lehtien alle,
siihen hiljaiseen puistoon.
Kaikille niille hiekkateille
joissa joskus kuljettiin,
ja niille nurmille
jotka itsellemme silloin vallattiin.
Olen ääneti,
sillä tämä yö saa kuulla minusta
vain minun hengitykseni.
...
Mutta silti -
Kuiskaan nimesi hiljaa,
liian monta kertaa,
ja minusta tuntuu niin hauraalta.
Tuntuu vaaralliselta tajuta,
ettei tunne tietä jolla kulkee.
Tuntuu vaaralliselta nähdä..
pidemmälle kuin luuleekaan.
(Tuletko minua vielä vastaan ?)