IRC-Galleria

'Anteeksi, väärä menetelmä.'

Satayksitoista hetkeä aamun pikkutunneilla..

Jättivät jälkeensä tahattomia mielenjohteita -

jotka puettiin
valkoisten valheiden siasta
väärinymmärryksiin.

Käsitys kylmästä ilmasta muuttui,
se kai kalpeni kolmenkympin pakkasten edessä.

Tuumittiin löytyykö rajoja.

Tilanne puhui puolestaan,
ei tarvittu sanoja.

'Avaan käteni maailmalle,
mutta se sulkee minut ulos.
Suljetuin silmin
uskaltautisin
kulkemaan,
josko minua
johdattaisitte.

Käsi kädekkäin.

Vielä joskus hankeen
hautaudun,
harhakuvia täynnä olevan
todellisuuden
sokaisemana..
Mutta kaikkeni
yritin
kuitenkin.
Itselleni voittajana kaadun.'

Sanat kaikuvat tyhjyyteen,
kummat kuiskaukset täyttävät ilman
hetkeksi..
Sanatta tuli luokse.
Hakeutui katseiden taakse.
Ei mitään kertonut
mutta
pyytämättä
hymyili,
lämpimästi.
Jotain jätti arvailun varaan,
kuin tahallaan..

Ei pyytänytkään
poistumaan.

Tuhannes ja ensimmäinen.
Se sama sarana narisee edelleen.

Eilettäin.
Helmikuun ensimmäinen sunnuntai,
jo toinen sunnuntai milloin minulta puuttui se legendaarinen 'sunnuntaifiilis.'

Inhoan olla aikataulujen orja.
Aina pitää miettiä mihin bussiin kerkeää
ja sitä myöten, sen varassa miettiä muu ohojelma.
Mutta toisaalta joukkoliikenne on silti hyvä juttu !
Kannatan.

Bussimatkat ovatkin yllättäen ihan kivoja,
junista puhumattakaan.

Perjantaina taidankin hypätä junaan.

Tarkasti laskettuna, 'ylijäämä' aikaa olisi 1½h.
Ja kaikki alkavat toimia sen mukaisesti.

Mutta eivät kiire kantapäissään.

'

Perus 'sunnuntaifiilis' uupuu.
Ei vaan tunnu sunnuntailta.

Odotan ensiviikkoa innolla,
kunnon treeni alkaa.

'

Jotkut ihmiset tuntuvat 'liian' ystävällisiltä,
ei siinnä,
en mie valita.
Tämä on vaan hiukan uudenlainen tilanne.
Mutta niinhän ne tilanteet muuttuu,
on vaan totuteltava.
Tosin.
Siellä kulkee tietyt rajat.

Silti kuljen varovaisin askelin eteenpäin.
Koskaan ei kai voi olla liian varma.

Stay.
Please ?

Elementtihelevetti
ja
muuta
yhtä
mukavaa.

Neljäs päivä alkaa, tästähän tulee jo uusi ennätys.

Ja minulla on hyvä olla.

Taidan pitää bussilla matkaamisestakin,
ainakin,
tai,
riippuu tilanteesta.
Mutta tänään,
se oli erityisen mukavaa,
mukavassa seurassa,
kera hyvän musiikin..
ja ja.. uusia näkymejä.
Pimeää ja katuvaloja.
Iskee.

Hyvää illanjatkoa.

Kuljen avojaloin mansikkamaalla,
pieni, soma ja punainen kastelukannu kainalossani.
Kerään kesän ensimmäiset mansikat pieneen vihreään kuppiin -
jonka olen ottanut mukaan juuri niitä varten.

Kävin tarkastelemassa omenapuuni vointia, se on kovin villiintynyt kasvamaan.
Olen laittanut sen juurelle toolin, aurinkoisina päivinä se jää omenapuun varjoon -
jolloin siinä on mukavan viileä istuskella.

Olin rakentanut pensasaidan likelle puisen, matalamman aidan.
Kuten olin suunitellut - humalankönnökset olivat alkaneet kiertyä siihen.
Siitä tulisi oikein nätti.

Ennenkuin hipsin sisälle
poikkesin kukkiani hellimässä.
Vesi tuli niille tarpeeseen,
ei ollut satanut päiviin.
Nypin rikkaruohot nätisti pois, vein ne niille tarkoitettuun penkkiin pihan perällä.
Myönnän, pidän aika tarkkaa huolta tulipunaisista unikoistani.

Yllätyin positiivisesti kun kävelin orvokkipenkin ohitse,
kauniin mustat lapsukaiseni olivat alkaneet kukkia - laitoin kunnolla vettä niillekkin.

Minun salaisen puutarhani portinpieliä koristivat suuret ruusu- ja murattiköynnökset.
Ruusutkin olivat jo nupuillaan.
Kesä oli alkanut hyvin ja olin puutarhastani varsin ylpeä.

Vain sinä puutut täältä.
Olisi kiva viettää aikaa täällä kanssasi.
Vielä tulee sekin aika - kukaties.

Kiviset askelmat,
joku vuosi sitten tehdyt,
olivat jääneet hiukan nurmikon vallan alle.
Mutta astelin niitä pitkin poispäin puutarhastani.
Kivi oli mukavan viileä jalkojen alla.

http://www.sieni.us/?id=24

olen kyllä joo..

Syvä hengenveto ennen pudottautumista tähän hetkeen.
Ajatukseni harhailevat aivan muualla.
Olen kai vain väsynyt.
Töiden kuluttama.

Päätin kävellä koululta kotiin.
Ajatellaan se vaikka hyödyllisenä lisäliikuntana.

Jalanjäljet vievät metsäpolulle.
Monikaan ei kulje tätä oikoreittiä
ja välttääkseni lahkeitani keräämästä lunta,
hoipertelen varoen omia, eilisiä, jälkiäni pitkin.
Pakkanen virkistää mieleni hetkeksi.
Lumi nirskuu askelmien alla.
Silloin tällöin kuulen sen musiikin lomasta.
Kylmä mutta kirkas aurinko syleilee hetken.
Vaaleanpunainen taivaanranta houkuttelee kulkijaa.

Selkä suoraksi siellä !
Nyt mieti tarkkaan mitä sanot,
huomaa kenen kanssa oikein leikit !

Hukkaannuin aikaan kanssasi.
Enkä oikein saa otetta enää.

Pakkanen paukahtelee nurkissa.
Kuulen kahvinkeittimen hassun äänen alakerrasta.
Ja musiikin.
Musiikin joka tuntuu painautuvan vasten.
Helpottavan jollain tapaa
näitä oloja.

Hetken jos toisenkin sinua ajatellen,

'You said it all.. when you didn't say a word..'