IRC-Galleria

yllätys...että meiksin päässä rattaat lyö tyhjää...mutta väliäkö sillä...ei niin mitään, ettäs tiedätte !

murtu meikäläisen periaatteet tietyistä asioista =) heh ...ehkä selviän tai sitten pistän kännin piikkiin...oon kumminkin sitä mieltä..että onneksi murtu...nyt on hyvä olla....=) kerrankin näin.....myös meikäläisenkin kohdalla...

Huomasin juuri, että yli kk sitten olen kirjoittanut..siitä...miten minun murun tiukkoihin farkkuihin ahdetut pakarat ,sekoittaa meiksin tunne elämää...=) Ja yllätyin positiivisesti siitä ,kun taas tänään minulla oli todella suuri ILO katsella samaisia pakaroita, samoissa farkuissa...kuukauden takainen tunne ei ole kadonnut mihinkään... outoa kun minusta on kyse...Mutta hyvä näin... ei valittamista... =)

Haluaisin edes yhden kokonaisen vuorokauden viettää kanssasi...haluaisin tulla lähellesi, pitää sinua sylissäni ja rutistaa vaan kovaa, ettet koskaan katoaisi pois. Haluaisin nukahtaa kainaloosi, kuunnellen hiljaista tuhinaasi ja aamulla haluaisin nähdä pörröisen pääsi peitonmutkasta ensimmäisenä kun herään...Ikävä kyllä, totuus on toisenlainen, mutta haluaisin kovasti kumminkin...ehkäpä näin vielä tapahtuu...( ja ilman jetsoa ) heh !

Vaikka päätin tuossa viime viikolla, että rupean järki ihmiseksi, enkä kaikkea käsittele tunteilla...niin..MITEN VITUSSA SE ONNISTUU ??? Taaskin kaikki tuntuis olevan ihan jees....kiva olla toisen kaínalossa...tzetaraa! Sitte meiksin sisältä tulee sellanen mölli...kuka huutaa, että kaikki naiset ovat perseestä... a) koska niihin ei vaan voi luottaa... b) niihin ei kannata luottaa... c) niihin ei vaan voi luottaa...koska EI VAAN VOI kun minä sanon perkee !!!
Tulin siihen tulokseen juuri, että meiksiä ei vallan ole luotu parisuhteeseen...ei minkäänlaiseen suhteeseen... ja jos mieleesi tuli kysymys MIKSI ? niin siksi kun minä sanon!
Sitten tuossa mietin, että ite inhoan yli kaiken mustasukkasia ihmisiä...mutta oonko ite sitten niin saatanan mustasukkanen, että ei hermo kestä mitään? Kännissä kyllä..mutta tää on uus juttu, että selvinpäinkin...ja taas perkele ! Sille ei vaan voi mitään...kun yksi ajatus lähtee meiksin pienistä aivoista..se paisuu ja kohta se on jo niin iso, että oon ihan varma toinen osapuoli on menossa "neekerin" kanssa ruotsissa naimisiin! Hieno homma...tai sitten ei...!

Maailmassa on miljoonia naisia, joista jokainen on ainutlaatuinen yksilö. Jotkut heistä sopivat minulle hyvin ja jotkut taas eivät ollenkaan. Voin rakastaa kaikkia, mutta voidaksesi elää arkea jonkun kanssa tarvitset jonkun, joka on saman henkinen kuin minä. Hänen ei tarvitse olla täsmälleen minunlaiseni, riittää kun täydennämme toisiamme, niin kuin lukko ja siihen sopiva avain, olemme toimiva pari! Sinä olet avain minun sydämeeni, Olet avannut monta vanhaa haavaa, olet antanut toivoa siitä,että minullekkin on joku, jonka kanssa ruostumme ajan saatossa yhteen. Sinussa on jotain hämmentävää, olet ainutlaatuinen nainen. Saat minut polvilleni pelkällä katseellasi, mutta olet tarpeeksi viisas ja vahva, että nostat minut ylös, jotta kulkisimme eteenpäin mutkitellen yhdessä...Olet ihana...pusu sinulle !

Kun ulkona tuulee ja tuiskuttaa, elämä helpottaa kun sinua saan rutistaa..
kun tarvon polvia myöten hangessa...toivoisin sinun roikkuvan mun kangessa!
ei palelisi paikkoja, olisi ehkä vielä toivoa, että vaihtaisimme yhdessä vauvan vaippoja !

minulla kumminkin jotain toivoa kasvaa ihmisenä...yritän kumminkin , etten menetä sitä yhtä ja ainutta mikä minulle jotain merkitsee...kaikki ketkä tuntee..yhtyy varmasti siihen, että meikäläinen nyt vaan on hiemän räiskyvä...äänekäs mutta ei pureva...tai riippuu tilanteesta =)
Joskos minä hölmö nyt vaan sitten opettelen hillitsemään itseni ja yritän olla sanomatta mitä en tarkoita..niin hyvä tulee... toivon mukaan, se taitaa enempi riippua kyllä sitten meiksin raksusta !

Taasen kerran...tolloilen..ja satututan ihmistä jota viimiseksi haluaisin loukata. Se on vaan niin pelottavaa tajuta, että vieläkin voin välittää jostakin ihmisestä,saan tuntea vielä kerran sen tunteen kun vierellä on joku...josta haluaisin vaan pitää kiinni ja olla hiljaa. Se on toisaalta jotain niin uutta, että sitä ei vaan osaa ja uskalla käsitellä.Tämä ainutlaatuinen ihminen täydentää minua tai siltä se ainakin tuntuu...silti takaraivossa jyskyttää ajatus, että siinä on minulle liian kova pala purtavaksi..En usko, että olen koskaan tavannut aidompaa tyyppiä....edes sanat eivät riitä kuvaileman sitä mitä hänestä ajattelen...ja mitä häntä kohtaan tunnen... mutta...aina ei voi voittaa...minkäs sitä itselleen mahtaa...hölmö mikä hölmö !

Elämä..asia joka potkii ja pahasti...heh! Potkii kahdella tavalla...potkii päähän...ja potkii sydämeen...hieno homma....kerrassaan loistavaa...mutta miksi samaan aikaan?