IRC-Galleria

Jätän jääkylmän veden laskeutumaan ammeeseen
kun kuljen mietteliäin askelin ikkunan luokse.
Ikkunasta tunkee sisään valoa, ja se tekee minusta hoikan varjon seinälle.

Joskus seisoskelimme tämän samaisen ikkunan luona,
yön syleileminä, ihan lähekkäin,
ihastelemassa nukkuvan kaupungin valoja.
Kuinka silloin tunsinkaan olevani elossa jälleen.

'Ja kun kuu vetäytyy takaisin suruusi, minä seuraan.'

Kaikki ongelmat vaativat ratkaisua hetinyt, enkä osaa käsitellä kaikkea yhtäaikaa.
Isken kortit pöytään luovuttaakseni,
ja siinä samassa eteen tuodaan jälleen uusi huono uutinen.
Yhä kasvava väsymys saa ymmärtämisenkin tuntumaan tuomiolta.

Illantullen itken ja nauran samaan aikaan.

Riisun vaatteet yltäni ja jätän ne eteiseen,
tyhjin kasvoin,
laskeudun jääkylmään ammeeseen.

Kylmyys minut viimein todellisuuteen herättää.

Käy tämä tie pettymysten kautta kohti sitä kaikkea parempaa,
jota yhä harvempi kokea saa.
Ja kuinka kaikki muuttui, niin kuin tuuli vaihtaa suuntaansa,
niin yllättäen aloin ajatella kuinka onnekas olen.

'Entäs kaikki unelmat ?'

Huomaan tuijottavani auki olevaa lompakkoani hyllyllä --
Sinun kuvaasi siinä.
Ja minä kuvittelin sinut lähelleni - tänne kauaksi,
kanssani.

Et saa unohtaa minua tänne, pyydän sinua.

Kuivattelematta, vettä valuen, kävelen jälleen ikkunan luokse.
'Minä odotan sinua, tuletpa sitten koska tahansa, lupaan olla sinua vastassa.'