Olet erillainen kuin koskaan ennen,
puhelimen rikkoma huuto oli kuin hipaus menneisyyden kylmistä käsistä
ja kuinka se onkaan nyt hajalla.
(mm myös se puhelin)
Mitä minun kuuluisi sanoa, kun kaikki tuntuu olevan jo sanottu ?
Mitä sinä enää odotat minun sinulle sanovan ?
Mitä sinä enää oletat minun sinusta ajattelevan ?
Miksi ? Kuuluu se yleisin kysymys,
se kaikuu huonossa valossaan, näissä ongelmissa,
se kaikuu jokapuolella minua, muistuttaen kamalasta yöstä,
yöstä jolloin olin ikävästä sekaisin,
sitten surullinen.. sitten pettynyt -
ja viimein enää elämääni väsynyt.
Jokin yöuneni vei.
Lupaukset kävivät mahdottomiksi pitää,
sillä totuus sisällä teki olon vaikeaksi ja asiat vaikeiksi kantaa.
(Tiesit, että jo silloin aiemminkin ymmärsin sinua ja olin valmis auttamaan.)
Unelmat ja tavoitteet, suuret suunitelmat elämän varalle --
kävivät tukaliksi,
kasvoivat ahtaiksi --
meille molemmille.
Silläkin kaikella oli painava hintansa, ja sinä takuulla tiesit sen.
Sinusta ei vaan ollut pysäyttämään sitä kaikkea, joten painuit sen kaiken alle,
ja siten hajotit kaikki yrityksemme auttaa sinut pois siitä.
Totuus halusi tulla kuulluksi juuri sinä yönä.
(Tunnista ongelmasi,
tunnusta se itsellesi
ja korjaa tilanne.)
Nyt kun mietit pääsi puhki niillä kaikilla asioilla,
toivon, että näet,
ettet ole ainoa joka tarvitsisi nyt tukea.
Kumpa joku minullekkin käden ojentaisi,
minua näissä asioissa auttaisi,
vieden minut täältä kauas pois..
Viimeiseksi;
(minulla on sellainen kutina että tämä joulu on jokseenkin jo pilalla.)
Haluatko edes koota mitään uudelleen ?
ONKO SINUSTA SIIHEN ?