IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.10.2007 22:38

Mitä enää voi sanoa, kun kaikki on jo sanottu ?
Usein huokaan ihan huomaamattani,
kulkiessani peilin ohitse.
Se on niin perus, niin minulla kuin varmasti monella muullakin,
ettei ole ihan tyytyväinen ulkonäköönsä --
minussa on varmasti monia asioita jotka jakavat muiden mielipiteitä minusta,
mutten anna sellaisten seikkojen häiritä.

On sanomattakin selvää, ettei pysty kaikkia miellyttämään - mutta ei tottavie tarvitsekaan !
Joskus päätin, etten anna kenenkään lannistaa minua, että en anna kenenkään kyykyttää minua ulkonäköni, luonteenpiirteeni tai muunkaan sellaisen asian takia --
ja se päätös pitää edelleen.
Mitä minä muiden mielipiteillä kun minulla on omani.

En haluakaan kuulua siihen 'harmaaseen massaan',
Tiedän, omaan 'erikoiset' kasvonpiirteet, enkä joidenkin mieleen ole täydellinen vartaloltani,
pienine kauneusvirheineni,
ja olen aika hassu persoona, mutta olen tyytyväinen 'erillaiseen' ulkonäkööni, pukeutumiseeni, ynnä muuhun -- minun on hyvä olla näin.

Mutta täytyy sanoa, että on mahtavaa kuulla, että kelpaan ihan omana itsenäni (sinulle <3)
Se on minulle kuitenkin ensiarvoisen tärkeää,
se omalla tavallaan auttaa aina jaksamaan.

Se saa hymyilemään.
Kiitos.

Muistellen onnellisia kesäpäiviä --

eritoten sitä yhtä,
kun olimme kaksin sillä eräällä rannalla.
Muistat varmasti kuinka lämmin auringon paiste hyväili ihoa
ja tuuli heitteli hiuksia, viilentäen oloa.
Tai kuinka vesi kimmelsi kirkkaana ja aallot löivät rantaan..
Hiekka oli pehmeää ja lämmintä astella avojaloin.

Muistan kaikki ne hetket lapsekkaan kelmeinä ja onnellisina -

Silloin pidettiin hauskaa ja uitiin,
hymyiltiin, naurettiin --
ja nautittiin.

Mikään ei voinut tehdä kipeää tai harmittaa silloin.

Rakastan sinua ja lupaan rakastaa ihan aina --
sinä tiedät sen.
Teet minusta onnellisen.

Minä pidän sanani.




[Ei aihetta]Sunnuntai 14.10.2007 02:58

Täytyy sanoa
ettei tämä ole ollenkaan helppoa.
En tiedä mitenpäin tasapainoilla
tällä ohuella nuoralla.
Ja olen polttanut
kaikki turvaverkkoni --
Ja jos putoan ja loukkaan itseni
tiedän ketä vielä kiitän,

tämähän on minun syyni.

Tee minulle vielä entistä pahempi olo,

mutta pyydän, anna minun levätä edes pieni hetki.

Mutta ! Nytpäs olen turvallisesti kotona,
joten ei huolta.

Hyvää yötä maailma.
Myöhemmin,
niin,
sitten myöhemmin taas.

Älkää olko huolisanne,
menin nukkumaan.


[Ei aihetta]Torstai 11.10.2007 21:18

En ota askeltakaan perääntyäkseni,
vaan jään odottamaan tuomiotani -

tyyni huokaus seuranani,
kaikuna tuulessa.
Ja ne tuulet tulevat kaukaa kotoa,
pohjoisesta.

Häpeästä kasvanutTorstai 11.10.2007 21:15

ja turhan ahtaassa kukkaruukussa.
Suosin savisia ruukkuja.

Minä olen niin hyvä näissä,
ennalta arvaamisissa.
No, sehän oli ihan arvattavissa,
jätin tärkeitä asioita tahattomasti huomioimatta,
Olisi muutettava suuntaa piakoin,
ilman muuta olisi,
ei kahta puhetta etteikö se kannattaisi -
mutta onkohan sen jälkeen enää olemassakaan sitä tietä,
mitä ennen kuljin kotiin ?

Kaiken tunsin tietäneeni - mutten ollut odottanut sitä tapahtuvaksi näin.
Kaikki menikin yllättäen ihan väärinpäin --

ja en tiennytkään minne minun olisi pitänyt mennä.



Näin meillä tännääKeskiviikko 10.10.2007 19:55

Ilma on helevetin raskasta hengittää -

nys tarviisin tässä asiasa sitä tuiki tavallista, mutta todellä tärkeää
tukea -
siis sitä juur jota en saa.
Notta perkele,
miehä näytän teiteile,
että mie pystyn tähä ilima teitie apuaki.
Mullako on omakkii keinot ja tiien kyllä ketä minnuu auttaa ja ketä ei.

Tet ku toitotatte ettei minnuu mikkää järkipuhheet uppoo,
saatta mut kuulostaa enempi uhumaselle pikkulikalle ko ikinä -
ja siksi ko oon päättänynä jo tieni,
ni mitä tet ennää sielä viukutatta.

Ko tiiättä ettettä saa minnuu jäämää kuitenkaa -
eihän sole oikein pakottakkaa.

Vastarannan kiiskit -- #%&!½**`§¤!

[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 00:17

Я люблю тебя :o

[Ei aihetta]Tiistai 09.10.2007 00:01

Pudota minut uudelleen
sano se minulle vielä kerran --
ja vain sinä tiedät kuinka se voi satuttaa.

Maalaan mustaa maisemaa,
sormeni hapuilevat pitkin oletettua taivasta,
etsien kosketuspintaa -

ja täällä synkän taivaani alla,
minä kaipaan sinua,
kaipaan niin sitä kosketusta --
Kaipaan niitä aamuja, ja niitä päiviä -
ja kuinka ne valuu niihin samettisiin iltoihin --
kaipaan sitä kaikkea hetki hetkeltä yhä enemmän.

Ja kun se kaikki tuntuu kaikkoavan kaikkien pahojen asioiden takaa-ajamana tiehensä.