IRC-Galleria

Vittu että on siisti olo. En yleensä harrasta tällaisia avautumistekstejä, mutta antaa olla tämän kerran.

Maanantaista lähtien on sattunut korvaan. Vaikken tiedä, miten tämä vaikuttaa asiaan, mutta luulen, että kaikki alkoi siitä, kun hukkasin keskiviikkoisten kirjoitusten jälkeen rakkaan baskerini. Heistelin sitten menemään muutaman päivän ilman minkäänlaista päähinettä. En ollut ulkona juurikaan, kävin ehkä kerran muutaman kilometrin pyöräreissulla ja varsin lyhyitä kävelymatkoja. Lopulta taivuin käyttämään löytämiäni korvaläppiä, jotka ovat hiukan ärsyttävät. Ne päässä ei kuule oikein mitään ja niiden kanssa pitää aina vähän säätää, kun tahtovat luistaa korvilta. Ei auttanut, koko viikko on mennyt korvakivun kanssa ja jo tiistaina kipu oli infernaalinen: jos nielaisi, sattui; jos puhui, sattui; jos uskalsi liikkua, sattui. Kurkku oli (ja on edelleen) täynnä räkää, joka piti saada pois, mutta se oli tuskaista, sillä sen "kiskominen" pois hengitysteistä suuhun ja sitä kautta poistuminen elimistöstä sattui korvaan erityisen paljon.

Kaiken tämän olen saanut kestää ilman kuumetta. Kuumehan nousee elimistöä puolustamaan, parantamaan tulehduksia. Noustessa on huimannut, se sai minut jo arvelemaan, että minulla olisi kuumetta, mutta ei. Ulkoisia merkkejä ei ollut, mittari näytti normaalia lämpöä eikä naamakaan ollut kuuma.
Tämän illan aikana sitten mittari lopulta näytti lukeman 37.6. En tiedä, kuvittelenko, mutta ehkä korva on vähän helpottanut. Tilanne on siis sikäli ihan hyvä, mutta olo kylläkin on särkyjen ja kuumeen takia huono. Kuuntelin jokin aika sitten YouTubesta kappaleen, jota en tajunnut kuunnelleeni ennen kuin seuraavan kerran käännyin Tuubin puoleen laittaakseni lisää musiikkia soimaan. Biisistä ei ole edelleenkään mielikuvaakaan. Olen siis jonkinlaisessa kuumeisessa vajoamassa, jossa asiat eivät suju ihan niin kuin normaalisti.

Summa summarum: on kauhea valittamisolo. Kuumeisuuden tarkoitusperät kenties ovat hyvät, mutta tämä olo on suoraan sanoen ihan karmea. Pitäisi kai laittaa nukkumaan, mutta olen völlännyt tässä selälläni useamman tunnin tällaisessa semikuumehoureessa nukahtamatta, joten minulla on omat oletukseni unen ilmaantuvuudesta. Nyt varmaan kannattaisi tehdä jotain taiteellisesti luovaa, tuotokset varmaan olisivat jokseenkin psykedeelisen nerokkaita.