Kun syventyi tarkastelemaan tätä kirjallista maailmaa, siinä näki erilaisia ja silti kovin samanlaisia kohtaloita: eleganttia itsehillintää joka viime hetkeen saakka kätkee maailman silmiltä sisäisen onttouden, biologisen rappion; valjua syrjittyä rumuutta joka pystyy sytyttämään puhtaan liekin tuhkanpeittämään sydämeensä ja jopa kohoamaan kauneuden valtakunnan hallitsijaksi; kalvasta voimattomuutta joka hengen hehkuvista syvyyksistä ammentaa voimaa lannistaakseen kokonaisen ylimielisen kansan ristin juureen, omien jalkojensa juureen; rakastettavaa ryhtiä palvelemassa tyhjää ja ankaraa muodollisuutta; synnynnäisen petkuttajan väärää, vaarallista elämää, nopeasti kuluttavaa kaipuuta ja taitavuutta, - jos tarkasteli kaikkia näitä kohtaloita ja monia muita, saattoi ruveta epäilemään, tokko muunlaista sankaruutta onkaan kuin heikkojen sankaruutta. Ja minkälainen sankaruus voisikaan olla ajanmukaisempi kuin juuri se?
Thomas Mann
Uusimmat blogimerkinnät
- Emperor's babe 08.03.
- Vihan ja katkeruuden esseet 06.03.
- (Se oli vain) Ajan kysymys 06.03.
- Jean Paul Marat'n vaino ja murha (Chant... 12.12.
- Tainaron 07.11.
- Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia 07.11.
- Dorian Grayn muotokuva 30.07.
- Rouva Bovary 10.04.
- Vanhus ja meri 03.04.
- Oikeusjuttu 03.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (5)
-
▼
2007 (16)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ tammikuu 2007 (5)
- ▶ 2006 (6)