IRC-Galleria

mitään hyvää,
en katso enää taakseni.

nauran maailmanvalloitustekniikalleni,
näin jälkikäteen,
sillä se ei onnistunut,
vaan sai aikaan rumaa jälkeä,
se toi esille monia muitakin seikkoja,
se aukaisi haavat --

poltti esiin totuuden.

ja minä palasin metsäreissultani kylmälle asfaltille
jalat märkinä.

kuume ei tuonut asioita likemmäksi,
se vei niitä kauemmaksi,
ja minun oli yhä vaikeampi palata mihinkään.

tuntuu,
että vaikka asioista puhutaan,
tai, että vaikka löydetäänkin oiva ongelmanratkaisu,
niin mikään ei silti liikahda,
ei suuntaan eikä toiseen.

olemmeko todella jääneet näin jumiin --
vaiko tulleet, ihan totta, tiemme päähän ?

unohtamatta silti mitään hyvää,
en katso enää taakseni.