IRC-Galleria

ja turhan ahtaassa kukkaruukussa.
Suosin savisia ruukkuja.

Minä olen niin hyvä näissä,
ennalta arvaamisissa.
No, sehän oli ihan arvattavissa,
jätin tärkeitä asioita tahattomasti huomioimatta,
Olisi muutettava suuntaa piakoin,
ilman muuta olisi,
ei kahta puhetta etteikö se kannattaisi -
mutta onkohan sen jälkeen enää olemassakaan sitä tietä,
mitä ennen kuljin kotiin ?

Kaiken tunsin tietäneeni - mutten ollut odottanut sitä tapahtuvaksi näin.
Kaikki menikin yllättäen ihan väärinpäin --

ja en tiennytkään minne minun olisi pitänyt mennä.

Ilma on helevetin raskasta hengittää -

nys tarviisin tässä asiasa sitä tuiki tavallista, mutta todellä tärkeää
tukea -
siis sitä juur jota en saa.
Notta perkele,
miehä näytän teiteile,
että mie pystyn tähä ilima teitie apuaki.
Mullako on omakkii keinot ja tiien kyllä ketä minnuu auttaa ja ketä ei.

Tet ku toitotatte ettei minnuu mikkää järkipuhheet uppoo,
saatta mut kuulostaa enempi uhumaselle pikkulikalle ko ikinä -
ja siksi ko oon päättänynä jo tieni,
ni mitä tet ennää sielä viukutatta.

Ko tiiättä ettettä saa minnuu jäämää kuitenkaa -
eihän sole oikein pakottakkaa.

Vastarannan kiiskit -- #%&!½**`§¤!

Я люблю тебя :o

Pudota minut uudelleen
sano se minulle vielä kerran --
ja vain sinä tiedät kuinka se voi satuttaa.

Maalaan mustaa maisemaa,
sormeni hapuilevat pitkin oletettua taivasta,
etsien kosketuspintaa -

ja täällä synkän taivaani alla,
minä kaipaan sinua,
kaipaan niin sitä kosketusta --
Kaipaan niitä aamuja, ja niitä päiviä -
ja kuinka ne valuu niihin samettisiin iltoihin --
kaipaan sitä kaikkea hetki hetkeltä yhä enemmän.

Ja kun se kaikki tuntuu kaikkoavan kaikkien pahojen asioiden takaa-ajamana tiehensä.

Pimeydestä kuulen tutun äänen,
huudoistani huolimatta se ei voimistu,
se ei lähesty, ei luokseni saavu,
ei minun ojentamaani käteen tartu.

Mutta pimeä huomaa tilaisuutensa tulleen,
se tarttuu minuun, se turruttaa mieleni alkoholin lailla -
Ja siitäkin huolimatta minä jaksan jatkaa,
vähentyneillä voimilla,
epätoivoisemmalla äänellä,
mutta haluan löytää sinut nyt.

Viimein loppuvat vastahuudot ja tulee ihan hiljaista.
Turhautuneena lähden haparoivin askelin oletettuun suuntaan.
Ojennan käteni eteen ja ne huitovat ilmaa etsien vastauksia -
Tuntuu että kuljen ihan väärään suuntaan,
että arvioin välimatkan ihan väärin -
kun en löydäkään mihinkään.

Sitten kompastun juurakossa -
mutta silloin joku tarttui minusta kiinni ja apuaan tarjosi -
Mutta kuulemani ääni ei ole hänen, tämä minua vastaantullut ihminen ei ole se sama,
joka pitelee sydäntäni,
hän ei ole se kenet toivoin lähellleni nyt kun minua pelotti olla rohkea.
Huolimatta siitä että näen huonommin kuin muut.

Mutta tämä ääni on ystävällinen, se kuuluu ystävälleni.
Ja hän auttaa minut päämäärääni -
josta kuulen sen, tuon tutun äänen jonka jo luulin hukanneeni --

tosin vakavasävyisenä ja joka pyytää nyt poistumaan.

Ymmärrän siellä jossain vallitsevan tilanteen vakavuuden; nyt ei parane häiritä,
mutten voi olla myöntämättä mielessäni,
että petyin heidän käytökseensä,
sinua kun tarvittiin muualla.

Mistään huolimatta halusin pysytellä lähistöllä vain että saisin kuulla hänen äänensä,
minulle tuntemattomassa ympäristössä, minulle tuntemattomien ihmisten kanssa.
Koska silloin minusta tuntui, että olin turvassa, vaikken erottaisikaan mitään pimeästä miljööstä ympärilläni.

Ja kun hän viimein tulee lähelleni ja ottaa minut halaukseensa -
unohtuu pimeä metsä ja ihan kaikki muu.
Silloin minusta tuntuu, että olen todella olemassa ja että olen sittenkin tärkeä jollekulle.
{<3}

Sinä olet ainoa mitä näen,
mutta auta minua,
ole katseeni.

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=45572331

Kattoos siält se ns Italy vs Helsinki video tj :---D
Voe paska että jää päähä.

Kiitos Juha-Matti !

Sit surkusöpöilyä --

http://www.youtube.com/watch?v=I30H7mhfLe8

ookkonää varma ?

olkaa niin kilttejä
ja
tehkää minusta samallainen
kuin niistä kaikista muista,

ettei tulisi kellään mitään sanomista,
oltaisiin kaikki yhtä kauniita
ja tyhjäkasvoisia -
valehdeltas vaan
eikä välittettäis muusta
kun rahasta

mutta edelleen sieltä peilistä kurkistaa
sellainen erillainen ihminen,
ehkä syrjitty,
mutta itseensä tyytyväinen -
ja kun muiden mielipiteillä ei ole väliä,
ei mikään voi satuttaa.

tiedän että pidät minusta tällaisena.

taas on antikojoottikuuri.
Eipä harmita, lauantaina tuli oltuva aikasta railakkaasa humalatilasa et kyllä soppiiki olla taas juomati.

Perskeleen perskele.
Veto poes :<

'Määrittämätön äkillinen ylähengitystieninfektio'
kuulostaa hyvälle.
Tulehus tj. >:

Lauantaina vilustuin taas
vaikka vasta paranin --

Muttei anneta sen lannistaa.
{<3}

Tulin yöjunalla pohjosiin,
olin yhdeksän aikoihin tutulla maaperällä jälleen --
ja asemalta suorinta tietä päivystykseen

viimein, nyt vasta himassa.

Kiitos ja kumarrus odotattamisesta ja asioitten ryssimisestä Länsi pohjan keskussairaalan päivystysosasto !