IRC-Galleria

Stay.
Please ?

Elementtihelevetti
ja
muuta
yhtä
mukavaa.

Neljäs päivä alkaa, tästähän tulee jo uusi ennätys.

Ja minulla on hyvä olla.

Taidan pitää bussilla matkaamisestakin,
ainakin,
tai,
riippuu tilanteesta.
Mutta tänään,
se oli erityisen mukavaa,
mukavassa seurassa,
kera hyvän musiikin..
ja ja.. uusia näkymejä.
Pimeää ja katuvaloja.
Iskee.

Hyvää illanjatkoa.

Kuljen avojaloin mansikkamaalla,
pieni, soma ja punainen kastelukannu kainalossani.
Kerään kesän ensimmäiset mansikat pieneen vihreään kuppiin -
jonka olen ottanut mukaan juuri niitä varten.

Kävin tarkastelemassa omenapuuni vointia, se on kovin villiintynyt kasvamaan.
Olen laittanut sen juurelle toolin, aurinkoisina päivinä se jää omenapuun varjoon -
jolloin siinä on mukavan viileä istuskella.

Olin rakentanut pensasaidan likelle puisen, matalamman aidan.
Kuten olin suunitellut - humalankönnökset olivat alkaneet kiertyä siihen.
Siitä tulisi oikein nätti.

Ennenkuin hipsin sisälle
poikkesin kukkiani hellimässä.
Vesi tuli niille tarpeeseen,
ei ollut satanut päiviin.
Nypin rikkaruohot nätisti pois, vein ne niille tarkoitettuun penkkiin pihan perällä.
Myönnän, pidän aika tarkkaa huolta tulipunaisista unikoistani.

Yllätyin positiivisesti kun kävelin orvokkipenkin ohitse,
kauniin mustat lapsukaiseni olivat alkaneet kukkia - laitoin kunnolla vettä niillekkin.

Minun salaisen puutarhani portinpieliä koristivat suuret ruusu- ja murattiköynnökset.
Ruusutkin olivat jo nupuillaan.
Kesä oli alkanut hyvin ja olin puutarhastani varsin ylpeä.

Vain sinä puutut täältä.
Olisi kiva viettää aikaa täällä kanssasi.
Vielä tulee sekin aika - kukaties.

Kiviset askelmat,
joku vuosi sitten tehdyt,
olivat jääneet hiukan nurmikon vallan alle.
Mutta astelin niitä pitkin poispäin puutarhastani.
Kivi oli mukavan viileä jalkojen alla.

http://www.sieni.us/?id=24

olen kyllä joo..

Syvä hengenveto ennen pudottautumista tähän hetkeen.
Ajatukseni harhailevat aivan muualla.
Olen kai vain väsynyt.
Töiden kuluttama.

Päätin kävellä koululta kotiin.
Ajatellaan se vaikka hyödyllisenä lisäliikuntana.

Jalanjäljet vievät metsäpolulle.
Monikaan ei kulje tätä oikoreittiä
ja välttääkseni lahkeitani keräämästä lunta,
hoipertelen varoen omia, eilisiä, jälkiäni pitkin.
Pakkanen virkistää mieleni hetkeksi.
Lumi nirskuu askelmien alla.
Silloin tällöin kuulen sen musiikin lomasta.
Kylmä mutta kirkas aurinko syleilee hetken.
Vaaleanpunainen taivaanranta houkuttelee kulkijaa.

Selkä suoraksi siellä !
Nyt mieti tarkkaan mitä sanot,
huomaa kenen kanssa oikein leikit !

Hukkaannuin aikaan kanssasi.
Enkä oikein saa otetta enää.

Pakkanen paukahtelee nurkissa.
Kuulen kahvinkeittimen hassun äänen alakerrasta.
Ja musiikin.
Musiikin joka tuntuu painautuvan vasten.
Helpottavan jollain tapaa
näitä oloja.

Hetken jos toisenkin sinua ajatellen,

'You said it all.. when you didn't say a word..'

Ei se tehe sitä asiaa turhaksi.
Ei se sitä muuta.
Eikä sen tarvitse, mutta annan sydämeni sulle lahjaksi.

Laiha sielu, piirroslehtiö, riipus ja punainen rusetti.

Ajattelin että nyt olisi korkea aika lakata jaarittelemasta ja mennä itse asiaan,
ajattelin jakaa kanssanne pienen palan itsestäni, pienen salaisuuden.

Kertoisin teille eräästä laatikosta.
Sen siainnin jätän tällä kertaa kertomatta.

'Laatikollinen tärkeitä asioita, laatikollinen muistoja.'

Siellä on kaikenlaista.
Matkanvarrelta.

On pehmolelu, kaulakoru, paljon kuvia, kirjoitelmia, piirroksia,
silkkinauhaa, kirjeitä, levy, video, valkea liina, pieni vihertävä rasia
.. niin ja nimikirjoituskin sieltä löytyy.

Eräs tuiki tavallinen iltapäivä etsin laatikon käsiini,
päätin matkata muistoihin, hetkeksi.
Ja tänään laatikkoon olisi laitettavaakin.
Nostin laatikon sisällön yksi toisensa jälkeen matolle vierelleni.
Ensimmäinen ikinä omaamani pehmonallekin pääsi laatikosta hetkeksi jaloittelemaan.

Katseeni laskeutui hiukan ajan nuhrimiin kirjeisiin.
Monta kertaa mietin mitä niiden lähettäjälle kuuluisi.
Ne olivat edelleen hyvässä kunnossa,
hyvässä tallessa,
niin monen muuton jälkeenkin.
Olin saanut ne hyvältä ystävältäni -
kauan sitten.

Matkasin ajatuksissani lapsuuteni maisemiin takaisin.
Muistan ne keinut.
Taidettiin istua niissä, tai siinä vihertävällä mattotelineellä..
Olin vasta muuttanut niille tienoille.

En ole unohtanut sinua.

.. Kauan tai hetken.
Riippuu miten te määrittelette aikaa.
Sillä omalla tavallanne.

Tuulenjakaja kohillaa.
Sinisenä siittä puolvälin alusta.
Katkoviivan näkönen viiva siinnä keskelä.

'Son murtunu joskus aikaa sitte ja kylymälä ilimala se tekkee noi.'

'

Mitä nää oikei aijot ?

~ <'3 ~

ℜukaan ei pakottanut minuα
todellisuuttα välttelemään.
Se käänsi selкänsä minulle -
eikä minua ei enää taяvittu.

Pienet haяmittomat asiat pitivät jalкani maassa.
мinullα oli huono tapa haaveilla liiαksi.

'Kiellettyjen lista.'

Ajαnpαtinα näkyi hapeяoituneestα puusillasta яαnnαssα.
Maalipinta oli tyystin яapistunut, jollei joka kohdasta -
niin ainakin väri oli ajan haalistama, niin haalea, niin haяmaa.
Se oli joskus ollut loisteliααssα кunnossa ja sitä oli ihailtu.

Harvemmin itseккään kuljin enää sitä кautta..

Puisto eli ihαn omaa aikaansa - tyystin eяiä - toisinkuin likelle яakennettu liikenneympyrä.
En koskaan oikein omαksunut sitä hyvänä αsianα,
moкomaa metelinlisääjää -
huomααn mielipiteeni muuttuneen.

Siihen liittyy hyviäkin muistojα.
Kyllä - liiкenneympyrään.

мutta silti halusin ollα muualla.
єn omαsta mielestäni кuulunut tänne -
en tännekkään.
En hαlunnut tulla αjαn haalistamaksi.
En pelkästään pαlαksi pintaa.

єn tiedä miten sen sαnoisin -

ℜukαties vielä кuljette tätä samaa polкuα кanssani.

<3

. .

Kuin sateen jälkeen - on ilma keveämpi hengittää.

Katseet menee lävitseni -
hymyt harteillani.

Haluan olla tämän loppu.
Lopetan sen vielä, saat nähdä.
En halua, enkä aio jäädä muiden jalkoihin.

En enää.

Sitten suljin verhot.
Muistan vielä kuinka päivempänä avasin ne
ja kääntyessäni
olin näkevinäni
hymynne.