Huokaukset kertovat kaipuusta,
menetetyistä hetkistä,
ja hassuista unelmista.
Tahtoisin kanssasi käpertyä sohvan nurkkaan,
taas,
mentäisiin maailmaa piiloon,
ja naurettaisiin kaikelle,
tuntematta huolta
huomisesta.
En tahtoisi tuntea lähteneeni pois,
tai kaiken hajottaneeni,
Ja toisinaan yön kirpeinä hetkinä,
itseni kiroan.
Niin toivoisin,
kumpa meillä vielä aikaa ois.
Kun yö saapuu,
tai aamu valkenee,
saavun keveän sateen mukana,
tuulten tuomana,
sinne,
puiden suojaan,
radan varrelle,
kosteille nurmille,
kivisille poluille,
valkeille hangille,
kaikille niille samoille seuduille ...