IRC-Galleria

Perjantai 16.6.2006
Sää: +31 astetta, aurinkoista

Herätys yhdeksältä. ”Ääh.. pistä viel vähän eteenpäin sitä kelloo, mua nukuttaa viel.”
Pakkoherätys yhdeltätoista. Perus tavaroiden sullominen rinkkaan, avaimen palauttaminen ja hyvästien jättäminen jo tutuksi tulleelle huoneelle. Kävelimme rantaan päin, rautatieasemalle ostamaan reililiput (jotka olivat hieman erilaiset kuin Suomessa ja tietysti espanjan kieliset). Saimme ostettua myös junaliput, jotka oikeuttivat meidät matkaamaan jo samana iltana pois Espanjasta, uuden valloituksemme, Ranskan, puolelle. Hommat hoidossa. Matka voi jatkua. Lukitsimme kantamuksemme (niiden tietysti läpivalaisukokeen läpäistyä) aseman tavarasäilytykseen ja lähdimme jalkaisin, kartta turvanamme, etsimään kauppaa, josta olimme muutamaa päivää aiemmin ostaneet kirjan ja värityskirjan. Halusimme toiset kappaleet niitä kyseisiä tavaroita, nimittäin. No ei kai nyt sentään… ne olivat vain sattuneet olemaan repussamme, joka epäonnisesti varastettiin ja junamatkaan valmistautumiseen kuuluu olennaisena osana kaiken mahdollisen tekemisen keksiminen. Kävelimme kortteleita ja niiden kulmia lävitse yhä uudestaan ja uudestaan, mutta emme kyenneet löytämään kyseistä kauppaa, vaikka kaikki muut tutut paperikaupat löysimmekin. Outoa. Lopulta luovutimme ja suunnistimme kiinalaiseen ravintolaan jättämään hyvästit kevätkääryleiden ja nuudeleiden sekä jäätelöpähkinäjälkiruuan muodossa. Reippaasti kävelimme helteessä asemalle vapauttamaan tavarat säilöstä ja sitten raahasimme ne juna-asemalle, toiselle puolelle kaupunkia, josta junamme lähti matkaan. Ensimmäinen junamme oli lähijuna (mitä ihmettä? Ei turvatarkastusta?!), joka matkasi Barcelonan keskustasta Cerbéreen. Kaksi ja puoli tuntia kestävän matkan aikana katselimme maisemia ja juttelimme, eikä kukaan tullut kysymään lippuja. Cerbéressä puolentoista tunnin odotuksen aikana kävelimme sen vähän minkä uskalsimme rautatieaseman liepeillä (seutu näytti pimeässä aavemaiselta ja epäilyttävältä), katsoimme kun skottilaiset pelasivat jalkapalloa kiltit päällä ja säädimme rinkkoja, jotta niitä olisi helpompi kantaa. Yöjuna Cerbérestä Nizzaan (päätimme jättää Marseillen välistä, koska Barcelonassa kului liikaa aikaa) lähti puolenyön aikaan, jolloin söimme iltapalaksi paahtoleipää ja croissantteja, joita oli vielä paljon jäljellä. Kahdeksantuntisen junamatkan aikana juttelimme kiinalaiselle, nukuimme, söimme lisää ja katselimme aamulla maisemia kun alkoi tulla valoisaa.

Torstai 15.6.2006
Sää: +26 astetta, aurinkoista, illalla ukkossade

Tänään…
…oli yksi niistä hyvin hyvin hyvin tavallisista päivistä.
…nukuimme puolille päivin, koska olimme olleet myöhään ulkona edellisiltana.
…päätimme jäädä toiseksikin yöksi samaan hostelliin, koska se oli sopivan hintainen ja hyvällä paikalla.
…kävimme hakemassa Lassen bokserit edellisestä hostellista (poika parka oli minun ehdotuksestani jättänyt ne kuivumaan parvekkeelle ja unohtanut ne sinne).
…kävimme kaupassa ostamassa vettä, tonnikalaa, juustoa, kertakäyttöveitsiä ja nenäliinoja. Söimme molemmat paketillisen juustoa.
…kävimme rannalla netissä tarkastamassa rahatilanteen. Laskimme jokaisen sentin. …päätimme ostaa kahden vyöhykkeen reililiput, jotta pääsisimme vihdoinkin jatkamaan matkaa.
…eksyimme pikkukortteleihin matkalla hotellille, joten päätimme jättää lippujen oston seuraavaan aamuun.
…tarkoitus oli mennä rannalle oleilemaan kerrankin lämpimissä vaatteissa (=pitkähihaisissa), mutta ukkossade yllätti ja jäimme hostellin katon alle suojaan.
Â…juttelimme ja menimme sopivissa ajoin nukkumaan.

Keskiviikko 14.6.2006
Sää: +30 astetta, aurinkoista koko päivän

Heräsin kymmenen aikaan koneelle ja juttelin netissä Iidulin kanssa päivittäen samalla matkasivustoani flunssaisen Lassen nukkuessa edelleen. Kävimme suihkussa, pakkasimme ja lähdimme hostellilta rinkat selässä etsimään toista, halvempaa yösijaa. Kävimme useita hostelleita läpi, mutta aina vastaus oli sama: täynnä. Eräs ystävällinen nainen valaisi meitä piakkoin kertomalla, että majapaikkoja olisi vaikea löytää, sillä kaupungissa alkaisivat musiikkifestivaalit torstaina. Muistimme onneksi nähneemme hostelleja kävelykadulla, josta löytyikin meille sopiva, hostelli Lausanne (eikös Lausannen pitänyt olla Sveitsissä?), jonne päätimme jäädä seuraavaksi yöksi. Lähdimme ruokakaupan kautta (vettä ja suklaata) syömään jo tutuksi tulleeksi kiinalaiseen: kevätkääryleitä ja nuudelia. Vatsat täynnä kävelimme rautatieasemalle, jossa meille kerrottiin, että meidän pitäisi ostaa uudet reililiput kadonneiden tilalle. Hinta 385 euroa, josta vakuutus korvaisi jälkikäteen ainoastaan 170 euroa. Perkele. Yritimme päästä käymään eläintarhassa, mutta pääsyliput maksoivat liikaa, joten päätimme jättää menemättä ja kävelimme sen sijaan rannalla. Aallot olivat korkeat ja katselimme kun joku meinasi hukkua ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Olimme ärsyyntyneitä siitä että matka keskeytyy typerän varkaan takia joka ei hyödy mitään lipuistamme. Kävimme ruokakaupassa ostamassa kaikkea mahdollista suklaalevitteestä tanskalaiseen vodkaan. Illalla ostimme aidot espanjan pelipaidat, söimme jäätelöä (pistaasijäätelö osoittautui erittäin maukkaaksi) ja istuskelimme pimeässä rannalla katselemassa vaarallisen korkeita aaltoja. Kaksi espanjalaista miestä tuli juttelemaan meille ja yritti houkutella meitä kovasti diskoon ja tarjosivatpa huumeitakin. Kieltäydyimme tietysti molemmista tarjouksista. Mukaviahan he olivat ja jäivät vielä anelemaan rannalle meitä seurakseen, kun meidän piti lähteä hostellille. Oikeasti kävelimme toiseen päähän rantaa ja juoksimme aaltoja pakoon vielä hetken. Kotiintulomatkalla poikkesimme baariin oluille.

Tiistai 13.6.2006
Sää: 26 astetta, aurinkoista koko päivän

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin vain huomataksemme, ettei hostellihuoneessamme oleva suihku toiminut lainkaan. :s Meidät evakuoitiin toiseen huoneeseen, mutta koko aamun ajan saimme sitten kärsiä huoneessa ramppaavista korjaajista ja henkilökunnasta. Tämän episodin jälkeen päätimme etsiä seuraavaksi yöksi toisen huoneen, ja mieluiten sellaisen josta pääsemme kannettavallamme nettiin. Siispä pakkasimme rinkat ja lähdimme katsastamaan lähiseudun hostelleja (joita meillä oli jo tiedossa useita). Kävelimme sisään kannettavan kanssa ja pyysimme saada nähdä mahdollisimman monta huonetta nähdäksemme saammeko langattoman yhteyden toimimaan. Eikä edes kovin montaa paikkaa tarvinnut katsastaa, ennen kuin saimme haluamamme. Lähdimme syömään aamupalaa/päivällistä ja päätimme vierailla uudestaan tutussa kiinalaisessa ravintolassa, jossa meidät muistettiin ja otettiin riemukkaasti vastaan. Ruoka ja palvelu edelleen ensiluokkaista. Tällä kertaa tosin jouduimme jättämään rahallisista syistä jälkiruuan välistä. Kävimme Hard Rock Café-putiikissa ostamassa Lasselle pitkähihaisen paidan, tavaratalossa katsastamassa soittimia ja dvd:itä ja etsimässä minulle värityskirjaa (älkää kysykö! :D) junamatkaa varten. Emme ikävä kyllä löytäneet mitään järin mielenkiintoista. Huoneessamme katselimme hieman juna-aikatauluja netistä ja päätimme käyttää yöjunaa hyödyksi ja matkata päiväksi joko Zürichiin tai Milanoon heti huomenna, kun matkan tulisi jatkua, mikäli haluaisimme jollain tavalla pysyä aikataulussa. Kävelimme katsomaan kuuluisaa Gaudin kirkkoa, ostimme matkalta Leijonakuningasvärityskirjan ja ruokaa (leipää ja muffinsseja) ja jatkoimme asemalle ostamaan junalippuja, mutta yöjunat eivät kuulemma kulkeneet lainkaan keskiviikkoisin. Niinpä menimme rannalle miettimään jatkosuunnitelmaa. Levitimme lakanan hiekalle, ja suuret, kuohuvat aallot houkuttivat meidät uimaan. Aallot olivat niin valtaisia, että paiskaiduimme niiden voimasta vähän väliä rantahiekkaan ja nauroimme. (Olisi pitänyt olla uimapuku, bikinit meinasivat koko ajan pudota päältä.) Uiminen ei kuitenkaan ollut vaarallista. Vilkuilimme tavaroita kaiken varalta ja kävin hakemassa kamerani ottaakseni muutaman valokuvan. Kun palasin takaisin, reppumme oli poissa. Kadonnut. Varastettu. Ei helvetti. Lassen lompakko, kännykkä: tallella. 500 euroa käteistä rahavyöhön piilotettuna: tallella. Rakas, rakas, rakas Samsoniten reppu: poissa. Sisältö: kameran muistikortit, interrail-liput, kesämekko, Lassen uusi paita, molempien aurinkolasit, mun pitkähihainen neule, aurinkorasva, muistikortinlukijalaite, Lassen kuulokkeet, kirja, värityskirja, ruokaa ja jotain krääsää. Onneksi passit (joiden luulimme ensin kadonneen myös) ja tietokone olivat hostellihuoneessa. Ja yleensä kun olemme olleet niin varovaisia (kameran olin onneksi laittanut kenkään). Jouduin kävelemään kotiin pyyhkeessä ja bikineissä (vaatteet olivat repussa) ja ilta kuluikin sitten poliisiasemalla rikosilmoitusta tehdessä (espanjalaiset kun eivät todellakaan puhu englantia). Juttelimme myös muiden varkauksien uhrien kanssa pitkään ja keskellä yötä, paluumatkalla, yhdellä Barcelonan pikkukujalla törmäsin kahteen minun luokkalaiseen tyttöön ja pydähdyin vaihtamaan muutaman sanan. Maailma on pieni. Pöh. Sillä varastetulla repulla oli tunnearvoa. Huomenna käydään kysymässä miten saisimme uudet reilikortit (onneksi otin kopioita). Jumitumme nyt siis Barcelonaan vielä hetkiseksi, mutta kaikki hyvin. Pärjäilemme. :)

Maanantai 12.6.2006
Sää: + 27 astetta, aurinkoista

Heräsimme kymmeneltä ja päätimme pyytää huonetta samasta hostellista toiseksikin yöksi, koska olimme laiskoja emmekä jaksaneet millään pakata tavaroitamme rinkkoihin (ja pyykit olivat vielä märkiä). Alun perin ajattelimme vaihtaa hostellia hieman halvempaan, mutta oikeastaan olimme pysyneet niin hyvin budjetissa, että meillä oli hyvin varaa jäädä paikoillemme vielä toiseksi yöksi. Rahaa oli kulunut sopivasti ja tiesimme helpostikin voivamme tulla toimeen huomattavasti vähemmällä, jos vain lakkaisimme tuhlailemasta kahisevaa mukavuuksiin, mutta… loma on lomaa. :D Aamupäivällä kävelimme ja asettauduimme hiekkarannalle, jossa yritin käyttää tietokonetta (ja nettiä), mutta hermostuin pian hitaaseen yhteyteen ja auringon kirkastamaan näyttöruutuun niin, että lampsimme ennen rannan kuuminta aikaa takaisin hostellille, jossa söimme ostamastamme paketista aamiaisleipää. Huoneemme oli vaihdettu toiseen huoneeseen (jonne kaikki levällään olevat tavaramme oli siirretty) ja tarkastelimmekin hetken, oliko kaikki paikoillaan, mutta mitään ei tuntunut puuttuvan Mäntysuovan palasta ja Lassen puolikasta hammastahnakoteloa (jotka myöhemmin saimme takaisin) lukuun ottamatta. Edellisiltana olimme huomanneet aivan hostellin vieressä biljardisalin, jonka pöytiä päätimme mennä testailemaan. Paikka oli suhteellisen halpa ja pöydät olivat hyvässä kunnossa, mutta kepit melko surkeita. Pelasimme muutaman pelin ja katsoimme kun eräs mies pelasi viereisessä pöydässä carambolaa, jonka säännöistä yritimme ottaa selvää katsomalla (emme onnistuneet). Seuraavaksi vuorossa oli Hard Rock Café Barcelona ja päivän ruoka. Söimme ison, kahdelle jaettavan ruoka-annoksen puoliksi, joka sisälsi esimerkiksi oliivia, salaattia, smetanaa, chilikastiketta, curry-kastiketta, kanankoipia, friteerattua kanaa, sipulirenkaita ja täytettyä perunankuorta. Lisukkeeksi otimme vielä ranskalaisia ja jälkiruuaksi herkullista omenapiirakkaa jäätelön kera. Kahvilan jälkeen puodin puolelle, josta ostin tyylikkään Hard Rock Café-paidan. Kävelimme rautatieasemalle kyselemään lippuja tuleville päiville Ranskan suuntaan, mutta meille kerrottiin junien lähtevän toiselta asemalta, päin vastaiselta puolelta kaupunkia. Poikkesimme tulomatkalla pieneen laukkuliikkeeseen (joka oli täynnä erivärisiä Eastpack-laukkuja), josta Lasse löysi itselleen hauskan laukun ja käväisimme hotellilla ennen kuin suuntasimme uudelleen aivan hiekkarannan tuntumassa sijaitsevalle toiselle rautatieasemalle. Odotimme jonossa niin kauan että ulkona ehti tulla pimeä, mikä ei tietenkään johtunut ruuhkasta, vaan hitaasta kassavirkailijasta. Päätimme kuitenkin vielä poiketa rannalla kävelemässä ja niinpä vietimme vielä reilun tunnin valaistulla rannalla makoillen, paljain jaloin hiekassa kävellen ja rantavedessä aaltoja pakoon juosten. Kylläpä taas väsytti pitkän päivän jälkeen.

Sunnuntai 11.6.2006
Sää: +29 astetta, aurinkoista

Lassen kännykän herätyskello soimassa yhdeksältä, sitten torkkumista tunnin verran ennen suihkua ja silmien kunnolla avaamista, pakkaamista (se on yksi rasittavimmista asioista: kun väsyttää, keksisimme varmasti tusinan asioita joita tekisimme mieluummin kuin tunkisimme kasan sekalaisia tavaroita rinkkaan). Kävelimme vartin verran juna-asemalle, jossa taas espanjalaisen turvatarkastusruljanssin toteutettuamme nousimme junaan (jossa oli muuten vähemmän jalkatilaa kuin edellisessä lähijunassa). Junamatka Valenciasta Barcelonaan kesti kolmisen tuntia. Katselimme merimaisemia rannan puolelta ja söimme junassa leipää, oliiviöljyä (jonka otimme mukaan eräästä kahvilasta Madridissa) ja tonnikalaa. Barcelonan juna-asemalla tajusimme, ettei sunnuntai ole paras mahdollinen päivä matkustaa, sillä turistitoimistot asemalla olivat kiinni, ja jouduimme näin ollen rynnistämään vieraaseen kaupunkiin ilman karttaa. Onneksi viileä tuulenvire teki rinkan kantamisesta hieman vähemmän hikistä puuhaa. Samoilimme ympäriinsä hostellia (ja kaupungin keskustaa) etsien. Päätimme tyytyä halpaan, resuiseen huoneeseen ilman suihkua ja vessaa, johon tosin myöhemmin illalla hermostuimme siinä määrin, että päätimme kaikessa hässäkässä vaihtaa hostellia. Ensi kerralla yritämme päättää ajoissa mitä tahdomme. :D Tavarat jätettyämme onnistuimme löytämään hiekkarannan, palmuilla reunustetun kävelykadun ja veneitä täynnä olevan merenpoukaman, joita katsastimme hetkisen aikaa ja yritimme tulla tutuiksi paikkojen kanssa. Illalla alkoikin jo tulla nälkä, ja onneksemme löysimme mukavan näköisen kiinalaisen ravintolan, johon astelimme sisään. Tilasimme ruokaa ja ihmettelimme hintoja kovasti (3,90-4,50€/annos), mutta hetkeä myöhemmin tajusimme että riisi oli tilattava erikseen, toisin kuin olimme Suomessa tottuneet tekemään. Ruoka oli silti halpaa, söimme jälkiruuan ja saimme ilmaiseksi maistaa kukkaista, kiinalaista alkoholijuomaa pienen pienet maljat, joiden juomista ennen meidän tuli pyyhkiä kätemme lämpimiin liinoihin, jotka ojennettiin meille pihdeillä. Palvelu ja ruoka kiinalaisessa <3. Päivän aikana olimme onnistuneet sotkemaan Lassen rinkan vaniljajuomalla, jonka korkki ei ollut kunnolla kiinni, ja jota näin ollen valui miltei litra ympäriinsä. Illalla siis käsipyykkäsimme vaatteita (onneksi otin saippuaa mukaan) ja hauskaa oli! :P Huoneessa oli myös televisio, mutta Espanjassa jalkapallon maailmanmestaruuskisaottelut näytetään vain maksullisilta kanavilta, joten emme päässeet edes nauttimaan tuon hurmaavan lajin antimista.

Lauantai 10.6.2006
Sää: +25 astetta, koko päivän melko aurinkoista

Heräsimme seitsemältä hostellissamme Madridissa, kävimme suihkussa, pakkasimme tavarat ja heitimme rinkat selkäämme jättääksemme taakse ihanan maisemayöpaikkamme ja Madridin aamuisen hiljaiset kadut. Rautatieasemalla piti tietysti sulloa laukut läpivalaisulaitteen lävitse ennen laiturialueelle pääsyä ja näyttää ja leimauttaa liput useampaankin kertaan. Meidän junamme, interrail-lipuilla maksuton kun oli, oli lähiliikennejuna, mutta istumatiloille voisi helposti siitä huolimatta antaa useammankin tähden arvostelussa. Jalkatilaa oli reilusti ja ilmastointi pelasi. Tosin hieman Madridin ulkopuolella alkoi armoton kolina, huojuminen ja hytkyminen ja tuntui jatkuvasti, että juna on valmis putoamaan raiteiltaan hetkenä minä hyvänsä. En sitten tiedä johtuiko edellä mainittu enemmän junasta vai raiteista, mutta eksoottista se oli ja penkeillä hyppiminen sai koko vaunun ihmiset hymyilemään ja me tietysti hihittelimme mukana. Söimme suurimman osan eväistä heti alkumatkasta, mutta vasta hieman ennen kuuden tunnin junamatkan loppua eväslaatikko oli tyhjennetty viimeistäkin murusta myöten. Nukuimme junassa, katselimme maisemia (mielenkiinnosta, varsinkin kun juna pysähtyi pienille asemille), käytimme tietokonetta (ystävällinen konduktööri tarjosi meille mahdollisuutta ladata akkuakin, mutta jätimme sen käyttämättä, sillä akku oli hostellissa lataamisen jäljiltä miltei täysi), piirtelin ja Lasse kuunteli musiikkia. Junamatka kului pituudestaankin huolimatta nopeasti ja sujuvasti. Valencian asemalle saavuttuamme jätimme rinkat tavarasäilytykseen (saimme ne juuri ja juuri tungettua keskikokoiseen säilytyslokeroon). Tosin huomasimme pian unohtaneemme reililiput ja kameran, joten jouduimme avaamaan luukun ja maksamaan toiset 3 euroa säilytyksestä. No.. huono muisti vaatii suuren lompakon. Kävimme turisti-infossa hakemassa kartan ja lipunmyynnissä kysymässä lippuja yöjunaan, mutta sellaisia ei mennyt, joten ostimme liput seuraavaksi aamuksi. Myöhemmin tehokkuutemme jäi harmittamaan, sillä olisimme mahdollisesti halunneet viipyä Valenciassa pidempään. Kuitenkin tehty mikä tehty. Kävelimme hetken kaupungilla rinkkojen kanssa etsien erästä hostellia, joka näytti kuitenkin olevan täynnä. Meille suositeltiin kuitenkin toista halpaa majapaikkaa, johon päätimme jäädä, ja jossa oli w-lan. Se ei kuitenkaan toiminut huoneessamme vaan ainoastaan aulassa, joten illan aikana emme jaksaneetkaan roikkua netissä. Pian tavaroiden huoneeseen jättämisen jälkeen lähdimme kävelemään ympäriinsä. Löysimme ruokakaupan ja innostuimme ostamaan kaikenlaista, koska hinnat tuntuivat halvoilta: leipää, sipsejä, tonnikalaa, vettä, hunajapähkinöitä ja kuohuviiniä (terveellinen ruokavalioko?). Kauppakassien kanssa kävelimme sisään ravintolaan, jossa söin lasagnea ja Lasse spaghetti-bolognesea sekä jälkiruuaksi tilasimme herkulliset jäätelöannokset. Hinnat Espanjassa tuntuvat olevan hieman Suomen hintoja alemmat, varsinkin ravintolaruoka ja elintarvikkeet ovat halpoja. Päätimme sitten juoda ostamamme kuohuviinipullot, joten ilta kului niitä poksautellessa, maistellessa ja musiikkia kuunnellessa (onneksi on tietokone niin pääsee sointujen saloihin mistä vain). Myöhemmin kävimme vielä turhuuksissamme ostamassa kioskista muutaman oluen ja Burger Kingistä roskaruokaa. Aijaijai…Yö jäi vähäuniseksi, mutta aamulla olimme taas pirteitä jatkamaan matkaa.

Perjantai 9.6.2006
Sää: +28 astetta, iltaa kohden pilvistyvää

Madridissa edelleen. Herätys yhdeksän aikaan, sitten aamutoimet ja verhot auki, jotta ihanat maisemat pääsisivät oikeuksiinsa. Juuri maisemien takia menimmekin heti suihkun jälkeen kysymään saisimmeko mahdollisesti jäädä vielä toiseksikin yöksi (una noche mas , tosin sen selittäminen vei kauan sillä englannin sana ”more” tuntui kaikuvan tyhjille korville) , ja vastaus oli tietysti ”Sí, sí sííííí!” ja leveä hymy kaupan päälle. Päivän ohjelmassa oli kävelykierros Madridin keskustassa eli nähtävyyksien digitaaliseen muotoon ikuistaminen ja pällistely. Edellisillan kaupanetsintäreissu kun tuotti tuolloin vain yhden täysosuman, niin tänään bongasimme saman tien useamman ruokakaupan. Kun etsii, ei löydy, mutta jollei etsi, niin ei voi olla törmäämättä. Niinhän se on. Ostimme keksejä, jogurttia ja pähkinöitä evääksi. Kävelimme ensin länteen ja sitten kaakkoon. Näimme esimerkiksi Teatro Realin (ja tajusimme että real tarkoittaa kuninkaallista), Kuninkaallisen palatsin puutarhoineen ja lukemattoman määrän erilaisia katedraaleja, patsaita ja suihkulähteitä. Olimme ajatelleet matkustaa junalla vähän matkan päähän Toledoon, Espanjan entiseen pääkaupunkiin, mutta käytyämme juna-asemalla kyselemässä lippuja päätimme jättää menemättä kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että liput olisivat tulleet kalliiksi reilikorteista huolimatta ja toiseksi koska aseman työntekijät olivat lakossa iltapäivään asti, joten meitä kehotettiin tulemaan myöhemmin takaisin ostamaan lippuja. Siispä jatkoimme kävelykierrosta. Päädyimme katsomaan Picasson näyttelyä Museo Nacional Del Pradoon. Sisääpääsyliput 6 euroa, turvatarkastus, ja laukut narikkaan. Näyttelyssä oli myös esimerkiksi Velazquezin ja Goyan töitä. Museosta ulos tultuamme ilma oli yhä kuuma, mutta taivaalta sateli yksinäisiä sadepisaroita. Päätimme kävellä valtakatua pitkin Madridin Hard Rock Caféhen, jossa sitten innostuimme nälissämme tilaamaan ruokaa. ”Voihan sitä kerran syödä vähän kalliimmin”. Söimme purilaisia ja suussa sulavan brownie-jäätelö-jälkiruuan puoliksi. Hieno paikkahan se oli: mylvivä härkä punaisine silmineen, kuuluisuuksien kitaroita ja kuvia sekä tietysti hyvää musiikkia. Menimme vielä kahvilan tavarapuolelle ja ostimme T-paidat suomalaiselta kesätyöntekijätytöltä, joka kiinnitti heti huomiota kieleemme ja tuli juttelemaan. Takaisintulomatkalla sateli edelleen vähän. Jäimme hetkeksi katsomaan jalkapallon maailmanmestaruuskisojen ottelua ulos asennetulta suurelta näytöltä, ennen kuin kävelimme rautatieasemalle ostamaan lippuja seuraavan aamun junaan. Otimme vuoronumeron ja pitkän vaeltelun jälkeen ympäri rautatieasemaa (kulutimme aikaa siis) siirryimme takaisin lipunmyyntihallin puolelle koska vuoronumeromme alkoi lähestyä. Juttelimme ja katselimme pyöriviä Brittejä (Brittireilaajia, jotka pyörivät jostakin kumman syystä ympäri ja ympäri rinkkojensa kanssa) ja sitten yllättäen huomasimme, että vuoronumeromme… oli mennyt ohitse. :D Sitten vain uutta ottamaan ja meitä ennen oli tietysti 70 ihmistä. Onneksi jono kului nopeasti ja saimme liput lisämaksuttomaan junaan (kun myyjä jopa ymmärsi vähän englantia). Lippujen oston jälkeen löysimme onneksi vielä yhden auki olevan ruokakaupan, josta ostimme hedelmäsalaattia, croissantteja, muffineita ja vettä evääksi seuraavan päivän junamatkaa varten. Hostelliin päästyämme huomasimme että ulkona alkoi sataa kaatamalla, joten pysyttelimme illan sisätiloissa ja menimme ajoissa nukkumaan.

Kiire. Siispä pikainen merkintä.

Tänään...

...heräsin kahdelta yöllä enkä jännitykseltäni saanut enää nukuttua.
...matkustimme Lassen isän kyydittämänä lentokentälle.
...saimme hetken ihmettelemisen jälkeen jätettyä rinkat ruumaan.
...söin pienen, kuivan sämpylän lentokoneessa.
...näimme Juutinraumansillan ilmasta käsin.
...tutustuimme tanskalaisiin tax-free kauppoihin.
...tajusin että jätin kotiin johdon jolla saan valokuvat siirrettyä tietokoneelle.
...vertailimme valuuttakursseja lentokentällä kun yritimme saada selvää tanskalaisten hinnoista.
...ihmettelimme miksi televisiosta näytetään edelleen euroviisukarsintoja.
...odotimme kadonnutta lähtöporttia.
...odotimme myöhässä lähtevää konetta.
...odotimme lisää.
...matkustimme bussilla lentokentän halki pikkuiselle koneelle.
...nousimme ilmaan kaksi tuntia ja vartti myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
...ihmettelin miten hyvin ymmärsin puhuttua tanskaa.
...nukuimme lähes koko reilun kolme tuntia kestävän lentomatkan.
...vaihdoimme hellevaatteet. (Madrid: 34 astetta ja aurinkoista..hyvästi Suomi)
...keksimme keinoa päästä lentokentältä keskikaupungille.
...menimme bussilla, lippu maksoi euron.
...etsimme epätoivoisesti ruokakauppaa juomaveden ostamiseksi.
...päädyimme syömään salaattia ja ostamaan kallista vettä.
...kävelimme kuumuudessa rinkat selässä kohti Madridin ydinkeskustaa yöpaikkaa etsien.
...emme löytäneet, joten otimme tietokoneen avuksi.
...ostimme muistikorttilukijan kameraa varten.
...päädyimme valitsemallemme hostellille, jossa maksoimme erinomaisesta huoneesta 29€ yö/henkilö.
...ihailimme näkymiä huoneestamme. <3
...lähdimme ulos etsimään ruokakauppaa. (Täytyyhän Madridissa ainakin yksi sellainen olla!)
...etsimme ja etsimme seuraillen ihmisten kasseja ja kysellen mistä he olivat tulleet.
...surkuttelimme espanjalaisten olematonta englanninkielentaitoa.
...emme löytäneet ruokakauppaa. Paitsi lopulta.
...ostimme leipää, mehua ja vettä.
...söimme huoneessamme televisiota (juuri niin, hieno huone se onkin!) katsellen.
...meidän piti vielä tulla syömään kanaa roskaruokapaikkaan, jotta pääsisin nettiin ja kirjoittelemaan kuulumisia tänne.
Huomisiin.

Epävireinen näppäimistö. Otin tilalle antiikkisen. Sitä piti paiskoa ja silti se toimi vain mielensä mukaan. Prkl. Hoidin vakuutusasioita ja hostellikortteja. Kävelin ympäriinsä vain kuullakseni, että hänen perheellään olikin jo arvotavaravakuutus. Rakastan vakuutusyhtiöitä. Luokkakokous. Mielenkiintoista. Käytiin baarissa, joo. Lähinnä hengattiin koheesion ja rimmaavien kanssa. Käytiin syömässä kebabia ja käveltiin kotiin. Mesetän.