IRC-Galleria

Viikko 6 / 2006


Maanantai - "oon kokenut tään joskus ennenkin"

Heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen lähteäkseni hammaslääkäriin. Pelkään sinne menoa joka kerta. Vaikka ennenkin on porattu. Ja puudutettu. Ja tiedän, ettei se niin paljoa satu. Mutta pelkään silti... Pyhärannan terveyskeskuksessa on vieläkin ne samat vihreät penkit kuin ennenkin. Ja odotushuoneessa samat lasten lelut. Yks vanha yläastetuttu meni neuvolaan pienen lapsensa kanssa. Kummallista. En odottanut näkeväni häntä a) lapsen kanssa b) ainakaan Pyhärannassa. Mutta koskaan ei kai tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Jos se nyt oli hän.

Tein ja tulostin monta kesätyöhakemusta kotona. Sitten istuin hetken takkatulen ääressä. Maanantaita ennen olin ollut aina poissa kotoa juuri silloin, kun takassa oli tuli. Nytkin olisi pitänyt tehdä koulutehtäviä, mutta halusin istua siinä takkahuoneen lattialla hetken. Huomasin, että minä tai Mikko ollaan joskus pienenä piirretty pienen pieni tikku-ukko yhteen takan tiilistä. Siihen taloon liittyy niin paljon muistoja. En haluaisi, että äiti ja isä koskaan muuttavat sieltä, vaikka toisinaan sanonkin heille, että heidän olisi ehkä parempi asua Raumalla.

Tein yhden koulutehtävän loppuun ja lähdin Jonskulle. Äiti vei mut taas Raumalle ja käytti kirjaston kautta, vaikka sillä olikin kiire jumppaan. Äiti on aina niin kiltti. Jonskulla juotiin kahvia ja syötiin viinirypäleitä & suklaata. Ihanan hassu yhdistelmä kaikkiaan. Olisin ollut mieluistasi paljon pidempään, mutta piti ehtiä bussiin. Tajusin bussiin kiiruhtaessanni, että olen ennenkin -ja vieläpä useammankin kerran- juossut siitä samasta pihasta bussiin. Siitäkin on jo viisi vuotta. Olin silloin melkoisen onnellinen. Vaikka olihan niitäkin päiviä, jolloin pelotti. Pihassa oli muuten vieläkin se sama keinu, johon joskus tungettiin oikein monen teinin voimin. En enää muistakaan, että montako teiniä siihen lopulta mahtui.

Huristelin bussilla Pj-kurssin staabin kokoukseen. Olin tosi väsynyt, enkä jaksanut antaa parastani. Harmitti oikein. Mutta ensi kerralla jaksan paremmin. Toivottavasti ainakin.

Kotona Bärre ja Tove olivat vielä hereillä. Onneksi. He pitivät minulle seuraa, kun join iltateetä. Oli hyvä tulla kotiin.


Tiistai

Olin todella väsynyt. Teki hirveästi mieli jäädä kotiin lämpimän peiton alle, kuten Bärre teki. Hän ja Tove jäivät siis kotiin, kun minä lähdin Valtsulle yksin odottelemaan Vilkkua. Tuntui ihan kummalliselta.

Koulussa oli melko tylsää. Koko päivä vietettiin jakautuneena kahteen ryhmään, ja meidän ryhmämme on todella rauhallinen. Usein se on mukavaa, mutta väsyneenä kaipaisie enemmän toimintaa. Toinen ryhmä pääsi jo paljon ennen meitä kotiin, joten piti kävellä kotiin. Väsyneenä ei kuitenkaan edes auringonpaiste piristytä, joten keskustasta hyppäsin junaan ja kahdessa minuutissa olin paljon lähempänä kotia.

Nukuin päiväunet, söin vähän jotain, katseltiin telkkaria ja saunottiin. Ja sitten iltatee ja suht ajoissa nukkumaan. Niin ja paketoin Venlan lahjan. Olin käyttänyt kaiken lahjapaperin ompelulaatikon päällystämiseen, joten jouduin käyttämään väärinpäin käännettyä joulupaperia.


Keskiviikko

Kunnon yöunet vaikuttaa kyllä aika paljon. Oli ihan eri fiilis kävellä taas koulun jälkeen keskustaan keskiviikkona, kuin tiistaina oli ollut. Harmitti oikein, kun ei saanut kävellä ihanassa talvipäivässä enempää, vaan piti hypätä junaan. Menin Helsinkiin katsomaan Venlaa ja Reettaa. Reetta oli taas kasvanut ja näytti hirmuisasti Valtterilta. Juhlistettiin Venlan synttäreitä vähän myöhäs ja ystävänpäivää vähän aikasessa syömällä Venlan tekemää herkullista kakkua. Venlan kanssa oli taas jotenkin tosi hyvä jutella. Olin tosi loistavalla tuulella, kun lähdin sieltä pois.

Tiinan suunniteltu keskiviikko ilta: Salkkarit ja aikaisin nukkumaan. Mutta todellisuus oli toisenlainen.

Salla oli tullut kyläileen. Kotona ilmoitin heti ovella hänelle ja Bärrelle, että "Reetta on niin suloinen - mä haluan vauvan!". Salla ja Bärre näyttivät minulle Tovea ja selostivat molemmat, että siinä on mulle vauva. Ja jonain toisena päivänä Bärre totesi, että voisin aloittaa opettelemalla kasvattamaan kukkia. Sain nimittäin kaktuksenkin tapettua.

Tove sai vielä yhden vieraan lisää. Hänen nykyinen turvallinen kummisetä tuli kylään. Olimme Toven kanssa, söimme kummallisen makuista jäätelöä ja vietimme muutenkin laatuaikaa. Salla lähti joskus ehkä puolenyönaikoihin. Toven kummisetä jäi vielä. Makoiltiin Bärren sängyllä ja säkkituolissa ja puhuttiin sinisistä sähköpalloista ja muusta yhtä järkevästä. Tunnit kuluivat ja me vain valvoimme ja puhuimme. Oli hyvä olla. Lopulta raahauduin sänkyyni nukkumaan ja setä jäi kuutiolle nukkumaan.


Torstai

Heräsin siihen, että talossamme puhui mies. En ole koskaan vielä herännyt täällä siihen. Joimme kolmisin aamukahvia ja sitten lähdin Miran ja Moorian kanssa kävelylle. Oli hienoa käydä edes vähän metsässäkin. Nyt olen mielestäni jo ihan osaava koiranulkoiluttaja. Aluksi kysytään ikää ja sukupuolta, kun tavataan toisia koiria.

Setä tuli vielä vastaan pihallamme kun olin kotiutumassa. Yritti mennä puskan taakse piiloon. Ohikulkenut mummo ei yhtään katsonut pitkään...

Siivottiin oikein urakalla, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein ruokaa. Bärre lähti kuoron kanssa laulelemaan ja Salla tuli taas kylään. Olin kai taas liian väsynyt neuloakseni. Loppuillan katsoin telkkaria ja makasin peiton alla. Toven kanssa oli hyvä katsoa Everwoodia. Vaikka en ole aivan varma, ymmärsikö hän, miksi Tiina melkein itki.


Viikonloppu

Menin Outille Jyväskylään. Outilla juodaan paljon hyvää teetä, katsellaan telkkarista ohjelmia, joita ei muuten tulisi katsottua, ajetaan bussilla keskustaan ostoksille ja jutellaan myöhään yöhön. Marttailimme myös hieman: teimme marjapiirakan ja neuloimme ahkerasti. Hiljaisuutta, rauhaa ja hyvä ystävä. Juuri sitä, mitä nyt tarvitsinkin.


Lopuksi.

Minusta tulee päivä päivältä enemmän koirienkin ystävä. Tove juoksentelee täällä jo hulluna ja reippaana ympäriinsä. Suloinen koiruus. Sanon sitä kyllä noin joka kolmas kerta Bärreksi. Mutta pidän heistä molemista.

Kaiken onnellisuuteni keskellä en voi olla pelkäämättä, että taas käy niinkuin ennenkin.