhoitajan päällä.
Poika sitten koputti ovea, ei vastausta.
Koputti uudelleen, ei vastausta.
Poika päätti mennä takaisin nukkumaan.

Seuraavana aamuna poika
meni sanomaan isälleen:
"Isä, luulen, että olen
ymmärtänyt tämän yhteiskunta jutun."

Sitten isä jälleen istahti
pojan viereen ja sanoi:
"Hyvä! kerroppas nyt ihan
omin sanoin sitten."

Ja poika vastasi:
"Hallitus nukkuu sikeästi, niin markkinatalous
panee yrityksiä, eikä kansalaisia huomioida
ollenkaan, kun maamme tulevaisuus on
kaulaansa myöten paskassa."

21% (4/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
21% (5/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.


http://www.xestia.net/testit/persoonallisuus.php

Vertailkaa itseänne minuun

jeee melkee tuli uni

elämä on hienoo

Noniin, tätä vikaa pääseeki kirjottelee koti-Suomessa, ja ääkkösetki toimiii taas.

Mutta itseasiaan, ekaa kertaa heräsin että kämpässä oli joku muukin. No ei siin mitää, ihan mukava kaveri oli. Juteltiin niitä näitä ja vähä opetin sille saksan kielioppia :D Sit lähettii kiertämään kylää ja kateltii maisemia, viimeset federweißerit heitettiin ääntä kohti. Toinen kaveri tuli sitten noutamaan meidät sieltä kylästä, otettii matkalaukut ja lähettii ajamaan kohti Hahnin lentokenttää, josta lähdin bussilla Frankfurtin kentälle mistä mun lentokin lähti kotia päin. Ennen bussireissua käytiin kuitenki vielä Buena Vistassa syömässä viimeisen kerran, ja sitten jo pompattiin bussin kyytiin. Matka oli vähän tylsä, pimeetä kaikkialla niin ei nähny kun ohiajavien autojen takavaloja. Lentomatkakin oli vähän tylsää, koneruoka oli aika onnetonta verrattuna menoreissun koneruokaan, joka oli myöskin aika onneton, mut tää paluumatkan safka oli jo pohjanoteeraus. Valkoviiniä maistoin koneessa, kun menomatkalla se maistui ihmeen hyvältä mutta oli vissiin Moselin jokilaakson viinien maut vielä nystyröissä tallessa, kun tämä koneen viini maistui aivan kuralle.
Positiivista lennossa oli oikeastaan ruoan kanssa tullut kokis, suklaapatukka ja sitten se mun edellä kävellyt milffi ;)

Matkalla kentältä kotiin kaveri uhkas heittää mut taksista ulos koska kuulemma kyselin tyhmiä :D (minkälainen sää on ollu täällä? :D kuulee aika paljon töissä tuon kysymyksen)
Tuohon parkkipaikalle tultaessa ihmeteltiin että miks mun auto on faijan paikalla. Pääteltiin sitten et faija on joko ryssiny oman autonsa johonki puuhun, tai sitten niille on tullu avioero :D noh, ei taida olla jälkimmäinen kyseessä, koska olin kuulevinani faijan äänen tuolta, ja sen duunieväätkin näytti olevan jääkaapissa.

Mutta joo, nyt on laukut purettu ja yritetty kotiutua vanhaan kotiin. Nyt tässä odotellaan kauhunsekaisin tuntein huomista, että miten mutsi suhtautuu mun uuteen tukkamuotiin :D viimeks ku vedin kaljuks nii se sano että seuraavan kerran se potkasee ulos kämpästä :D Jospa sen sais lahjottua noilla tuliaisviineillä.

Menenpä nyt sitten rykäisemään metsuripaskat pönttöön ja alotan valmistautumisen huomiseen työpäivään.
Oli kiva reissu, iso kiitos minut majoittaneelle kaverilleni.

Kvimpi kuittaa, Over and out.

Krapulan poistuttua kehosta ja mielesta paatin kirmata kylalle pizzalle. Taytteiden puolesta pizza vaikutti oikein hyvalta, mutta lopputulos nyt oli mita oli. Liian ohut pohja meni aivan mossoksi taytteiden hikoillessa uunissa nesteet pois, ja reunatkin oli palaneet mustiksi. Cocis oli lamminta ja karpasen sukellettua mun federweissiin ei jaanyt kovin hyvaa mielta reissusta :D
Aterian jalkeen mentiin kauppaan ostamaan tuliaisviinit ja jotai muuta kivaa. Paatinpa viela sitten vieda kotiin harskin nakoisen 40 senttimetria pitkan, kayran meetwurstipotkon.

Sitten lahdimme kohti Hahnin lentokenttaa, josta kavimme noutamassa kaverille uuden kaverin mun tilalle :D Samalla reissulla kavimme katsomassa kentan vieressa olevaa toisen maailmansodan aikaista jenkkien tukikohtaa. 40 000 asukkaan tukikohta, tai ainakin oli, nykyaan se on taysin autio aavekaupunki. Talot on pystyssa mutta ei siella ketaan asu.
Sielta lahdimme viemaan uuden kaverin kamoja kampille, kavimme viela noutamassa yhden suomikaverin kylilta ja lahdimme suoraan sitten lammaspaikkaan, joka olikin pettymykseksemme kiinni. Ja niin oli 3 seuraavaa muutaki paikkaa kiinni jonne yritimme. Ihme paikka taa Saksa, ravintolat pitaa ovet kiinni maanantaisin, ja sunnuntaisin ei saa pesta/pesettaa autoansa. Tais viel oikein olla lailla kiellettya auton pesu(?).
Loydettiin kylla loppujen lopuks ihan kiva paikka, jossa oli hyvaa ruokaa.

Kotona sitten otimme jalkiruoaksi Bailey's -minttusuklaadrinksut. Siinapa se paiva sitten olikin.

Huomenna viimeinen paiva taalla ja illalla on lento takas Suomeen.

Jumaleiss'o'n!
Karpanen lensi uimaan mun Federweisseriin.
teki mieli huutaa "Bedienung! Ich habe eine Fliege in meine Suppe!"

Olin pikkuisen katkera kun kaverini ilmoitti ettei uskalla antaa mulle autoa Nurburgring-kierrokselle, koska mulla ei oo ratakokemusta.
Noh, kaveri oli kylla oikeassa :D siina pelkaajan paikalla kun katto menoa ja niita tiukkoja mutkia valilla siina ja kun valilla mentiin 180km/h vauhtia mutkissa parin Porschen pyyhkiessa kevyesti ohi, niin oli kylla ihan hyva paatos kaverilta :D enka olis kylla viittiny ajaakkaan, olis turhaan mennyt yks kierros hukkaan.
Oli kylla hienoa istua kyydissa, haipakkaa kyytia mentiin koko ajan. 210km/h oli vauhtia parhaimmillaan yhdella suoralla.
Hienoja autoja nakyi siella monia: oli Audeja RS4:sia ja RS6:sia, BMW M3 ja M5 useampi kappale, Porscheja, uutta ja vanhaa. Yks Lamborghinikin nahtiin siella, Gallardo. Lotus Elise, VW R32, Mersun AMG vekottimia ja kaikkea muuta kivaa. BMW M5:sia oli ns. Ring Taxeina; kokeneet huippukuskit kuskaa porukkaa lapi radan taysilla, olis kiva kokeilla, mutta olivat kuulemma jo varattuja koko loppuvuodelta.

Sielta sitten ajeltiin kotia pain pariks tunniks odottelemaan kavereita, etta lahdettaisiin syomaan lammasta eraaseem hotellin ravintolaan. 400g lammasta ja iso uuniperuna, oli hyvaa. Vedettii sit viel kaverin kanssa punkkupullo puoliks.
Tahan paivaan ei paljoo muuta mahtunu, pysahdyttiin huoltsikalle ostamaan minulle lisaa juotavaa, jai jano paalle :D sitten tultiin kotiin, kaverit kun joutuvat viela toihin menee, ite olisin ollu valmis viel johonki baariin menemaan, mut eipa yksin jaksa, vielapa vieraassa kylassa ja maassa :D

Noh, kaveri nukkuu tuolla ja mina istun tassa ja kirjottelen paivakirjaa huoltoaseman antimia nauttien.
Katsotaas mita huomenna tapahtuu, ei oo mitaa tietoa

osa 2/2

Ei paasty enaa Wittlichin festeille, oli kuulemma loppuunmyyty kaikki liput, perkele. No onneks oli viel sitten luostarin (en tia mista nimitys tulee) lahella Klosterissa viela toinen oktoberfesti meneillaan, mutta kuulemma pienempi teltta. Kylla se loppujen lopuks aika pieni olikin, mutta voi helvetti sita tunnelmaa siella. Livebandi soittaa hyvaa musiikkia ja kansa laulaa ja pomppii poydilla, tuoleilla ja lattialla niin etta lattialankut natisee ja taipuu tahdin mukana. Pakko varmaan yrittaa ens vuonna Munchenin oktoberfesteille.
Kaverin kanssa vedettiin juhlaan liittyvaa herkkua, eli siansorkkaa :D Oli erittain hyvaa, maistu ihan joulukinkulle. Tulkaa oktoberfesteille, niin koette joulunkin etuajassa :D

Luostarin festeilta lahdimme tekemaan 10 hengen voimin matkaa kotikylaamme Trabeniin 7-hengen pakettiautolla. ei siin mitaa, pari syliin ja yks takakonttiin :D Menimme sitten viela jatkamaan iltaa meidan kylan diskoon, jossa viihdyimme lahes pilkkuun asti. Sitten tultiin kaverin kanssa taksilla kotiin jalleen taas kerran.

Semmonen reissu talla kertaa. Aamupaivalla lahdemme ajelee kohti legendaarista Nurburgringia, jossa kaymme vahan raakkaamassa bemaria sen 22km pituisella katuradalla.