'17:51:18'
Kirja suljettiin.
Se pöydälle jätettiin.
Palohälytin oli epäkunnossa.
Piti kovaa meteliä.
Eteisessä oli vanhan tilalla uusi metallinhohtoinen naulakko,
ei silloin surtu eilen rikkoontunutta peiliä.
'
Kolea talo,
läpikulkumatkallaan kylmissä huoneissaan
huokaisi
tyttö
rakkautensa perään.
Avojaloin,
kuten kesäisin.
Nyt pehmeän nurmen siasta,
kylmä puulattia
tervehti jalkoja.
Se piti hereillä jos siihen lankesi.
Minusta ei ollut tuntunut siltä,
että tarvitsisin jotakuta muuta.
Ei minkäänlaista riippuvuutta.'
Mutta -
Täällä olen.
Auringon polttamalla nurmikolla.
Se on kuiva ja raapii ihoani.
Voin kuvitella sen keltaisen värin vaikka silmäni ovatkin kiinni.
Pakkaspäivä kylmine viimoineen, taivaalla outo kapistus,
päivä päivältä likempänä.
Häiritsee mieltäni.
Haethan minut täältä pois ?
Pidäthän miusta kiinni ?
Mitä matkoista,
muiden mielipiteistä,
pitäköön ne, minulla on omani !
Minä en osannut pitää mitään mahdottomuutena,
niin kai meille joskus opetettiin -
annetaan ajan näyttää meille meidän paikkamme.
Kaikki ne hiljaisimmatkin kilometrit kulkisin luoksenne herrani..