IRC-Galleria

Mihin katosi se kesäsuunnitelma, että istun vain parvekkeella lukemassa? Koko ajan olen menossa. Ja pidän tästä niiiin paljon!

Lähdettiin maanantai-iltana Sallulahin kanssa Poriin. Ilta pimeni hiljalleen ja me löydettiin vain parin hassun mutkan kautta Artulle. Saapumisaika oli lähempänä yhtä, mutta onneksi Artun vuorokausirytmi on ihan päin kettua. Pelattiin sanapeliä, syötiin mansikoita ja herneitä ja laitettiin sitten nukkumaan.

Aamupäivällä mentiin aluksi Jazz-kadulle ja Kirjurinluotoon. Syötettiin sorsia, kuunneltiin lasten esiintymistä ja koluttiin leikkipuistoja. Sitten käytiin Artulla syömässä ja pelaamassa taas vähän. Syötettiin pelottavan isot kilpikonnatkin. Lähdettiin shoppailemaan ja nähtävyyskierrokselle. Löysin muumimukeja ja saatiin monta hienoa valokuvaa. Palattiin taas Artulle, otettiin auto ja lähdettiin etsimään Sallan lapsuuden maisemia. Ei ihan oikeeta katua löytynyt, mutta ensi kerralla sitten. Oli mukava päivä.

Illalla ajettiin Raumalle. Käytiin Merillä ja Laurilla mehulla ja jätskillä. Vietiin sinne unohtuneita tavaroita ja saatiin valokuvia. Ja japani-kielikurssin Laurilta. Kilttiä.

Raumalta mentiin meille. Suskikin kyläili. En olisi lainkaan malttanut päästää äitiä nukkumaan. Puhuttavaa olis riittänyt vaikka kuinka. Äiti etsi karttakirjasta paikan, jonne luultavasti muutamme Japanissa. Kummallista. Yöllä katseltiin vielä Sallan kanssa valokuvia ennen kuin maltettiin mennä nukkumaan.

Tänään nukuttiin pitkään. Käytiin mummulla. Oli helpompaa kertoa mummulle, että lähden Japaniin, kun Salla oli paikalla. En kestä ajatusta, että mummu tai ukki ei välttämättä ole enää täällä, kun joskus palaan Japanista. Enkä nyt kestäisi mitään herkistelyä asian tiimoilta.

Kaivoin perunat pellosta ja haettiin yhdessä Sallan kanssa tilliä, sipulinvarsia, salaattia, tomaattia. Kurkkukin oli omasta kasvihuoneesta. Kerran kesässä on pakko päästä hakemaan omasta maasta perunoita. Tuli hyvä olla. Myöhemmin kun oltiin syöty ja suuntaamassa kohti Raisiota, käytiin vielä pikaisesti Jonskulla. Puhuin hetken hoitotätini kanssa ja siinä kun juteltiin, sanoin, että "lokakuussa pääsen taas muuttamaan Pyhärantaan". Tarttuivat heti siihen "pääsen". Kyllähän se edelleen on mn koti. Vaikka mulla on kyllä koti ja puolikas sydäntä Järvenpäässäkin. Mutta uskon siihen, että muutama tietty ihminen täältä tulee pysymään mun elämässäni, vaikka lähtisin minne. Toivon, että he tietävät sen itsekin.

Jatkoimme siis Raisioon. Näin Sallan isän ja Sampon. Se oli kyllä niin Sallan perhe. Otettiin Sallan pieni serkkutyttö mukaan ja lähdettiin kolmisin shoppailemaan. Löysin kengät ja takin. Ja Sallan pieni serkkutyttö löysi mulle yöpaidan. Sitten käytiin Martalla. Hassua, kuinka tutulta Martta jo tuntui, vaikka ollaan nähty vain kerran. Mutta toisaalta olen kuullut hänestä todella paljon.

Illalla ajettiin takaisin kotiin. Pieni ystävämme nukkui takapenkillä ja me juteltiin Sallan kanssa lähes koko matka. Oli hyvät kaksi päivää. En enää osaisi kuvitella elämään ilman Sallaa.