IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

suhteellisuuden katoava käsiteTorstai 28.02.2008 21:15

[Ei aihetta]Keskiviikko 27.02.2008 18:41

Luottamus rakkauteen Torstai 21.02.2008 19:19

Luottamus toiseen ihmiseen,
luottamus elämässä onnistumiseen,
luottamus elämän jatkumiseen..
luottamus fyysiseen ja etenkin henkiseen jaksamiseen.

Vaan entäpä jos on tyystin luottamusta vailla ?
Vaivutaanko silloin tunteettomuuteen,
sydämen ja sielun tyhjyyteen,
jatkuvaan epävarmuuteen ?

Vaan on kolikolla toinenkin puoli --
Mihin ollaan menty jos ei saa valehtelematta sanaa suustaan ?
Mikä on suuntana, ellei pysty toista kunnioittamaan,
ja mikä ajaa typeryyksiä tekemään ?

(Suurin synti on olla tuntematta mitään)


+ + +


"Entä nyt kun otamme yhdessä suuren askeleen,
jaamme ja tulemme jakamaan todella suuren vastuun --

vaan onko mitään takeita siitä,
että tulet olemaan tukenani loppuun saakka ?"

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.02.2008 21:07

Posesin kameralle. (tää on kyl niin kamala että-- SAA NAURAA ) ft.äiteen lasit.
Ilma oli kuivaa hengittää, mutta pakkanen tuntui hyvältä iholla.
Se raikasti ajatukset, ja kylmä tuuli laittoi kulkemaan ripeämmin -
en vain oikein tiennyt minne olin matkalla.
Lumi narskui askelteni alla, ja hassua kyllä, se kuulosti niin mukavalta kuulla jälleen.
Minulla oli ollut kunnon talvea ikävä.
Kyllä minä sen tiesin, etelään muuttaessani, että mitä se sikäläinen talvi oikein on,
mutta en koskaan uskonut ikävöiväni esimerkiksi kirkkaita pakkasöitä, kuun valossa hohtavine hankineen niin kovasti.
Kaikessa siinä hämäsi se asioiden tietynlainen kaukaisuus.
Ei sitä ajatellut silloin ennen samalla tavalla kuin nyt, matka on toki vaivaton taittaa, on minne mennä ja on joku joka siellä jossain minuakin odottaa..
mutta sitä tiettyä tunnetta siinä kaikessa -- sitä on vaikea yrittää selittää, edes lyhyestikään.
Olen täällä toisella laidalla, odottamassa epätoivoisesti ajan kulkevan nopeampaa..
Ehkä iltaisin odotan unteni vievän minut luoksesi, ehkä nään unta sinusta päivisinkin.
Kaikki on unenomaista, epätodellista.. kun rakastettu ei ole läsnä.

Sanaton lauantaiMaanantai 18.02.2008 01:06

'Minä itseni hukkasin, korkealta putosin,
totuudella en mitään hyvää saanut aikaan,
vaan ei se silti ajanut minua valehtelemaan.'
(Niin minä analysoin Sinua, silloin.)

Nyt olisi aika unohtaa.

StressinpoistoTorstai 07.02.2008 15:01

(Anna minulle aikaa ymmärtää ajatustesi salaisuudet.)

Tiedän, että me löydämme sen tien, joka vie meidät läpi unien, niin hyvien kuin painajaistenkin, perille saakka, sinne minne me kuulumme.

Halusin sen kuvan välityksellä hymyillä sinulle kun sinulla oli vaikeaa ja minä olin toisaalla.
Kumpa se piristäisi sinun oloasi, edes hetkellisesti. (ei liity ko kuvaan)

Minua karmi ajatus kahdeksasta sadasta kilometristä, vihasin jo valmiiksi niitä raiteita jotka veisivät minut yön pimeydessä kauaksi sinusta. (Mutteivät lopullisesti)

Ihminen on yllätävän sopeutuvainen, ja minä olin jo tottunut hetkellisiin kauempana oloihin, mutta yhtäkkiä tuntui niin hassulta koettaa voittaa muutama päivä puolelleen.
Ikävä tuntui muka liian suurelta kantaa, mutta loppupeleissä, tarkemmin ajateltuna, kaikki on niin suhteellista.

Odotin viikonvaihdetta tietyllä varautumuksella, vaikka toisaalta tiesin kaiken menevän hyvin, uskoin että kaikki voitaisiin viimein kuitata ja jättää taakse.

(Vieläkin enemmän kyllä odotin sitä, kun tapaisimme jälleen.)

[Ei aihetta]Maanantai 04.02.2008 14:26

kipeänä olo alkaa jo vituttaa, tuntuu ettei saa otetta mistään.

mutta viikonloppu oli jotain ihaninta.
kyllä nyt pikkuhiljaa tuntuu, että vaikeimmistakin ajoista on selvitty vähällä ja että vihdoin alan pärjätä jollain tapaa.. kiitos silti kuuluu sinulle rakkaani. (<3)

ja huomenna aion päästä liikkeelle näiden neljän seinän sisältä, hajoaa pää muuten.

Ääni ei kulje -Torstai 31.01.2008 18:20

ja kun kulkee,
ei sitä kukaan kuule.

[Ei aihetta]Tiistai 29.01.2008 15:22

INFLUENSSA.

Kotihoijjosa.