IRC-Galleria

Hän katsoi kylmästi valokuvan silmiin ja ne vastasivat kylmästi. Kyllähän ne kauniit olivat, ja kasvotkin olivat kauniit. Mutta hän huomasi jotain rahvaanomaista niissä. Miksi ne olivat niin ilmeettömät ja torjuvat? Silmien levollisuus ärsytti häntä. Ne karkottivat hänet luotaan ja torjuivat hänet: niissä ei ollut mitään intohimoa, ei mitään ihastusta. Hän ajatteli mitä Gallagher oli sanonut rikkaista juutalaisista naisista. Tuollaiset mustat itämaiset silmät, hän ajatteli, miten ne ovatkaan täynnä intohimoa, aistillista kaipausta!... Miksi hän oli mennyt naimisiin noiden silmien kanssa? Hän hätkähti kysymystään ja silmäili hermostuneena ympärilleen huoneessa. Hän huomasi jotain mautonta kalustossa, jonka hän itse oli ostanut kotiinsa vähittäismaksulla. Annie oli valinnut sen itse ja se muistutti häntä vaimosta. Kaikki oli siroa ja pikkusievää. Hänessä heräsi tylsä katkeruus elämäänsä kohtaan. Eikö hän voisi paeta pienestä talostaan? Olisiko liian myöhäistä hänen yrittää elää kuten Gallagher? Voisiko hän lähteä Lontooseen? Huonekalut olivat yhä maksamatta. Jos hän vain pystyisi kirjoittamaan kirjan ja saisi sen julkaistuksi, se avaisi hänelle tien.


James Joyce - Dublinilaisia