ja kun katson itseäni oikein tarkkaan,
huomaan kuinka kuollut olenkaan -
sisältäni.
tajuan tulleeni ihan samanlaiseksi,
kuin ne kaikki,
jotka silloin saivat minut särkymään -
sisältäni.
ja kun en pahaa tehdä halunnut,
niin en katsonut, en tarpeeksi ajatellut,
ja sain sen hyvänolon tunteen katoamaan -
sisältäni.
hymyilin teennäisesti peilikuvalleni,
joka ei siihen vastannutkaan,
vaan jäi toistamaan,
edellisillan tapahtumaa.
(nyt suru näyttämölläni astelee
ja ahdistus jälleen niskaani kylmästi puhaltelee.)
etsin kadonnutta ratkaisua,
kuin tarkoitusta tälle kaikelle -
ja nyt huomaan ettei mikään kadoksissa koskaan ollutkaan,
sillä kaikkeen löydän varman vastauksen,
jos keskityn kuulemaan äänen minusta itsestäni -
sisältäni.
Olisin vain sinun,
ja eläisin sinua varten,
jos todella tahdot niin.