IRC-Galleria

Piti mennä nukkumaan ajoissa, kun on nää yöunet taas jääneet vähän vähäiselle. Piti ja piti.. Mutta pidän tällaisesta vähä-unisesta elämästä, ehtii tehdä enemmän.

Lauantaina lähdin aamulla ennen kuutta kohti Turkua. Suski & Tiina oli menossa taas. Suskin äiti joskus epäili, ettei meitä kahta pitäisi päästää kaksin mihinkään. Pöh, hyvin ollaan pärjätty. Lähdettiin melomaan Aura-jokeen 14 muun partiolaisen kanssa.

Alkumatka meni melko rauhallisesti. Oli ihan mukavaa, ja mietin, että rauhaa kyllä nyt kaipailenkin kaikkien koulu- & työ-hässäköiden väliin. Katseltiin kauniita maisemia ja nautittiin vaan. Kahvitauko piristytti sitten kummasti ja aloin nauttia kaikesta vielä enemmän. Päästiin laskemaan pari pientä koskea, eikä vesisadekaan haitannut. Rakastan sateisen metsän tuoksua. Tuomia. Kevättä ja kesää... metsää.

Yövyttiin jonkun museon pihassa. "Ei tässä lue missään että telttailu kielletty!" Yöllä olin saanut kaksi kappaletta hyvin samansisältöisiä viestejä siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tajusin siinä keskellä yötä niiden viestin lähettejien tärkeyden. Nyt mulla on kova ikävä toista, ja syksyllä, kun olen harkassa, tulee ikävä toista. Mutta onneks isona muutetaan kaikki Raisioon! Vaikka jotain muutakin on kyllä viime aikoina ehdoteltu...

Hassua, että Suomi voitti Euroviisut. Ja harmitti, kun en ollut näkemässä. Mutta kyllä mä mieluummin olin siellä keskellä mettää ja peltoja. Bongailin kivoja maalaistaloja ja mietittiin, että mahtaisko hienoimmissa niistä olla vapaita poikamiehiä. Nukuin teltassa ja olin hiljaa vaan.

Sunnuntaina melottiin vielä johonkin yhteen asti. Laitettiin päätepisteessä ruokaa auringonpaisteessa ja olo oli hyvä. Äiti ja iskä haki mut partiotoimistolta ja Tiina ja Skootteri pääsivät kotiin Järvenpäähän. Meidän parveke muuttui pienoiskesäpuutarhaksi, tänä kesänä herkutellaan toivottavasti tuoreilla mansikoilla ja tomaateilla, vaikka kaupungissa ollaankin!

Äiti oli tyhjentänyt mulle pakkasesta kaikkea ja isä laittoi synttärilahjakellon seinälle. Melkein itkin, kun mentiin niitä Toven kanssa alas saattelemaan. Tuli sellanen olo, että haluisin vielä olla pikkulapsi ja palata niiden kanssa kotiin. Istua siellä takapenkillä, niin kuin tullessakin. Syödä rinkeleitä, karkkeja ja juoda limsaa. Perhematkailua. Hassua.

Luettiin Bärren kanssa tenttiin taas puoli kolmeen. Teetä, äidin korvapuusteja, Mäkkäri ja Lutteri. Jeah.

Aamulla selitin kahdeksalta Bärrelle, että minä olen vaihtanut kauhan. Bärre ei yhtään tajunnut, joten totesin meneväni vielä vartiksi nukkumaan. Vartin päästä en minäkään enää tajunnut. Keitin kahvit kahdelle.

Ajettiin skoottereilla peräkkäin kouluun. Bärre tööttäsi Kutrolle ja minä vilkutin. Tentti tuli ja meni, ja sitten tiimeilyä viimeistä kertaa. Tajusin vasta äskön, Kutron päiväkirjaa lukiessani, että tiimeily tosiaan loppuu tähän. Kauheeta.

Mentiin Rantapuistoon Kutron, Sallulahin ja Aakkosten kanssa. Aurinko paistoi ja on jo niin kesäinen olo. Jutut oli taas jotain ihan kässittämätöntä, mutta niin aina. Niitä tulen kaipailemaan kesällä.

Menin Helsinkiin moikkaamaan Venlaa ja Reettaa. Reettaa kasvaa hurjaa vauhtia. Kuukausi on aina ihan liian pitkä väli meidän tapaamisten välillä. Useemmin tartvitsisi nähdä. Istuin metrossa matkalla keskustan kautta kotiin, kun Outi laittoi viestiä, että voitais nähdä huomenna tai ylihuomenna. Soitin ja sovittiinkin tapaaminen kahdenkymmenen minuutin päähän. Käsittämätöntä. Joskus sovittiin tapaamisia puolenvuoden päähän, seuraavaan kesään. Elämä on mennyt tosi jännästi, enkä olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että Eläinmaailman julisteen takaa bongatusta tytöstä voisi tulla näin tärkeä.

Mira tuli meille samalla ovenavauksella mun kanssa. Juotiin teetä ja juteltiin. Tykkään tästä elämästä tallaisena.