Viikonloppu oli kaoottinen.
Oikein loukkaa kun minua pidetään niin sokeana.
Valheen vaan kun heti tunnistin.
Sanat syöpyivät sydämeeni,
ja totuus painaa aina kai ihan liikaa..
Tervetuloa mieleni vangiksi,
tähän huoneeseen,
arkailematta.
.. Ja minä tartun hetkeen viimeiseen,
siihen onnellisimpaan muistikuvaan.
Sinusta ja minusta.
(Tämä huone on täynnä muistoja,
hyviä ja huonoja, törmään niihin kaikkialla.
Silti, kai hulluuttani, en mitään niistä vaihtaisi.
Paitsi ehkä yhden. Sen kipeimmän.)