IRC-Galleria

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. :>

1. Viestiminen ja varsinkin soittaminen, on minulle monesti ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Toisaalta ilahdun suunnattomasti kun puhelin soi.

2. En suutu sitten millään mutta kun suutun, sen huomaavat kaikki.
Ihmisiin/esineisiin sattuu henkisesti tai fyysisesti ja KOVAA.

3. En osaa sanoa "ei".

4. Vien pyykkini mielummin 50km päähän, tai vaikka 150km päähän kuin pyykkään ne itse <3.

5. Haaveilen usein katoavani jälkiä jättämättä ja luopuvani kaikesta nykyisestä sanomatta kenellekään yhtään mitään...

HAASTAN:

Bacchus
Planey
Jorkki
Pokasaha
Hevineuvos

Joku kävi taas vaihteeksi oven takana. Varmasti rahankerjääjä, tavalla tai toisella.
Ei minun tuttujani kun ei soittanut etukäteen tai ollut sinnikäs. Toisaalta harmittaisi
kovasti jos joku tuttu jäisi oven taa. But such is life.
---
Teen toistaiseksi monimutkaisimmin valmistettavaa ruokaa mitä olen koskaan tehnyt;
lasagnettea :).
Reippaasti yli tunnin olen vääntänyt, piti välissä käydä ostamassa juustoraastettakin :P.
Melko sopuhintainen paistos, varmaankin jotain 5-8€ per satsi.
Mutta nyt; sain lapseni juuri uuniin! Muistin nimittäin viimeinkin ottaa äidiltä uunivuoan mukaani. So far so good, mitään en ole mielestäni mokannut. Välistä ei vedetä ja valmista odotellessa...

EDIT: Sain juuri tuon otuksen ulos uunistani, kohta herkutellaan :b~

EDIT: Kyllä! Se onnistui ja oli hyvää! Henkilökohtainen juhla!
---
Muuten päivä olikin sitten aikamoista masentelua :(. Yö menee integroidessa, VOI TUSKA! Pitikin kosauttaa muutama matikan kurssi pari vuotta sitten :O. Kuin helvetin viimeisen spitaalisen kusta joisi! ARGH!

Korjasin tänään autoa. Se pakitellen kolaroitu peili ja nokkapellin avausmekanismi. En ollutkaan ennen vasaroinut lekalla autoani, cool :D. Piti nimittäin suoristella peltiä peilin alta. Inhaa! Ennen tätä piti toki purkaa oven verhoilut, baah... on onneksi kokemusta siitä hommasta jo Passatistakin. Meisseli, ruuveja, klipsejä, paljon käsiin hajoavia muoviosia :). Onneksi Kanukit
ovat laittaneet melko kestävää muovia tähän malliin. Peilistä tulikin kuin uusi. Suuri ihmetys vaan että itse peili oli 99,9% vahingoittumaton vaikka juuri SE otti sen iskun vastaan o_O. No, olihan se kolmella sormen paksuisella pultilla kiinni, tsiisus. Melko hyvä lopputulos, pitää vielä laittaa eristeitä joku päivä. Myös nokkapellin avausvaijeri oli melko helppo korjata; se oli jo autoa ostaessani irronnut kahvastaan. Vedettiin vaijeri suojuksestaan etukautta pois ja pistettiin samaa tietä uusi tilalle. Hankalinta olikin saada aluksi pelti auki.

Kulut: 0€
Aikaa paloi: kolmisen tuntia

Muuta:
-Piti käydä sitten vielä naapurissa mikrotuessa.
-Pipsaakin raksuttelin.
-Hiukset lyheni parisen senttiä.

Loppuilta meni taas lenkillä. Kiva juoksennella ja jutustella tuolla keskellä ei mitään.
Oli tarkoitus käydä Yrjönkadullakin mutta taisi isäntä väsähtää :). Ei sinänsä, niin väsyttää minuakin, heräsin aikaisin matkustamaan.

Heräsin tänään kun naapurissa syttyi sota. Pariskunta riiteli järkyttävän kovaa. Miehestä nyt ei mitään kuulunut mutta nainen huusi ja raivosi ihan viimeistä päiväänsä! Kovempien rysähdyksien jälkeen piti oikein vaivautua katsomaan parvekkeelta että lensikö ulos jotain. Vau, noin raivokasta naista en ole ehkä koskaan aikaisemmin kuullut missään!
---
Ennen herätystä näin taas unta. Viimeiset pari kuukautta kaikki unet ovat tosin olleen inhorealistisia; toissapäivänä uneksin uimahousujen ostamisesta Stockmannilta, eilen näin unta lauantaisesta tilanteesta baarissa. Molemmat olivat rasittavan/ihanan realistisia, varsinkin uimahousujen ostaminen. Mitään yllättävää tai epäkoherenttia ei tahtonut havaita sitten millään. Näin ja tutustuin ihmisiin joita en ollut koskaan nähnytkään. Mielikuvitusystäviä!
---
EDIT: Salin jälkeen pääsin saunomaan Varjoliigalaisten kanssa, kivaa... Skippasin kuitenkin baari-illan tälläkertaa, olisi tarkoitus huomenna hieman matkustaa.

Tai pikemminkin auton akut ja tulipalopakkaset. Koko sunnuntai meinasi mennä autojen kanssa leikkiessä. Koko viikonloppuna piti startata peräti kolme autoa piuhoilla. Piruperkeleissä oli huonot akut. Pakkanen yleensäkin on aikalailla vittumaisinta mitä autoilevalle voi sattua. Ja vielä muutamia vuosia sitten toivoin että Suomessa olisi ainainen talvi! Perhanan idiootti...
---
Menneen viikon tapahtumia:
- Kahdesti viihteellä...
- Ei pahempia krapuloita kummastakaan reissusta!
- Oksensin oikein kunnon lastin ekalla keikalla!
- Ostin lahjan!
- Kävin uimassa yli viiden vuoden tauon jälkeen uimalassa!
- Kävelin koululle usean kuukauden tauon jälkeen!
- Laitoin uutta materiaalia galleriaan.

Aijh-jaih, kolmas kerta tällä viikolla kun kävin juhlimassa.

Toisaalta, miksi ei?

En minä ole sieltä pahimmasta päästä; koko viime vuonna tuli käytyä aika vähän yleensäkään.
Kunhan vain saisi liikuttua vielä sunnuntaina. Viimeaikoina liikunta on pelastanut niin monta päivää...

EDIT: Kävin salilla vaikka sydän paukutti ihan helvetisti vastaan. Vatsaa, kylkeä ja rintaa. Penkissä pamautin liian kovaa rinnalle, nyt kivistää...

Tämä ilta oli sovittu jo uutenavuonna; pitäisi mennä samalla porukalla katsomaan Matti-elokuva.
Ennen sitä oli kuitenkin kiireinen päivä; auton huoltoa, shoppailua, salilla käynti...

Perjantai oli tosiaankin 13. päivä tätä kuuta. Ja sen sain huomata! Parkkeeratessa Chevyä peruutin liian ahtaaseen väliin parkkihallissa ja oikea sivupeili rutistui betonitolppaa vasten!

"ARRRRRGHHH!!!"

Peili itse säilyi ehjänä mutta kiinnitys meni täysin vituilleen; peili irvistääkin nyt reilusti eteenpäin ja hiukan ylös. Huomasin että peltiäkin on vääntynyt. Kyynel! Voi autoilun onnea... No, koitin hukuttaa suruni sitten shoppaillessa... hajottaa silti aikalailla... :(

No, pääsimme lopulta leffaan. Itse pidin siitä, hyvin tehty ja loistavasti näytelty. Ehkä hiukan liian pitkä. Leffan jälkeen iloinen seurueemme siirtyi syömään ja aloittelemaan. Pelasimme illan aikana peliä jossa jokaiselle pelaajalle keksitään kuuluisa henkilö lapulle jota pelaaja ei itse näe mutta muut näkevät. Henkilön nimi pitää selvittää kysymällä muilta pelaajilta esittämällä kyllä/ei - vastauksen antavia kysymyksiä. Rattoisaa. Ennen baaria jutustelu meni poliittiseksi ja hyvin kiihkeäksi. Hassua miten äänestäminen saa tietyt ihmiset raivohulluuden partaalle :).

Loppuilta meni lähinnä diskoteekin lattialla lannetta heilutellen, pitkästä aikaa. Hyvää jalkatreeniä :).

...olin kun tulin puolenyön jälkeen kotiin. Nousin autosta, ajastin auton lämmitykseen ja kävelin kohti ulko-ovea. Läheisestä baarista juuri poistunut naishenkilö jonka ohitin metrin parin päästä sanoi:

"-Tiedätkö muuten mitä?"

ja minä kävelin kylmästi sisälle noteeraamatta lainkaan humalaisen kommenttia. Tiedän että hän sanoi sen minulle sillä muita ei ollut. Onneksi tämä oli niitä ihmisiä jotka tyytyvät kohtaloonsa eivätkä avaudu. Olisi 90% varmuudella pyytänyt kyytiä ja 10% ties mitä muuta, olinhan juuri noussut autosta. No, oli sillä sentään lapaset ja pipo. Pystyi vielä kävelemäänkin ja puhumaan, mihin minua siis edes tarvittiin? Sitä minäkin. Liike ja olemus viestivät keski-ikäisestä ihmisestä, en tosin katsonut tarkemmin. Ei silti kaduta. Jäi kuitenkin vähän paha maku suuhun, olenhan aika herkästi aina auttamassa ihmisiä. Ilmeisesti vielä vahvistunut nykyisessä palveluammatissani.
---
Katsottiin myös kelvollinen leffa ennen tätä. Luc Bessonia. "Banlieue 13" (IMDB), tai "13. District" (kannessa). Mahtavaa akrobatiaa, nopea leffa. Ei ollut mitään pahaa sanottavaa pätkästä joten sen oli oltava hyvä. Toinen miespääosista paljastui pikaisella tutkimisella yhdeksi kuudesta Parkourin keksijästä/kehittäjästä ja sen kyllä näki; temput olivat mahtavia!

Myös mukavan ajankohtainen leffa, kertoi Pariisilaisesta köyhien alueesta joka oli eristetty suurin muurein. Alue oli käytännössä anarkiassa ja itseasiassa hallitus halusi koko alueesta eroon. Alueella poltettiin myös autoja mielenosoituksena. Suuria ja ränsistyviä kerrostaloja. Kuulostaako tutulta? :)
---
Menneen viikon tapahtumat lyhyesti: Himourheilua ja töitä kunnes ryypylle. Ihan hauskaa. Päivä jumittelua, sitten taas urheilua. Välissä pari leffaa ja ropea.
---
Yliopistolle pitäisi taas jaksaa piiiiiiitkän joululoman jälkeen. Hankala kevät edessä. Karatekin pitäisi aloittaa, ihan oikea siis. Ainakin pari kertaa viikossa. Pyöränkin voisi kaivaa hangesta ja polkea vaihteeksi. Jos vain kerran viikossa ja pakon edessä ajaisi. Saa nähdä miten tuon kaiken nielee. Ja mitä sitten oksentaa pois päiväjärjestyksestään... :S
---
Np: Coldplay - Talk

...alkoi perinteisesti mutta loppui erikoisemmin. Alkuillasta tein salaatin iloiselle seurueellemme; kanaa, kurkkua, salaattia, tomaattia, punasipulia, omenaa, paprikaa ja juustoa. Tuli paras salaatti mitä olen maistanut! Muutkin pitivät. Tehtiin myös huvittava lupaus mennä katsomaan Matti-elokuva kunhan se tulee näytille. Kaikkea sitä päissään lupaakin! No, ilta on jo lyöty lukkoon... Pelailimme myös Aliasta josta seurasikin paljon hupia. Olen jotenkin kotonani aina kun on jotain tekemistä pelkän istumisen sijaan.

Siirryin sitten ennen puoltayötä toisiin bileisiin. Siellä pelailimme Trivial Pursuitia. Lasten painos jos oikein muistan. Peli oli tiukka. Sitten kellon lähetessä jo kolmea tai neljää, pyörittelimme vähän pulloa :D. Se vasta hauskaa olikin! Sitten lopuksi ehdimme vielä tanssiakin. Ennennäkemätöntä, samalla myös hauskaa ja rauhoittavaa. Kiitokset osallistujille!

Keskiviikkona koitimme pelata pokeria. Ei onnistunut, joten lähdimme keilaamaan. Keilaus meni ihan käsille, hävisin ilmeisesti kaikille :). Mutta kuten kaikissa peleissä, itse pelaamainen on tärkeintä, eivät tulokset. Hah, ehkäpä ainoa elämän kannalta järkevä asia joka tuli takavuosina opittua. Hauskaa sinne mentiin pitämään.
Totesimme kuitenkin että keilailua jaksaa vain sen muutaman kerran vuodessa. Kukaan ei keilannut itselleen olutta (kaksi täyskaatoa putkeen) vaikka yrityksiä oli reilut kymmenen. Dääm, olisi maistunut.

Torstaina salille tauon jälkeen, jalat. Salilla oli ihanan kalliita (3,5€) proteiinipatukoita maistettavina ilmaiseksi. Maistui ihan Dumble-kääretoffeille. Kaikkea ne ihmiset ostavatkin.

Torstai-illan RoPe jäi valitettavasti yritykseksi. Keksimme kuitenkin katsoa ohjelmaa spiritismistä. Olin ja olen HYVIN skeptinen "pelin" toimivuuden suhteen. Mutta, hartaana pelien kannattajana myös hyvin innokas kokeilemaan kaikkea uutta.
Varsinkin peliä jo kokeilleiden kertomat tapahtumat herättävät ristiriitaisia ja uteliaita ajatuksia. Maalailimme jo tulevia sessioita mieliimme. Katsotaan päästäänkö joskus jopa oikeasti "pelaamaan".

NP: Ulver - Lykantropen Themes - I
NR: Edgar Allan Poe - Amontilladotynnyri