IRC-Galleria

Ilma oli kuivaa hengittää, mutta pakkanen tuntui hyvältä iholla.
Se raikasti ajatukset, ja kylmä tuuli laittoi kulkemaan ripeämmin -
en vain oikein tiennyt minne olin matkalla.
Lumi narskui askelteni alla, ja hassua kyllä, se kuulosti niin mukavalta kuulla jälleen.
Minulla oli ollut kunnon talvea ikävä.
Kyllä minä sen tiesin, etelään muuttaessani, että mitä se sikäläinen talvi oikein on,
mutta en koskaan uskonut ikävöiväni esimerkiksi kirkkaita pakkasöitä, kuun valossa hohtavine hankineen niin kovasti.
Kaikessa siinä hämäsi se asioiden tietynlainen kaukaisuus.
Ei sitä ajatellut silloin ennen samalla tavalla kuin nyt, matka on toki vaivaton taittaa, on minne mennä ja on joku joka siellä jossain minuakin odottaa..
mutta sitä tiettyä tunnetta siinä kaikessa -- sitä on vaikea yrittää selittää, edes lyhyestikään.
Olen täällä toisella laidalla, odottamassa epätoivoisesti ajan kulkevan nopeampaa..
Ehkä iltaisin odotan unteni vievän minut luoksesi, ehkä nään unta sinusta päivisinkin.
Kaikki on unenomaista, epätodellista.. kun rakastettu ei ole läsnä.