IRC-Galleria

Matkablogi - Osa: Florida - päivä VIIKeskiviikko 03.02.2010 02:04

Tänään oli sitten muutto edessä vanhempien helmaan, koska tuohon kämppään oli tulossa vuokralainen asumaan seuraavana päivänä. Edessä oli sitten siivousta ja kamojen pakkaamista autoon. Siinä sitten meni yllättävän kauan aikaa, kun kello alkoi olee sitä luokkaa että rupesi tulemaan kiire matsiin lähtevään bussikuljetukseen.
Kuitenkaan niin kiire ei ollu ettei olis ehitty "alkosta" hakee smirnoffipulloa ja energiajuomaa matkaa varten.
Suomi-talolla oli sitten kokoontuminen, väkeä oli kaks bussilastillista suomalaisia ja amerikansuomalaisia. Meidän porukka sitten pakkautui toisen bussin takaosaan, jonne oli eräs äijä kuljettanu kylmälaatikon täynnä olutta, ja kun meillä oli vielä smirnoff-cocktailit mukana nii menohan alkoi olemaan kuin Tallinnan laivalla konsanaan, varsinkin takastulomatkalla :D

Reipas tunti kesti ajaa Sunriseen, BankAtlantic Centeriin, Florida Panthersien kotiareenalle. Ensimmäisenä meille oli varattu tilaisuus ottaa kuvia ja pyytää nimmareita Floridan Ville Koistiselta. Parit kuvat räpsäsin tästä Pepsodent -hymypojasta ja sitten mentiin katsomaan itse matsia. Paikat oli varattu vieraspäätyyn kaarteeseen, joka oli ihan hyvä kun kannatin Anaheimia. Näki kaks kertaa Ducksien hyökkäävän siihen päätyyn. Ensimmäinen erä oli aika nyhjäämistä, mutta kohokohtana oli herrasmiespelaajana tunnetun Saku Koivun jäähy! Kaveri pisti kämmenstopperia vastaan luistelevaa vihollista joka sitten kaatui jäähän selälteen.
Tokassa erässä sitten alkoi tapahtumaan, kun ensiksi Getzlaf teki 1-0 maalin, ja sitten erän viimeisellä sekunnilla itse Selänne teki maalin! Loistavaa, tätä odotin koko reissulta. Nähdä vielä Selänne ja Koivu pelaamassa, ja vielä että Selänne tekee maalin.

Kolmannessa erässä sitten Anaheimin Perry viimeisteli kolmannen maalin ja Pantterit oli lyöty.
Paluumatka tosiaan oli suhteellisen hauska, eräät sankarit kun jäivät baariin ekalla erätauolla ja jatkoivat loppuun asti, niin hulinaa kyllä riitti bussin takaosassa :D niin, ja oli tällä tyypillä sitten vielä puolen litran Chivas Regali siellä coolerissa, joka tuhottiin paluumatkalla.

Semmonen ilta.

Matkablogi - Osa: Florida - päivä VIMaanantai 01.02.2010 10:06

Yöunet jäi taas jälleen vähän lyhyeks kun oli kirjotellu tätä reissukirjaa aamuviiteen asti ja sit oli herätys ennen 10 valmistautumaan kirkkoa(!!!) varten. Eipä oo varmaa yläasteaikojen jälkee käyty kirkossa. No nyt tuli sekin lysti koettua taas jälleen. Kirkko sijaitsi neekerighetto/trailer park -alueella, ja pappina oli 19v pojankoltiaisen näkönen veijari, oli se vissii kuitenki 30-40v kaveri. Jumalanpalveluksen jälkeen sitten heiteltiin jenkkifutista kirkon pihalla.

Kirkolta lähdettiin sitten lunchille Five Guysiin, jota kaikki kehuivat roppakaupalla, joten eipä mulla ollut vastaansanomista. Kaikkea uutta on kiva kokeilla, ja olivat kyllä kaverit oikeassa, tähän mennessä parhain hampurilaispaikka jossa olen käynyt. Kaikki tehdään siellä paikan päällä, sämpylät, ranskalaiset tehdään läheiseltä maatilalta tulleista perunoista ja ovat paksuja tikkuja. Pihvit paistetaan siellä ja on tuoretta lihaa. Ja täytteitä oli sitten useita joita valita.

Lunchin jälkeen palattiin takaisin kämpille ja jäin sitten nysväämään kämpille kun Joel kävi kurittamassa rautaa salilla. Joelin palattua salilta kävimme paikallisessa viinakaupassa noutamassa ison pullon valkkaria ja noudettiin sitten viimeistä iltaa täällä olevan Pipsan mukaamme Joelin vanhempien kämpille. Viini meni pakkaseen viilentymään ja mentiin sitten porealtaalle kylpemään, jonne sitten liittyi seuraan Jaakko ja Garethkin.
Porealtaalta sitten siirryimme jossain välissä takas sisätiloihin ja aloimme katsomaan Grammy Awardseja.
Sieltä sitten pikkuhiljaa valuimme tänne kämpille ja otettiin sitten Pipsan kameralta kuvat Key Westistä.
Itse en voinut silloin kuvia ottaa kun ei tunnetusti ollut kameraa vielä siinä vaiheessa. Oli kyllä ihan hauskoja kuvia tullut sieltä.

Nyt, reippaiden 4h yöunien jälkeen alkaa uni maistumaan jo suhteellisen ajoissa. Huomenna olis sitten bussillinen suomalaisia(?) lähdössä Sunriseen BankAtlantic Centeriin katsomaan Anaheim Ducks - Florida Panthers lätkämatsia.
Hienoo, näkee vielä vanhat pierut Saku Koivun ja Teemu Selänteen livenä paikan päällä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

Matkablogi - Osa: Florida - päivä VSunnuntai 31.01.2010 13:45

Tämä päivä alkoi kello 12.00 Yhdysvaltain itärannikon aikaan, heräsin yksin tästä lomakodistani Joelin mentyä bänditreeneihin aikaisemmin aamulla. Siivoilin sitten vähäsen (käskystä tietenkin, enhän mä siivois vapaaehtosesti) ja suihkureissun jälkeen oli sitten Joel tullut jo takaisin kämpille.

Lähdettiin sitten kylälle Firehouse Subsiin aamiaiselle (ainaki mulle oli aamiainen), joka on samantyyppinen patonkiravintola kuin Subway, mutta lihatuotteita oli reippaasti enemmän leivässä ja tulisia kastikkeita oli varmaa 30:a eri lajiketta. Oli kyllä maittavaa, mutta omasta mielestäni suomalainen Subway on parempaa. Jenkki-Subway on suunnilleen samaa tasoa kuin McDonaldsin euron juustohampparit. Pullamössöö.
Firehouse Subsiin oltiin sovittu tapaaminen Jarin kanssa, syötiin leivät ja lähettiin sitten kirkolle pelaamaan biljardia.
Parit pelit läiskittyämme palasimme takaisin kotiin noutamaan sekä likapyykit että uimatarvikkeet ja parempaa vaatetusta iltaa varten kun lähtisimme West Palm Beachille Dr Feelgoodiin, joka on Mötley Crüen laulajan Vince Neilin omistama baari.
Ekaks kuitenkin tultiin Joelin vanhempien kämpille ja kirmattiin heidän asuntoyhtiön porealtaalle parin keskikurapuikon kanssa.
Vesi oli turhankin lämmintä mun makuun, mutta siihen sitten tottui kaikki muut ruumiinosat paitsi varpaat ja auringossa palaneet kädet. Normialtaassa kyllä pystyi olemaan normaalisti kaulaa myöten vedessä, mutta se taas oli liian kylmää näille muille, oman arvion mukaan oli joku 18-20 asteista vettä. Porealtaassa oli varmaan jotai 35 asteista vettä.

Altaassa istuskelun jälkeen mentiin takaisin sisälle katsomaan Top Geariin ja jatkamaan tissuttelua. Ratkiriemukkaaseen ryhmään oli tässä vaiheessa liittynyt Mark ja Lauri, amerikansuomalaisia hekin. Päätettiin sitten tilata pizzaa Pizza Hutistä ja katsella telkkarista Steven Seagalin Lawmaniä ja StrikeForce -vapaaotteluturnausta.
Sitten koitti lähdönaika Dr Feelgoodiin. Hyppäsin Markin kyytiin ja käytiin noukkimassa Lauri kyytiin ja lähdimme ajaa kohti West Palm Beachiä Volbeatin soidessa. Joel kävi noukkimassa Pipsan ja torniolaiset Hannan ja Tiinan mukaan matkaan ja tavattiin siellä baarissa sitten. Minnan - joka oli myös Key Westin reissussa mukana - näimme kans siellä.
Feelgoodissa oli sitten ihan hyvä meno, ehkä turhan kallis; sisäänpääsy $10 ja vodka-red bulli $11 + tippi. Vessassakin oli niggeri joka annosteli saippuan ja ojensi sitten käsipyyhkeen. Sitäkin pitää vissii tipata, ainaki muut teki niin, joten kohteliaisuussyistä tippasin sit minäkin.
Mutta baari sisältä oli ihan kivannäköinen paikka. Heti sisäänkäynnin yhteydessä on Mötley Crüen kultalevyt esillä ja seuraavana bändin jäsenten kitarat seinällä. Baaritiskin yllä on kaks koroketta joissa tanssi kaksi niukkoihin punamustanahkaisiin vaatekappaleisiin pukeutunutta isotissistä neitokaista.
Yhdessä lattian ja katon välissä olevassa tukipylväässä oli iso käärme/lohikäärme kietoutuneena siihen ja sen nenästä tuli sitten reippaasti savua kun DJ painoi oikeeta nappia.
Tämmönen meno oli ykköskerroksessa, kakkoskerroksessa oli discopuoli jossa musiikki soi turhankin kovalla. Tällä puolella oli sitten vähäpukeisten naisten sijasta 2 burleski -tyylistä tanssijaneitoa. Kolmannessa kerroksessa ei käyty, kai siellä sitten jotain oli, mutta taitaa jäädä sitten arvoitukseksi.
Yks mikä jäi mieleen, mikä vois olla ihan hyvä Suomessakin; tässä baarissa oli pari-kolme kappaletta pankkiautomaatteja sisällä. Sitten ei tarvis lähtee tarpomaan ulos pakkaseen tai sateeseen.

Paluumatkalla kotia päin sain sitten toimia kuskina jälleen, tuota bemaria on ihan kiva ajaa, tehoa kun löytyy :D ei ehdi kissaa sanoa kun mittari näyttää 60 mailia/h (100km/h), ja sitten kun on sanonut sen kissan nii silloin ollaan jo 160km/h vauhdissa, hullu peli. Tykkään.
Kotimatkalla sitten haukuimme Tornioneitien kanssa huonoja ajo-ohjeita antavaa, hävyttömälle navigaattoriamme (Joel) ja kaikkea muuta sen semmoista kivaa. Sitten tuli tyttöjen koti vastaan ja pudotimme heidät siinä ja tulimme omille kämpille takaisin ja aloitin sitten tämän blogin kirjoittamisen.

Sen pituinen se.

Huomenna aamukirkkoon ja vissii veneretkelle jonnekkin. Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Matkablogi - Osa: Florida - päivä IVLauantai 30.01.2010 13:21

Aamulla herätessäni puoli yhdentoista aikaan ystäväni Joelin lärvin edestä, päätimme että tänään kävisimme Nitro Jamien lisäksi ostamassa sen kameran, joka piti ostaa jo kun saavuin tänne suo-osavaltioon. Merkki ja malli oli jo päätetty kotimaassa mutta kun kaverit teki loistavaa myyräntyötä tutkimalla testivertailuja ja arvosteluja tästä mallista, niin päätimmekin sitten ostaa sen kilpailevan mallin joka oli halvempi ja yhtä hyvä ellei jopa parempikin.Näin ollen Canon G11 vaihtui Canon S90:een. Joku yli 100e säästi siinäkin kun täältä osti, toivottavasti ei neekerit tullissa sitten huomaa.

Kamerakaupasta kenkäkauppaan, sieltä tarttui sandaalit, läpyskät ja uudet duunikengät jotka kyllä varmaa muuttuu juhlakengiks - ainaki siihen asti kunnes noi vanhat on kulunu puhki.
Kenkäkaupasta suuntasimme johonkin outlet -myymälään, josta sitten tarttui mukaan pari paitaa mukaan. Tuli vähän teinityttömäinen olo kun tuli shoppailtua vaatteita (kengätkin on vaatteita) kolminumeroisella summalla, mutta joo, kaikkea voi ostaa kunhan se on halvempaa :D En nyt tiiä noiden läpysköiden tarvetta, mutta kaipa sitten niillä vois läpsytellä parvekkeella kun on kylmiä päiviä, tai jos vaikka uimahallille eksyis jossain maassa. Taitaa kyllä naisten silmät sulaa ihastuksesta sielläkin kun tämän rantaleijonan kisakireen kropan näkee. Tai sitten ei...

Vaatekauppareissun jälkeen alkoi olee jo pikkusen kiirettä Nitro Jamia varten joten kävimme sitten hakemassa Wendy'sistä vähän pierunsiementä mukaan ja pikaisen suihkun kautta lähdimme sitten ajelemaan Joelin, Jaakon (myös ystäväni ja Joelin pikkuveli) ja Garethin (Jaskan koulukavereita) kanssa 95:sta pohjoiseen kohti Palm Beachin International Racewaytä, jossa tämä tapahtuma pidettiin.
Parkkipaikalla rikoimme osavaltion lakia (alle 21-vuotiaille ei saa myydä eikä tarjoilla alkoholia) ja annoimme "pojille" kaljaa ja tyhjensimme 12packin siinä ja aloimme liikkua kohti autorataa ja katsomoa.
Kaikkihan tietävät että oluessa on hiilihappoa, ja kun ostimme sitten vielä ennen tapahtuman alkamista öölitölkin mukaan katsomoon, ja viimeistään siinä neljännen oluen jälkeen alkaa masussa tapahtumaan ihmeellisiä reaktioita, jotka sitten pyrkii pääsemään ulos suun tai jonkun muun ruumiinontelon kautta, niin juuri sitten siinä kun Yhdysvaltain kansallislaulun kajahtaessa soimaan, parituhatpäisen yleisön seistessä katsomossa oikeat kädet sydänten päällä, niin Viljami from Finland seisoo tuolilla kamera ylösojennettujen käsien varassa ja röyhtäisee erittäin kovaäänistesti :D Voooi sitä pientä häpeäntunnetta :D Samantien kääntyi kymmeniä päitä katsomaan mua suhteellisen vihaisesti, vähän pelotti että tuleeko turpaan :D

Ei sentään tullu, ja tapahtuma jatkui sitten ilman pientä nujakkaa.
Ensimmäisenä kilpailivat 8000hp dragsterit, JUMALAUTA että pitivät kovaa pörinää! Vaikka istu muutaman kymmenen metrin päässä radasta niin moottoreista tuleva ääni ja paine heilautti vaatteita ja jylinä tuntui sydämessä ja sisuskaluissa asti. Varttimaili meni aikaan 4.xxx sekuntia ja vauhtia oli yli 500km/h, maileina en muista.
No näiden jälkeen tuli sitten astetta laimeempia dragstereita, ehkä korvien kannalta ihan hyvä, mut joku fiilis siitä jäi sitten uupumaan, puhumattakaan sitten siitä kun joku pelle hajotti autonsa suorituksen aikana ja jotai nesteitä oli valunut radalle. Rataa putsailivat puolisen tuntia ja ehti vähän tylsistyä - nooh kyllä se sitten siitä jatkui taas.
Pari dragster-prätkääkin oli kisailemassa ja keltaisen koulubussin keuliessa koko varttimailin jälkeen tuli sitten shown huipennus.
Ensin tuli kahdella suihkumoottorilla varustettu rekka-auto jonka peräpäästä tuli sitten savua ja lieskaa iloisesti loimuten. Tämä katsottiin suhteellisen alkupäästä rataa, ja jo siitä kohdasta meteli ja paineaalto oli kovempi kuin alun 8000 hevosvoiman dragsterit. No tietysti, olihan tässä prutkussa reippaasti enemmän hevosia, mutta tämän jälkeen tuli se vetonaula, eli 30 000hp, kolmella suihkuturbiinilla varustettu rekka. Tätä mentiin kuvaamaan sitten videolle sinne lähetysalueen taakse, josta näkee lieskat aivan vierestä. Paskat meinas valahtaa housuihin kun ekan kerran turbiineista syöksi 20 metriset liekit taaksepäin ja kuumuuden hyökätessä kasvoille ja kropalle. Vaikea kuvailla fiiliksiä, se pitäis nähdä ja kokea paikan päällä ja aivan vieressä.
No otin kuitenkin videot molemmista rekoista, en tiiä miltä ne siinä näyttää tai miten tunnelma välittyy, mutta katsokaapa sitten itse tuosta alhaalta.

Joooh, äskeisen kirjottaminen vei kyllä mehut tästä edellispäivän muistelemisesta, joten kerron sitten vaan loppuillasta sen että menimme Jaskan ja Garethin kanssa teinien suosimalle klubille maistelee vesipiipusta makutupakkaa ja sitten Joel ja Pipsa tuli tunnin päästä hakemaan mut ulkoilmaklubille joka oli täynnä lyhyitä ja vieläkin lyhyempiä ihmisiä, ihme kääpiöorgiat. Ulkoota ei saanut 20min odottamisen jälkeen olutta joten kipitimme sisältä hakemaan kaljaa josta sai jo parin minuutin jälkeen. Semmonen oli Il Bacio, ei tuu ikävä.



Joo, moilo
Heräsin yöllä kun Joel tuli takaisin kämpille, ja löysin siinä samalla itseni hikilammikosta kun olin sammunut vaatteet päällä peiton alle, vaikka lupasin itselleni että makaan vain hetken ja käyn sitten sammuttamassa valot kämpästä ja hoidan tarvittavat iltapuhteet, mutta ei... damn bud light.
No sitten otettiin pari tuntia vielä unta ja sitten kävimme hakemassa Minnan ja Pipsan mukaan. Sitten alkoi matka kohti Key Westiä.

Kämpiltä matkaa Key Westiin oli semmoiset 220 mailia, johon sitten kului taukojen kanssa reipas 5 tuntia. Menis varmasti nopeemminkin ellei viimeiset 100 mailia olis yksikaistaista tietä molempiin suuntiin. Ehti kyllä kauemmin katsella maisemia jotka oli todella upeita. Parhaimmillaan 7 mailin pituisia siltoja rakennettu keskelle merta, turkoosia vettä, hienoja rantataloja ja itseäni - vanhaa itseoppinutta ornitologia - ihastuttavia vastaanlentäviä pelikaaneja. Upeeta!

Floridanniemen eteläisimpään kärkeen saavuttuamme pyöriskelimme ympäri kaupunkia katsellen maisemia. Kävimme maantieteellisesti eteläisimmässä kohdassa joka oli merkitty kivipaasilla, josta otettii sitten kuvat jokaisen seisten siinä vieressä. Tämän jälkeen kävimme USA:n eteläisimmällä biitsillä ottamassa aurinkoa ja nauttimassa pari olutta. Lämpömittari näytti 22 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (hajotkaa Suomen pakkasiin :D). Ernest Hemingwayn kotitalon ohi ajettiin ja läksimme siitä etsimään motellia tyttöjen jäädessä vielä ottamaan aurinkoa. Suhteellisen halvan motellin löydyttyä noudimme tytöt, vaihdettiin vähän parempaa ylle ja mentiin katsomaan auringonlaskua paikkaan jossa ei ollut esteitä horisontissa, joten näki laskun todella hyvin. Yllättävän nopeesti se putos taivaalta, selvästi näki sen liikkuvan alaspäin.

Sitten nälkä yllätti joten lähdimme kävelemään keskustaan päin ja löysimme paikan jota motellinpitäjä oli suositellut. Muiden tilatessa salaattia itse repäisin kunnolla ja tilasin annoksen jossa oli jättikatkarapuja, hummeria ja delfiiniä. En kyllä ollut kovin vakuuttunut että se olisi ollut delfiiniä, maistui ja tuntui ihan lipeäkalalle, eikä oikeen hummerikaan maistunut hirveen hyvältä, eikä katkaravut. Paskan myivät :D noooh, ranskalaiset sentään oli ihan hyviä.

Jälkiruokaa rupesi tekemään mieli, joten lähdimme etsimään jotain kivannäköistä kuppilaa ja löysimme Fat Tuesday -nimisen baarin, jonka erikoisuutena oli slushie/slurry -drinkit joita oli yli 10 eri makua, ja ne tulivat valmiina hanasta. Tiskin takana näkyi myllyt jossa pyöri erivärisiä jäähilejuomia. Hyvää oli, ja ihan kiva juoma vaikka tulikin "jäätelöpäänsärkyä" muutaman kerran kun liian ahneesti joi :D Sopis kyllä loistavasti kuumalla säällä tuommonen juoma. Vaihdettiin sitten baaria, ja päädyimme johonkin perusjuottolaan jossa oli livebändi ja hyvä meno.

Baareja vaihdoimme vielä pari kertaa ja tulimme sitten takaisin Sloppy Joe'siin, jossa livebändi oli tullut takaisin tauolta ja hyvä meno jatkui. Jossain välissä sitten muisti pätkäs, taksilla kuulemma tultiin takas motellille ja sängystä heräsin aamulla krapulan kera.
Huoneet kävimme luovuttamassa, tytöt ehti vähän aikasemmin luovuttaa motellihuoneensa koska olivat juoneet selvästi vähemmän ja olivat kykeneväisiä lähtemään pyöräilemään ympäri kaupunkia. Me miehet suuntasimme sitten vielä kerran Fat Tuesdayhin juomaan tasottavat jäähilejuomat ja lähdimme rannan suuntaan johon oli sovittu treffit tyttöjen kanssa.
24,5 astetta lämmintä, pilvetön taivas ja noin tunnin auringonotto ilman aurinkorasvaa sai suomalaisen hennon valkoisen ihon punoittamaan oikein huolella :D en vain osaa. Nyt väri naamassa ja käsissä muistuttaa keitettyä rapua, ja otsanahkaa kiristää ihanasti.

Biitsin jälkeen päätimme ottaa suunnan takaisin kotiin, ja suunnitelmissa lähteä ajoissa ettei juututtais ruuhkaan. Arvioitiin että kahdelta kun lähdettäis niin ehdittäis n. 17-18 välillä takaisin, mutta kun yhtä kaistaa joutuu ajamaan 100 mailia edessä olevien hidastellessa ei sitten ehditykkään ruuhkan alta pois, joten olimme kotona vasta 19.30. Jännä ero täällä Suomen ruuhkiin verrattuna, että kun Suomessa on ruuhka nii silloin jonot seisovat, tai mennään alle 40km/h, mutta täällä mentiin ihan reipasta kyytiä ja vaikka on 6 kaistaa yhteen suuntaan niin kyllä se sen verran vaikuttaa että matka-aika pitenee tunti-puolellatoista.
Loppuilta sujuikin sitten rauhallisesti, kaupassa kävimme ruokia ostamassa ja kameraa yritimme löytää, mutta sen verran myöhäseen aikaan oltiin ettei olisi ehditty enään toiseen kamerakauppaan, niin sen ostaminen jää sitten huomiseksi.

Huomenna siis kamerakauppaan ja vaateostoksille, illalla sitten olis Nitro Jamit, elikkäs autoja ja rekkoja tuunattu suihkumoottoreilla, kiihdytyskisoja. Koulubussi jossa on 36 000 heppaa tehoa joiden avulla varttimaili menee parissa sekunnissa.

Mutta joo, kirjottelenpa sitten huomenna lisää. Moilo

Matkablogi - Osa: Florida - päivä IKeskiviikko 27.01.2010 08:50

Noniin, reissussa ollaan jälleen ja taas jälleen päätin alkaa pitää blogia reissusta. Lentokoneessa kirjottelen tällä hetkellä jossain Atlantin yllä, nopeutta on tällä hetkellä 872km/h ja 36 000 jalan korkeudessa viiletetään mukavassa -57 asteen pikkupakkasessa.

Mutta alotetaanpa alusta. Helsinki-Vantaalta kone lähti kello 08.00 erittäin kauniinnäköisen auringonnousun saattelemana kohti Lontoon Heathrowta joka oli välipysäkkinä n. viiden tunnin ajan. Hullun kokonen kompleksi, 5 isoa terminaalia joiden väliä viiletellään joko bussilla tai kuskittomalla maanalaisella junalla. 10 minuuttia kesti bussilla saapua kolmosterminaalista vitosterminaaliin.

Viiden tunnin odottelua yritettiin sitten kuluttaa tax free -kauppoja katsellen ja wlan-yhteyttä metsästäen sekä läppärillä että kännykällä, mutta ahneita tuntuis britit olevan kun mistään ei löytyny ilmaista tai toimivaa wlania. Toisin on meillä Suomessa!! Lopun odotusajan sitten istuskelin tuolilla katsellen jumbojettejä ja muita isoja koneita.
Kahden valvotun yön (nukuin kyllä yhet päiväunet maanantaina klo 11.30-15.00) seurauksena luulin kuulevani joka kerta suomenkielistä jutustelua, mutta aina sitten kun heräsin horroksesta nii sai tylysti huomata että ne puhuikin jotain somaliaa.

Joo-o....tässä näyttäis olevan vielä tällä kellonlyömällä 6 tuntia 49 minuuttia ja 5117 kilometriä aikaa tapettavana. Saas nähä mitä keksii, kun sekä omat että British Airwaysin lahjoittamat kuulokkeet ei toimi, niin eipä voi katella leffoja tai kuunnella musiikkiakaan. Jospa sitten tiirailen loppumatkan sivusilmällä tota näppärän näköstä slovakkineitiä joka istuu samassa penkkirivissä yhden paikan ollessa tyhjänä meidän välissä.

Nyt loppuu kirjottelu yläilmoissa, jatkan tähän samaan syssyyn kun ollaan kotiuduttu Floridaan West Palm Beachille.

Noin kello 01.30 Suomen aikaa jumbojettimme laskeutui Miami International Airportille, semmonen 19h 30min meni kaikkinensa lentoihin ja lentokentällä hengailuun. Nam.
Passintarkastuksessa Miamin päässä tuliki sitte "ongelmia" kun luulin että olisin päässy pelkällä kyselyllä minkä pysty tekemään Yhdysvaltain suurlähetystön nettisivuilla, mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Sitte alettii rustaamaan sama kysely paperille, tai ainaki luulin että olis ollu sama paperi mutta pellet antoivatki väärän kyselyn....
Noooh sitte kolmatta kyselyä vääntämään ja kolmas kertahan se toden sanoi.
Hassu passintarkastaja oli, osas sanoo peukalon selvällä suomen kielellä :D harmittaa näin jälkikäteen ku en tajunnu kysyä että mistä se sen on oppinu, mutta oli kyllä semmonen tatti otsassa ettei vaa tajunnu.

Kaverini Joel oli sitten kentällä vastassa ja näytti pikaisesti Miamin nähtävyyksiä. Päällimmäisenä mieleen jäi värikkäät baarit ja muovipuilta näyttävät palmut joita oli joka paikassa. Mutta ovat kuulemma ihan aitoja, eksoottista.
Sitten kirmattiin mun toiveesta KFC:hen hakemaan ämpärillinen kanaa ja tultiin kämpille syömään ja maistelee Bud Lightia.
Joel päätti vielä lähtee countrybaari Renegadesiin naisten iltaan, eli akoille ilmaset juomat. Itse päätin jäädä tänne kämpille maistelee lisää kanaa ja Bud Lightia, kuitenki lähes 3 vrk:n aikana nukuttu 3,5h päiväunet ja katkonaista unta lentokoneessa.
Alkaa olee veto lopussa pikkuhiljaa.

Joo-o... nyt on Helsinki-Vantaalle lähdöstä kulunut about vuorokausi, kello puoli 12 illalla täällä ja teillä siellä puoli seitsemän aamulla. Voisin vääntäytyä nukkumaan.

Huomenna olis suunta Key West, Yhdysvaltain eteläisin paikka. Avaudutaan siitä sitten huomenna enemmän

BTW. Turbulenssissa on hieno yrittää kusta :D aika sohimista oli mutta kaikki meni pönttöön! :D

Reissuni Saksaan osa II - päivä 3Torstai 09.07.2009 15:41

Just joo, eipä tullu Metzin reissusta hevonvittua ku rupes väsyttämään sen verran lahjakkaasti että päätin tehä puolessa välissä matkaa täyskäännöksen kotiin jotten romuttaisi kaverin leasing-autoa.
Ei muuta ku kotiin vetää unta palloon ja keräämään voimia iltaa varten.

Koska pöllin kaverilta bemarin, niin sain kunnian käydä hakemassa hänet töistäkin. Osasin ajaa sinne jo ilman navigaattoriakin, huikeeta. Paluumatkalla ajeltiin toisen näköalapaikan josta näky kylä ihan eri suunnasta kuin sieltä linnan raunioilta viime vuonna.

Kotiin tultuamme grilli kuumaks, bratwurstit ja herkkusienet paistumaan ja punaviinipullo auki.
jälkiruuaks otimme olutta, ja parin tunnin päästä lähdimme Jensin baariin jatkamaan. Hyvä jätkä, sanoo asiakkaille että voitteko odottaa hetken, hän juttelee kavereidensa kanssa.
Siitä läksimme sitten hetken päästä irkkubaariin Hahnin kentän läheisyyteen, jossa pelasimme bilistä, joimme Guinnessiä - ehkä vähän liikaakiin - ja pidettiin hauskaa. No lopputuloksena oli tietysti sammuminen baarin sohvalle ja aamulla hyvä krapula.
Tsekkeihin lähtöki on nyt tällä hetkellä n. 4 tuntia myöhässä, saas ny nähä kuinka kauan se loppujen lopuks tulee olemaan, tai päästäänkö ollenkaan lähtöön :D

Hyvä kuvakin saatiin kuorsaavasta Viljamista, pitää laittaa tänne.

Joo-o..nyt sitte pakkaamaan tavaroita Prahan reissua varten.

Harasoo, tai jotai sinnepäin

Reissuni Saksaan osa II - päivä 2Keskiviikko 08.07.2009 11:31

Koska edellisiltana innostuimme kirmaamaan Monikalle jatkamaan iltaa, - no hei, meillä oli hyvä syy :D eräs suomikaveri lopetti hommat täällä niin pitihän sitä viimeistä iltaa juhlistaa vähäsen - niin kaverini unohti täysin että hänen piti hakea vw transportteri duunikaverin pihalta jolla hänen olisi pitäny hakea porukkaa Frankin kentältä, joten herätys olikin n. tuntia aikasemmin koska sain kunnian heittää kaverini Joelin sinne duunikaverinsa pihalle jotta hän saisi auton ja jotta minä saisin auton.

Tulin sitten vielä kämpille nukkumaan hetkeksi, jonka jälkeen otettii suunta kohti Luxemburgia. Matka menikin suhteellisen kivasti, reissun varrella oli pari-kolme pätkä autobahnia jolloin sai piiskata ratsua yli 200km/h nopeuteen, vedinpä paluureissulla mittarin pohjaankin.
Luxemburg oli kyllä ihan kivan näkönen paikka. Keskellä kaupunkia meni n. 100m rotko jossa oli vanhaa kaupunkia. uudet talot ja nykyinen keskusta oli taas rakennettu mäen päälle. Kaljalla piti käydä paikallisessa pubissa vanhassa kaupungissa, mutta siinä kohtaa missä kävelin, kaikki paikat aukes vasta kaheltatoista, ja muutenkin kun olin pyörinyt kuin kyrvät häissä ettiessäni parkkipaikkaa nii päätinpä sitten vain käydä juomaputiikissa ostamassa 8-packin luxemburgilaista olutta maistelemisiks ja kotiinvietäväks.

Metz tosiaan jäi tältä päivältä kokematta, koska olin lupautunut heittämään tämän eilen lopettaneen suomikaverin lentokentälle nii ei olis millään aika riittänyt. No sinne sitten lähetään huomenna.

Luxemburg- ja lentokenttäreissun jälkeen käytiin Joelin kanssa kaupassa. Illan grillisafkat ostettiin ja käytiin erillisessä kaljakaupassa. Jännä paikka tää Saksa. Kaljaa ei saa ruokakaupasta mutta viinaa kyllä :D kori kaljaa puolen litran pulloissa 12 euroa pyöristettynä. Kokiskaljaakin oli pakko ostaa ja kokeilla varmaan huomenissa.
No mutta takas tultiin kämpille ja alettiin grillaamaan makkaraa, pihviä ja täytettyjä herkkusieniä.
Loppuaika kateltiin UFC:ta ja naureskeltiin viritetyille volkkarinromuille.

Väsyttävää hommaa tää kirjottaminen, kävin välissä nukkumassaki ku ei millään meinannu pysyä silmät auki, rankkoja juttuja nää aikaerojutut ;)
No mutta nyt sitten nokka kohti Metziä, siitä sitten illalla enemmän avautumisia.

Morientes

Reissuni Saksaan osa IITiistai 07.07.2009 04:17

Nonniiin....taas jälleen päätin lähteä vierailemaan saksanmaalle kaveriani tapaamaan ennenkuin häneltä loppuvat työt täältä tämän kuun lopussa.
Valmistautuminen reissuun alkoi oikeestaa jo (tai vasta) sunnuntaiaamuna jolloin kirmasin Verkkokauppaan Ruoholahteen neljän tunnin yöunien jälkeen ostamaan navigaattoria mukaan matkalle, jossa tarkoituksena olisi vierailla samalla muutamassa muussa euroopan maassa. Saas nähä jatkossa näitä kirjoitellessa että tuliko sitä lähdettyä minnekkään.

Neljän tunnin yöunien ja 12h työvuoron jälkeen alettiin puolhädissään matkalaukkua ja muita tavaroita pakkaamaan. Noh, yöunethan siinä meni mutta olipa tuloksena hauskat "hallusinaatiot" lennon loppupuolella (luulin koneen siipeä 5 kertaa rannikoksi ja 3 kertaa siiven päällä olevaa jotai koukkua erikoisen näköseks sillaks meressä. hauskintahan oli tietty se että oltiin melkeen keskellä Puolan maata joten merta ei ollu lähelläkään. Lentoemäntäkin näytti jotenki hauskan irvokkaalta, puhumattakaan vierustoverin suu auki -tuijottamisesta, jonka jälkeen päätin vähän skarpata).

Frankfurt am Mainin kentältä pomppasin bussiin joka vei minut lähemmäksi määränpäätä. Tänne kaverin luokse päästyäni ja hetken rauhottumisen jälkeen päätimme lainata kaverin duunikaverilta avobemarin jolla lähdimme autobahnia pitkin 210km/h nopeudella katto auki kohti Trieriä, jossa käytiin myös viime reissullani. Tällä kertaa päätimme käydä kaljalla irkkupubissa.

Trierin reissun jälkeen sovimme muiden täälläolevien suomalaisten kanssa raflaan menosta, joista saatiin vain yks kaveri mukaan. Ruuat syötyämme lähdimme täti Monikan luokse maistelemaan olutta ja viiniä jälkiruuaksi.
Monikan jälkiruuat ei kuitenkaa riittäny vaa tänne "kotiin" palattuamme avattiin punkkupullo ja pienen maisteluhetken jälkeen pienessä pierussa päätin alkaa kirjoittamaan tämmöistä matkablogia taas tästä Saksan reissusta.

Aamulla pitäis ajaa Luxemburgiin ihan yksin. pelottaa. pelottaa viel enemmän jos en ookkaan ajokunnossa aamulla.
Metzissäkin pitäis käydä Ranskan puolella. Siel on kuulemma jotai outlet-myymälöitä. Kuinka helvetissä mä löydän ne?


joo kai sitä vois nukkua. huomisesta sitten uus tarina

[Ei aihetta]Sunnuntai 25.01.2009 10:24

Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.

Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.

Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.

Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan !&%¤# tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.

Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.

Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.

Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!

Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.

Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.

Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.

Ja ulukonäkö tietenki.