IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

Here we go again. Tiistai 29.05.2007 23:55

Täpinätäpinätäpinä - ja odotusta !
Jaiks.

Luuuuuuunaaatic !

Päivän biisi, ehdottomasti ; Amatory - Чёрно-белые дни

http://irc-galleria.net/competition_view.php?campaign=pantteri&image_id=59245776

:::D

[Ei aihetta]Tiistai 29.05.2007 00:29

Viime kuussa, aivan kuten joulukuun lopusta lähtienkin,
muistin aina sen kaiken.
Viime viikolla, aivan kuten silloinkin kun astuin junaan,
enkä olisi halunnut lähteä luotasi.
Tänään, aivan kuten eilenkin,
heräsin siihen samaan ajatukseen kerta toisensa jälkeen.
Nyt, aivan kuten äskenkin -

ikävöin sinua.

[Ei aihetta]Maanantai 28.05.2007 00:10

Tiedät hyvin mistä minä puhun ja sanonkin tämän vielä kerran ;
älä vertaa minua.

-

Ylittäessäni sillan, näin tyhjän ratapihan,
kovin haikean --
tyhjänäkin se oli kovin rauhattoman oloinen.
Pystyin kuvittelemaan kuinka keskiviikkona aamupäivällä
siellä vilisee ihmisiä..
Silloin minäkin kuljen niiden joukossa ja nousen junaan.

Ja se juna vie minut kauaksi.

Viimein.

Ja voin kuvitella kuinka hymyillen huokaisen onnesta,
kun juna lähtee kohisten liikkelle ja tutut maisemat katoavat näkyvistäni.

Aika ei tunnu pitkältä,
eikä mikään tunnu kohtuuttomalta,
kun ajattelee perille pääsyä --

(<3)
Voit kuulla vaimeita ääniä taustalta,
ja toisin kuin joskus aiemmin,
se ei kuulosta enää vaikeroinnilta.
Eikä se sinua estä etenemästä,
sillä ei se edes tahtiasi hidasta.

Yksinäisyys tunkee mieleeni yön turvin.
Hiljaisuuden rikkoo syvä huokaus.
En silti pelkää sitä tunnetta,
vaikkakin se välillä yrittää tunkea minuun jokapuolelta.
Sillä se ei, kerta toisensa jälkeen, liikuta minua enää.
Ajattelen sitä silloin tällöin,
mutta suhtaudun siihen ihan eri tavalla,
mielestäni yksin olo silloin tällöin on luultavimmin ihan suositeltavaakin.
Ei tee varmasti pahaa raskaan viikon jälkeen hiukan latailla akkujaan,
olla vaan ihan omissa oloissaan ja kasailla ajatuksiaan.

Totuttele siis ajatukseen.

Toisaalta voisin kuvitella rauhoittuvani myös hyvässä seurassa.
Jos totta puhutaan,
nytkin olisin mielummin jossain ihan toisaalla.

Aurinko alkaa kadota mailleen,
luoden huoneeseeni kelmeää valoaan,
mutta minä olen muualla,
kuljeskelen siellä,
punaisella aavikolla,
avojaloin ja helmoja pidellen.
Siellä minä kuljen hymyillen,
kuin toivoen
että kulkisit jostain luokseni,
ja näkisit sen.

Tunnistaisin kasvosi,
ja tunnistaisin hymysi,
mistä tahansa.

On ihan äärimmäisen vaikeaa kuvailla tämänhetkistä oloani.
Päätin, etten edes yritä.
Olen jossain etäällä -
tästä hetkestä.

Kaikki tämä haureus,
kaikki nämä ajatukset,
kaikki mitä luulin oikeaksi,
vähitellen ympäröivään hiljaisuuteen katoaa.

Käsite todellisuudestaPerjantai 25.05.2007 01:03

oli joillekkin todella kaukainen.

Käsitykset kylmästä ja julmasta maailmasta
juontavat juurensa syvälle maahan,
takaisin niille myrkyllisille maille
jotka ihmiset ovat itse teoillaan saastuttaneet.

Jokapuolella,
kaikkien niiden onnellisten hymyjenkin seasta,
voin nähdä useita tyhjiä kasvoja,
ja voin kuvitella kuinka ne ovat kuin paloja,
pieniä palasia,
jostain ajasta aiemmin,
joka tuhlattiin jo kauan aikaa sitten.

'Kumpa he olisivat tajunneet sen ajoissa.'

Mutta sinä -
Sinä olet jotain ihan muuta,
sinä olet jotain todella ainutlaatuista.
Olet jotain liian hyvää kuuluaksesi tänne.
Liian hyväsydäminen tälle maailmalle.

Etkä sinä et ollut yksi niistä monista,
pahojen asioiden turruttaman mielen omaavista sokeista sieluista.

Minä luotan sinuun,
enkä pelkää kanssasi,
koska tiedän,
että sinä osaat tien kotiin.

Eihän anneta maailman horjuttaa ?

Vihreä ja oranssi
niin elävästi uskoisivat toisiinsa.

-- Jään.
Jos tahdot niin.

[Ei aihetta]Torstai 24.05.2007 00:59

[Ei aihetta]Keskiviikko 23.05.2007 00:44

Aika kalpeni rakkauden rinnalla.

Pala elämästä,
pala siitä ajasta,
niistä yhdessä vietetyistä päivistä,
niistä kaikista onnellisista hetkistä,
laineina
tumman veden pinnassa,
lehtinä
tuulten kuljetettavana,

kauniina muistoina,
minun mielessäni.

Aina.

[Ei aihetta]Tiistai 22.05.2007 00:45

yllättäen en löydäkkään oikeita sanoja
kertomaan sinulle tunteistani

hiljaisimmatkin yöt,
niissä unisissa kaupungeissa -
meidän haaveemme,
keveinä tuulenvireinä,
niiden järvien rannoilla -

niinä öinä.

heti lähdettyäni -
minut valtasi tyhjäyttävä olo.

kaipuu --

ei tuntunut samalta
nähdä ympärillä viliseviä maisemia,
sateesta kosteaa asfalttia,

ei tuntunut samalta
hipsiä pihamaalle yömyöhään,
kun teki mieli tupakkia,

ei tuntunut samalta
katsella taivaanrantaa,
taikka öistä taivasta,

ei tuntunut samalta
nauttia auringonnousun kauniiksi värjäämästä taivaasta

yksin

ja sillä ihan vasta äskettäinhän
katselimme yhdessä kuinka se laski mailleen

kaipasin läsnäoloasi heti kadottuasi --

ja niin minä palasin niille hiljaisille mökkiteille,
niiden vetten äärille

jonne sinä minut silloin veit.

ei ole väärin olla onnellinenTiistai 15.05.2007 17:17

vaikka sataisi kaatamalla,
vettä tulee taivaan täydeltä -
ja kun vasta ihan hetki sitten paistoi aurinko

olin siis aavistanut ihan oikein
kun otin lähtiessäni sateenvarjon mukaani

istuskelin portailla
sateenvarjoni alla
ja kurkottelin kädelläni
sen alta
kohti sadetta

sade tuntuu ihanan lämpimältä iholla.

kyyhötin sateenvarjoni alla kera tupakan
nauttien ilmasta
ja ansaitusta tauosta

minä haaveilin
ja olin jo monta päivää edellä
tästä hetkestä

huomenna

ja niin minä hymyilin huomiselle

[Ei aihetta]Maanantai 14.05.2007 22:40

Taivaanrantaan,

yhdessä.

-- Ja sitten kuvittelin sen rautatien,
sen joka vie minut kauaksi.