IRC-Galleria

Ei se tehe sitä asiaa turhaksi.
Ei se sitä muuta.
Eikä sen tarvitse, mutta annan sydämeni sulle lahjaksi.

Laiha sielu, piirroslehtiö, riipus ja punainen rusetti.

Ajattelin että nyt olisi korkea aika lakata jaarittelemasta ja mennä itse asiaan,
ajattelin jakaa kanssanne pienen palan itsestäni, pienen salaisuuden.

Kertoisin teille eräästä laatikosta.
Sen siainnin jätän tällä kertaa kertomatta.

'Laatikollinen tärkeitä asioita, laatikollinen muistoja.'

Siellä on kaikenlaista.
Matkanvarrelta.

On pehmolelu, kaulakoru, paljon kuvia, kirjoitelmia, piirroksia,
silkkinauhaa, kirjeitä, levy, video, valkea liina, pieni vihertävä rasia
.. niin ja nimikirjoituskin sieltä löytyy.

Eräs tuiki tavallinen iltapäivä etsin laatikon käsiini,
päätin matkata muistoihin, hetkeksi.
Ja tänään laatikkoon olisi laitettavaakin.
Nostin laatikon sisällön yksi toisensa jälkeen matolle vierelleni.
Ensimmäinen ikinä omaamani pehmonallekin pääsi laatikosta hetkeksi jaloittelemaan.

Katseeni laskeutui hiukan ajan nuhrimiin kirjeisiin.
Monta kertaa mietin mitä niiden lähettäjälle kuuluisi.
Ne olivat edelleen hyvässä kunnossa,
hyvässä tallessa,
niin monen muuton jälkeenkin.
Olin saanut ne hyvältä ystävältäni -
kauan sitten.

Matkasin ajatuksissani lapsuuteni maisemiin takaisin.
Muistan ne keinut.
Taidettiin istua niissä, tai siinä vihertävällä mattotelineellä..
Olin vasta muuttanut niille tienoille.

En ole unohtanut sinua.

.. Kauan tai hetken.
Riippuu miten te määrittelette aikaa.
Sillä omalla tavallanne.

Tuulenjakaja kohillaa.
Sinisenä siittä puolvälin alusta.
Katkoviivan näkönen viiva siinnä keskelä.

'Son murtunu joskus aikaa sitte ja kylymälä ilimala se tekkee noi.'

'

Mitä nää oikei aijot ?

~ <'3 ~

ℜukaan ei pakottanut minuα
todellisuuttα välttelemään.
Se käänsi selкänsä minulle -
eikä minua ei enää taяvittu.

Pienet haяmittomat asiat pitivät jalкani maassa.
мinullα oli huono tapa haaveilla liiαksi.

'Kiellettyjen lista.'

Ajαnpαtinα näkyi hapeяoituneestα puusillasta яαnnαssα.
Maalipinta oli tyystin яapistunut, jollei joka kohdasta -
niin ainakin väri oli ajan haalistama, niin haalea, niin haяmaa.
Se oli joskus ollut loisteliααssα кunnossa ja sitä oli ihailtu.

Harvemmin itseккään kuljin enää sitä кautta..

Puisto eli ihαn omaa aikaansa - tyystin eяiä - toisinkuin likelle яakennettu liikenneympyrä.
En koskaan oikein omαksunut sitä hyvänä αsianα,
moкomaa metelinlisääjää -
huomααn mielipiteeni muuttuneen.

Siihen liittyy hyviäkin muistojα.
Kyllä - liiкenneympyrään.

мutta silti halusin ollα muualla.
єn omαsta mielestäni кuulunut tänne -
en tännekkään.
En hαlunnut tulla αjαn haalistamaksi.
En pelkästään pαlαksi pintaa.

єn tiedä miten sen sαnoisin -

ℜukαties vielä кuljette tätä samaa polкuα кanssani.

<3

. .

Kuin sateen jälkeen - on ilma keveämpi hengittää.

Katseet menee lävitseni -
hymyt harteillani.

Haluan olla tämän loppu.
Lopetan sen vielä, saat nähdä.
En halua, enkä aio jäädä muiden jalkoihin.

En enää.

Sitten suljin verhot.
Muistan vielä kuinka päivempänä avasin ne
ja kääntyessäni
olin näkevinäni
hymynne.

Tapatti.

Viikonloppu saapuu.
Se tulee tarpeeseen.
*huoku*

Kova tuuli ujelsi nurkissa.
Ulkona se juoksutti lunta.
Tuulee mereltä --

Annan ajatuksen.
Sen vietäväksi.
Tärkeän viestin,
asian huomattavaksi.
Ja toivon että asiat muuttuvat,
ennenkuin kello käy liian myöhälle iltaan -
ja aika loppuu.

'Olenhan vahva.'
Hymyni takaa -

Se että jotain uupuu -
näkyy minusta.
Kaipaan hetkiä.
Joita on yhä vähemmän.


--

.. näitkö sanojeni taakse,
lävitseni ?
Et vain tiennyt miten auttaa.

Eikä sinun tarvitsekkaan.

Pärjään kyllä.

Mutta iso kiitos - että pidät minua pystyssä
kun kaikki tämä täällä meinaa riistää voimani.
Arvostan sitä.

'Mua kutsuu enkeltenkaupunki.'

Ei juma -
minoon vissii aika juluma.

Ni, moonki pahulaane.

Propsit ittelle onnistuneesta kiusimisesta. \o/
Mustonki nii ihanaa saaha immeeset paniikkii.

Tiedättehän mitä tapahtuu kun lasi putoaa lattialle tarpeeksi korkealta ?