Tuntuu kumman hiljaiselta. Tytöt lähtivät ja Bärre ei ole vielä kotiutunut. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on ihmisiä.
Oli kyllä hieno viikonloppu. Kun on tuntenut nämä ihmiset ihan pienestä asti, voi heidän seurassaan olla täysin oma itsensä. Vaikka ne eivät aina kaikkea ymmärtäisikään, kuten nenänlämmittimiä ja mun Muumipeikon ja Bärren Niiskuneidin suhdetta. Mutta silti ne tietää musta lähes kaiken.
Hassutukset olivat eksyneet matkalla tänne, ajelleet vähän pidemmän kautta. Toivottavasti niiden kotimatka sujuu suoremmin. Toisaalta, eksyessä löytää uusia paikkoja, mä en ole koskaan mitenkään inhonnut eksymistä. Se on asenne-kysymys...
Taidan mennä tiskaamaan. En millään jaksaisi, mutta en halua, että keittiö on kuin pommin jäljiltä, kun Bärre tulee kotiin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tämä oli pakko saada tehdä, koska olen ... 10.10.
- "vain pienet toiveet valaisee hämär... 22.03.
- "..ja tulostani iloitaan" 21.03.
- "And I think to myself, what a wond... 18.03.
- "Joskus näkee jotain sellaista, mitä... 12.03.
- Unohtui. 06.03.
- "ehkä kaikki meni niin kuin pitikin, ja n... 06.03.
- Kevät. 04.03.
- "sä eilen sanoit hei ja tänään sa... 02.03.
- ".. kirkas aamu aukeaa.. " 26.02.