IRC-Galleria

On kiirettä, kiirettä ja kiirettä. Harkkaraportti, talkoita, tentit, Korpiaviisi, yllättäviä lehtijuttuja, hakemuksia, töitä kohta... Koko ajan jotain jossain. Nytkin pitäisi tehdä muuta. Ja kaiken kiireen keskellä olen nauttinut keväästä enemmän kuin aikoihin. Katsellut vaaleanvihreitä puita. Ihmetellyt luonnon kauneutta. Nauttinut lämmöstä.

Vappua juhlimme neljä päivää. Ekaks perjantaina meillä. Sitten kolme päivää pikniköintiä. Rantapuisto, Helsingin keskusta, Kaivopuisto. Vappuna menin ja menin, mutta samalla lepäsin. Ei hirmuisasti hommia. Oleilua vaan. Rakkaita ihmisiä. Mietin, että jos ensi vappuna en täällä olekaan, niin ikävä kyllä tulee.

Viikonloppuna vietin laatuaikaa äidin kanssa. Istuimme moneen otteeseen ulkona. Nautimme keväästä ja olimme vaan. Oli hyvä olla. Äidistä on tullut läheisempi muuton jälkeen. Minun ei ole lauantai-iltanakaan kiire mihinkään muualle. Sauna, grillausta ja hömppä leffa. Se riittää ihan hyvin. Vaikka oli kyllä perjantaina mukava nähdä Meriä ja Suskia.

Eilen hypimme hyppynarua koulussa. Ja pelasimme pikipataa, tai miksi kukakin sitä sitten halusikaan kutsua. Oli ihan huippua. Ei tällaisia ihmisiä, tällaista kouluporukkaa, voinut kuvitella olevankaan!

Tiedän olevani kiireinen. Tiedän, että sotken välillä itseni turhan moneen soppaan. Mutta näin elän. Oli melkoisen hirveää, kun Brasiliassa piti olla vuosi tekemättä mitään. Säätämättä mitään. Olen Tiina Tee, kun saan mennä ja touhuta.

Aakkos-ystäväni ovat höpsöjä. Vankilan perhehuoneen tapaamisiin oikeutetuista ihmisistä ehkä syytä vielä neuvotella Kutron kanssa. On niin paljon mukavampaa palata puolenyön jälkeen kotiin, kun tietää, että täällä valvotaan. Eivätkä he häiritse, vaikka ovatkin täällä kun katson OC:ta tai teen jotain mukamas fiksua. Ja tiedän, että he eivät halua syyllistää tai syytellä. He vain välittävät. Ovat ihania.