IRC-Galleria

Elämäni ei ole hullumpaa. Vaikka asunkin kahden höntin kansa. Tai ehkä juuri siksi.

Viikonlopun aikana olen käynyt Toven kanssa muutaman kerran ulkona, pelkäsimme vain päiväkodista tulevia lapsia, muuten olimme hyvin innoissamme kaikesta. Tove on kyllä hetkessä raivannut tiensä tänne päiväkirjaankin. Tänään totesin, etten oikein edes osaa ajatella aikaa, jolloin meillä ei vielä ollut täällä tuollaista höpsöliiniä. Tänäänkin, kun tultiin kotiin, oli mun kaulahuivit, sormikkaat, pipot sun muut jälleen pitkin eteisen lattiaa. Ja lempparinsa Tove oli raahannut 'pesäänsä'. Nauroin vain ja totesin, ettei Tove millään tietenkään voi tietää, mitkä ovat leluja, ja mitkä eivät. Nostin kuitenkin osan jutuistani ylemmälle hyllylle, jotten Tovella olisi niin paljon houkutuksia. Houkutuksista puheenollen, tänään laitoin jälleen maton lattiaani. Tove oli ihan ihmeissään. Mutta matto on ainakin vielä saanut olla melko rauhassa. Toisin kuin roskikseni..

En vieläkään voi oikein ymmärtää, että miten hyvin minulle kävikään, kun sain Bärren kämppiksekseni. Se kaikki kävi niin kummallisesti ja nopeasti. Enhän mä edes muistanut kunnolla Bärren nimeä. Ja kuinka hyvin sitten kaikki on mennytkään...

Salla on vakiovieras 'olohuoneessamme', vaikkei edes tykkää sohvastani. Myös Tiina K kävi eilen ja toi huippuhyviä muffinsseja. Söimme myös tortilloja ja tacoja, kun ensin olimme päässeet sopuun täytteistä. Kulttuurien yhteentörmäilyiltä ei tietenkään voi välttyä kun on kyse 'täytettävästä' ruuasta. Tänään kävimme neljästään (S, B, minä ja minä) Tuusulanjärvellä lenkkeilemässä. Olinkin jo kyllästynyt kävelyteihin.

Viikolla puhuin joku päivä äidin kanssa puhelimessa ja naureskelin sille, että he katselivat isän kanssa curlingia. Ja yhtäkkiä tajuankin itse ärsyytyväni, kun curling-ottelun näyttäminen keskeytetään jääkiekon takia.

Hajanaisia ajatuksia. Mutta ei kait sunnuntai-illalta voi enempää odottaakkaan.