Sinä yönä satoi lakkaamatta.
Ja vihan siivittäminä,
nelikkomme kiisi yöhön lyhyessä valokeilassaan.
Äänetön yö ympärillä kätki kummat ajatukset.
Kuka haki hämäristä pelastustaan,
kuka pettymyksensä kätki,
kuka valehteli
ja kuka pitkistä matkoista lohtunsa sai.
Kylmä tuuli kylvi epätoivon siemeniä
viattomiin mieliin,
kunnes sitten,
sadonkorjuun aikaan liian moni horjahtaa,
liian moni luovuttaa,
vain ja ainoastaan
ihan omasta tahdostaan.
Sateella.
Sateenvarjotta.
Minulla oli ikävä sinua.