IRC-Galleria

.. on kaunista.

Kuljen unesta uneen,
ja tulen mieleesi aina uudelleen,
olen kuiskaus pimeissä nurkissasi,
kirpaiseva huuto korvissasi,
ja minä nautin esityksestäni,
etenkin siitä, kuinka sinä kierit tuskissasi.

Viimeinen hengenveto ennen pudotusta,
tympeään todellisuuteen.

Joskus on ihanaa istua portailla,
pienen sateen armoilla,
ja vaan yksinkertaisesti olla.
Se toimii ikäänkuin kaiken vastapainona,
ja hetken minusta tuntuu,
että kaikki on tasapainossa.
Mutta niin se vaaka taas heilahtaa,
ja ruosteiset rattaat kirskahtavat liikkeelle.
Taas hetki on kuin viimeinen.
Annan hennon tuulen kuljettaa
minun värini pois,
ja ajatukseni muualle.
Kohtaan kaiken,
hyräillen,
sitä samaa iänikuista biisiä,
uudelleen ja uudelleen ...
Se on haikea,
ja sen sävel on osin kaukainen,
ontto ja hiljainen.
Taas välillä se tuntuu hajoavan osiin,
kuin räjähtäen,
ja palaset painautuvat iholleni,
kuin polttaen tiensä lävitseni.

.. Mutten antaudu,
vaan vapaudun.

Silti se on kuin minun lauluni.
Olen neiti Apatia,
muista kasvoni.