IRC-Galleria

On taas ollut viikko.. Pitkiä päiviä. Ei sillä et harkassa ois ollu pitkiä päiviä, mut jotenkin olen vaan kaikki päiväni saanut venytetyiksi pitkiksi. Nukkunut vähän ja valvonut paljon. Ollut välillä hirvee haahuilu-olo vain. Ystäväni on pitäneet mut järjissäni. Jonsku, joka soitti maanantai-iltana myöhään. Ja varmisti, että torstaina tavataan. Ja laittoi vielä "turhan" viestin perään. Turhat viestit on niitä kaikkein tärkeimpiä. Ja sitten torstaina tavattiin, enkä tiedä, miten olisin selvinnyt siitä päivästä ilman Jonskua ja Suskia, joiden kanssa syötiin pizzaa ja kahviteltiin. Ja mun hömpät martta-ystäväni, jotka keskustelevat mun päiväkirjan kommentointi-osuudessa. Jokainen viesti sai hymyilemään ja taas jaksamaan. Onneksi viikonloppuna näkee melkein kaikkia.

Harkassa viihdyn edelleen. Harkka-sana on muuten kuulemma outo. Olen kuitenkin jo oppinut käyttämään sitä ja oikee sana on paljon pidempi ja vaivalloisempi, joten pitäydytään harkassa. Joo. Siis pidän siitä, että saan itse tehdä ja toisaalta saan myös katsoa. Ja että mitään ei pakoteta tekemään, vaan saadaan itse myös vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Ja joka harkkapäivä kokee jonkun oivalluksen ja tuntee oppineensa jotakin. Seurakuntaan tunnen kuuluvani, toisin kuin oli päiväkotiharkan aikana.

Tänään mulla oli ihana ilta. Nukuin varmaan puolitoistatuntia "päikkäreitä". mapitin harkka- & kv-linjapapereita, katselin salkkarit. Ja sitten viimeinen Everwood. Se oli paras sarja ikinä. Sen jälkeen en tehnyt mitään niistä sadasta tärkeästä asiasta, jotka ois pitänyt hoitaa. Olin hetken netissä, puhuin varmaan puolitoista tuntia puhelimessa.. hymyilin, hymyilin, hymyilin. Katsoin puolet BB:stä ja sitten videolta vanhoja Hovimäkiä. Ja tulin taas tänne vinttiin. Pidän kovasti pienestä nurkastani täällä.

Kello on kohta kaksi, eikä mua väsytä yhtään. En ymmärrä, miten saan tänäyönä unta. Mutta en välitä. Hymyilen vain. Tiedän, että tulee taas päiviä, jolloin hymyily ei ole niin helppoa. En kuitenkaan halua ajatella sitä vielä. Tunteiden vuoristorata on ihan ok, niin kauan kun kaikki tunteensa saa jakaa jonkun / joidenkin kanssa.