Mä oon kummallinen persoona.
Rakastan HENGELLISIÄ keskusteluja, mutta ottaako kukaan mua tosissaan?
Onko kaipaus sitä, että haluaa elää jotkut hetket uudelleen? Vai onko se sitä, että haluaa kokea jonkun tietyn kanssa jotain uutta? Kaipaus ei ole henkilöitä eikä asioita. Kaipaus ei määrittele.
Kuka usko kohtaloon, kuka ei. Onko asiat kiinni itsestä vai ei. Lisääkö kohtaloon uskominen saamattomuutta?
Mä rakastan. Mä en oo rakastunu, rakastan vain. Tai miten niin vain?
Mä rakastan Tiinaa, Elinoita, Jennyä, Heistolaa, Juhaa, Makea, Tervistä, Tommia, Samia ja Pekkaa, rakastan äitiä, Timoa, Tuutia, Virpiä ja Jannea, Uugea, Ontea, Vesaa ja Saulia, Jokke-Pappaa, AJta, Ollilaa, Permiä, Elisaa, Eveä, Elinaa, Jennaa, koulua, asuntolaa, kokeita, navettaa, Boraa, Caddyä ja koulun Volkkareita, rakastan tietokonetta, sivistyssanakirjaa, kameraa. Sulkaata ja Pepsiä. Musiikkia. Rakastanrakastanrakastan.
Mä en tottunu moiseen rakastamiseen. Miten mun pitää suhtautua?
Ehkä tää menee ohi, viikossa tai vähintään kahdessa. Mutta luulen, että menee ainakin seitsemäntoista.
Katja
Ongelmavävyt - Miksi rakastatkaan mua
Uusimmat blogimerkinnät
- Ohhoh, juhannus lähestyy. 14.06.
- Paniiik. 30.03.
- Taas. 23.03.
- Kumpu. 19.11.
- Ilikkaa ikävä. 04.11.
- PeeAa. 28.10.
- Mersu. 09.10.
- Anoppila. 06.10.
- Mammuttihirsi.fi 30.09.
- Kuulumisia. 23.09.