IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Trollbunden

Trollbunden

Promise I'll be kind.

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Keskiviikko 10.02.2010 11:31

Ja jos sä kaiken sen jälkeen vielä kehtaat valittaa, voi olla, etten enää jaksa sua.

MorbidPerjantai 05.02.2010 17:51

Tänään tuli taas vahvistusta viimekesäisille pohdinnoilleni kuolemasta ja kuolemanpelosta. Tällä kertaa se tuli kouriintuntuvaksi aivan konkreettisen esimerkin perusteella.

Tarina itsessään on lyhyt. Olimme tulossa koulusta kaverin autolla, kun eteemme pujahti asuinalueen kylätien risteyksestä toinen auto. Temppu oli varsin typerä ja harkitsematon, yksi autokoulun tärkeimmistä säännöistähän on, ettei risteyksestä tule väistämättä mennä maantielle tai millekään +50 nopeusrajoituksen omaavalle tielle. Siinäpä olimme siis menossa reilua kahdeksaakymppiä noin kahtakymppiä matelevaa autoa kohti. Kaverini teki hätäohituksen vastaantulevien kaistan kautta ja tööttäili komeasti tälle tytönheitukalle, joka ilmeisen untuvikkona seikkaili liikennesääntöjen ihmeellisessä maailmassa. Matka jatkui normaalisti.

Tällaisissa tilanteissahan spekuloinnin aloittaminen on normaalia: entä jos? Tie on vilkkaasti liikennöity, ja oli vain onnellinen sattuma, ettei juuri silloin tullut autoa vastaan. Entä jos olisi tullut? Jotain niinkin arkista, että joku on tulossa töistä kotiin. Tässä voidaan pohtia, minkälainen toimintatapa olisi ollut järkevin. Olisiko ohitukseen kannattanut lähteä lainkaan? Luultavasti ei. On paljon ystävällisempää pystyä hidastamaan ehkä neljään-viiteenkymppiin ja törmätä sen toisen auton perään kuin törmätä vastaantulevaan autoon, joka ei kenties ole kerennyt hidastaa kahdeksastakympistä kovin paljoa ja muutenkin on tulossa suoraan kohti. Mutta osaako tuollaisessa tilanteessa toimia, jos ei ole miettinyt toimintatapoja tarkoin etukäteen? On muutama sekunti aikaa päättää ennen törmäystä jompaankumpaan. On häviävän pieni mahdollisuus selvitä törmäyksettä (periaatteessa maantielle pitäisi mahtua rinnakkain kolme autoa yhtä aikaa, mutta vain jos kumpikin reunimmainen ymmärtää asettua kaistansa äärilaitaan, mitä tottumaton kuski tuskin heti ymmärtäisi tehdä). Voi olettaa, että ohituksen yritys ja sitä kautta nokkakolari vastaantulevan kanssa olisi ollut todennäköinen. Ja siitä olisi tullut pahaa jälkeä.

Teknisen spekulaation jälkeen alkaa arvioida tapahtuman vaikutusta itseen. Sitä on arkipäiväisesti tulossa koulusta, ja aivan yhtä arkipäiväisesti tilanteeseen sattuu kaksi muutakin autoilijaa. Ja tämä arkipäiväisten asioiden summa olisi voinut hyvinkin aiheuttaa kuoleman. Jatkuvasti sattuu tapauksia, joissa vastaavat arkipäiväisyydet niin kuin autoilevat ihmiset sattuvat kohtaamaan erittäin huonoissa olosuhteissa ja tuloksena on turhan usein kuolema, kenties useampia. Ne ovat muuttuneet puuduttavaksi informaatioksi, sellaiseksi, jota tulee paljon ja jota sen takia ei niin noteeraa. Mutta mitä jos se sattuukin keskelle sinun arkipäivääsi? Ehket käytä lainkaan autoa ja ajattelet sitä kautta olevasi immuuni moisille tapauksille, muttet voi ummistaa silmiäsi siltä tosiasialta, että monet ympärilläsi käyttävät eivätkä kaikki aina ole niin toimivia kuljettajina. Eikä se ole ainoa tekijä, sillä hyvänkin kuljettajan havaintokyvyn saattaa hämärtää jokin tekijä x, kuten väsymys, stressi, alkoholi ja tarkkaavaisuuden jakaminen muiden asioiden kanssa (radio, puhelin, takapenkin riitelevät lapset...). Etkä itsekään välttämättä väsyneenä tai vastaavien x-tekijöiden takia tule ymmärtäneeksi, miten lähellä se auto oikeastaan sinua onkaan.

Voinee sanoa latteasti, että kuolema vaanii joka askeleella. Liikenneonnettomuuksien lisäksi voi kuolla kotonaan mistä tahansa pienestä tekijästä; olet suihkussa, liukastut saippuaveteen ja lyöt pääsi lattiaan tai ammeen reunaan. Etsit keittiönkaapista perunajauhoja keittiönjakkaralla seisoen, menetät jostain syystä tasapainosi ja putoat ja pudotessasi ehkä lyöt pääsi pöydänkulmaan. Siinä sitä ollaan. Täysin arkipäiväinen tapahtuma, joka johtaa valitettavaan lopputulokseen. Utopistisempiakin ratkaisuja on, mutta tuskin kovin helposti voi sen jonkun perheenisän lailla heiluttaa leipäveistä samaan aikaan kun polttaa veitsikäden kuumaan hellanlevyyn ja siitä säikähtäneenä tulee puukottaneeksi itseään rintaan (tämä tarina on tosi).

Tarvitaan vain siis erinäisten kenties hyvinkin tavanomaisten sattumien onneton summa, ja oman henkikullan olemassaolo voikin hetkessä asettua varsin kyseenalaiseksi. Se, mitä tekstilläni koetan sanoa, on sama kuin viimekesäiselläkin. On parasta tarttua hetkeen sellaisena kuin se on ja lopettaa kuoleman pelkääminen, sillä se voi tulla juuri sinä hetkenä kuin sitä vähiten odottaa. Voit miettiä, mitä tekisit, jos saisit syöpädiagnoosin ja sinulla olisi puoli vuotta elinaikaa. Mitä myös voit miettiä, on se, mitä tekisit, jos saisit tietää kuolevasi puolen vuoden päästä autokolarissa. Valtaosa ihmisistä, hädin tuskin kukaan on tiennyt kuolevansa autokolarissa edes kahta minuuttia ennen. Jos sinulla on kaksi sekuntia aikaa ennen rysähdystä, tuskin kerkeät soittaa tärkeille ihmisille, tuskin kerkeät kirjoittaa kirjaa tai hankkia lapsia. Et ehkä edes ymmärrä suukottaa kumppaniasi, vaikka hän törmäyksen hetkellä istuisi vieressäsi.

Kuoleman pelkääminen lienee turhaa, mutta sitä voi ennakoida. Kirjoita kirjasi nyt äläkä syöpädiagnoosin jälkeen, sillä et ehkä elä niin pitkään, että saisit syövän. Suukota kumppaniasi nyt, sillä et voi tietää varmasti, että hän palaa viemästä roskia ehjin nahoin. Ryhdy jo tänään elämään elämää, josta haluat sinut muistettavan, sillä huomenna voi olla kammottavan myöhäistä - etkä välttämättä tiedä siitä mitään etukäteen.

[Ei aihetta]Maanantai 07.12.2009 06:19

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olisi aika todellakin unohtaa joku melko suurikin asia? Esimerkiksi ihminen tai jokin tapahtuma. Liittyykö siihen aina jonkinlainen tunnekuohu (esim. parisuhteen epäonnistumisen jälkeen) vai oletko joskus vain huokaissut suhteellisen neutraalilla mielentilalla, että olisiko tämän käsittely nyt tässä?

Se oli eräs ihminen. Tutustuin häneen kauan sitten, vaikkei siitä kuitenkaan niin kauan ole. Mutta jos vertaa nykyistä ja senaikaista elämäntilannetta, tuntuu siltä kuin siitä olisi miljoona vuotta.
Se ihminen oli mukava ja ymmärtäväinen. Vietin hänen kanssaan paljon aikaa. Hyvin paljon, itse asiassa. Tuntui, että olemme samalla aaltopituudella.
Niihin aikoihin kärsin myös elämäni raskaimmista ajoista. Suunnittelin alati itsemurhaa, mikään ei tuntunut tarjoavan ratkaisua mihinkään. Organisoin edeltä käsin kuolemaani, olin järjestänyt päivän niin, ettei se osu mitään perhejuhlaa edelle, etteivät ne mene pilalle takiani. Jonkinlainen hetkellinen mielenoikku, kenties pilkahdus järkeä tai sitten pelkoa, sai minut muuttamaan mieleni. Tässä minä vielä olen.

Entä se ihminen? Jos minun on sanottava jotain, niin se ihminen ei ainakaan auttanut asiaa. Pikemminkin vain lietsoi oloa kahta kauheammaksi. Jos hänelle olisi pohtinut "onkohan minulla aids", hän olisi ilman sarkasmin häivääkään vastannut "on sinulla varmaan". Hän oli syvällä ja ilmeisesti halusi vetää minutkin mukaansa. Hän lietsoi kaikkia omia ristiriitojani, joiden kanssa sisälläni taistelin.

Tätä kesti pari vuotta. Sitten tapasin erään toisen ihmisen. Hän toi elämääni todellista järjellistä ajattelua. Aloin ajatella kriittisesti angstissa pyörimistä ja kenties tarkastella asioita omaa napaani pidemmälle. Hän osoitti minulle monia seikkoja, sai minut tarttumaan elämäni todella tärkeisiin ihmisiin, joita olin hyljeksinyt ja suorastaan halveksinut kauan. Vähä vähältä, pitkän ajan kuluessa, aloin tajuta sitä toista silloin aiemmin. Aloin ymmärtää, miten hän oli minua manipuloinut kuten useimpia muitakin ympärillään. Hänen työnsä oli niin erinomaista, että se häiritsee minua vieläkin. Entä jos hän ei sittenkään ole sellainen? Voiko hän parantua ihmisenä, jos kerron hänelle, millainen hän on? Tiedän, että tämä on epätodennäköistä, sillä se on tapahtunut ennenkin. Monet ovat kertoneet hänelle, millainen hän on. Silti hän on sellainen. Hän vain laittaa välit poikki ja menee nyyhkimään uusimman uhrinsa luokse.

Tästä on kauan, mutta ajattelen sitä silti tuon tuostakin. Juuri siitä kumpusi kyllästynyt ja väsynyt ajatus "voisinpa unohtaa tuon ihmisen". Minua ei kiinnosta, vaikka hän lukisi tämän ja tunnistaisi itsensä. Minua vain tympii kaiken sen paskan muistaminen joka kerta, kun luen hänen nimensä, näen hänen kuvansa tai kuulen hänestä jossain. Hän on heijaste tuosta itsestäni ristiriitaisimmillani silloin kauan sitten, ja täynnä omaa negatiivisuuttaan. Sitä olemusta en halua kohdata enää.

Tuli paljasteluoloTorstai 26.11.2009 17:31

Teen tämän kyselyn
[x] Poika-/tyttöystävästäni
[ ] Yhdestä Parhaasta Ystävästäni
[ ] Yhdestä Hyvästä ystävästäni

Mikä hänen nimensä on?
- Jaakko

Hänen lempibändinsä/artistinsa?
- Iron Maiden, Queen, Helloween, jne.

Ketä hän vihaa?
- Lestoja ynnä muita kiihkouskovaisia, älyttömiä ihmisiä.

Oletko nähnyt hänen perheensä?
- Kyl.

Missä kuussa hän on syntynyt?
- Maaliskuussa.

Kuvaile häntä YHDELLÄ sanalla?
- Hassu.

Osaako hän olla hellä?
- Joo.

Kuinka paljon välität hänestä?
- <
Näin paljon
> x 1000000000

Mikä on erikoinen piirre hänessä?
- Ainakin se, että se on soitinrakentaja.

Oletko nukkunut hänen vieressä.. monestikkin?
- Joo.

Jos kyllä, miten on onnistunut?
- Parhaiten.

Mitä vanhempasi & sisaruksesi ajattelevat hänestä?
- Diggailevat.

Mitä mieltä hän on SINUN kavereistasi?
- On ihan hyvissä väleissä.

Onko hän koskaan mustasukkainen sinusta?
- Harvemmin.

Onko hänellä lävistyksiä? Jos on, missä?
- Nännissä ja joskus oli korvalehessä.

Kuinka nopeasti sinulla tulee ikävä häntä?
- Heti kun täytyy mennä pois.

Muuttaako hän elämääsi?
- Muutti jo täysin.

Mikä on "teidän juttu"?
- Hassuttelu ja burbur ja pingviinit ja siilit ja sen semmoset.

Pitääkö hän salaisesti jostain artistista/bändistä ?
- En mää sitä tässä kertois, jos pitäiskin.

Miten usein näät kyseistä henkilöä?
- Liian harvoin.

Hänen sukupuolensa
[x] Poika
[ ] Tyttö

Syntymävuosi
[ ] 1970-luvulla tai myöhemmin
[ ] 1980 - 1982
[x] 1983 - 1985
[ ] 1986 - 1988
[ ] 1989 - 1991
[ ] 1992 - 1994
[ ] 1995 tai myöhemmin

Pituus
[ ] 140 - 160 cm
[ ] 160 - 170 cm
[ ] 170 - 180 cm
[x] 180-190 cm
[ ] >190 cm

Hiustyyli
[ ] Kalju
[ ] Siili
[ ] Lyhyet hiukset
[ ] Puolipitkät hiukset
[x] Pitkät hiukset
[ ] Irokeesi, rastat tai muuta erikoista

Hiuslaatu
[ ] Suora
[x varsinkin sateella] Taipuisa
[ ] Laineikas
[ ] Kihara
[ ] Säkkärä
[ ] Kova ja karhea
[ ] En muista

Hiusten väri
[ ] Blondi
[x] Vaalea
[ ] Ruskea
[ ] Tummanruskea
[ ] Musta
[ ] Punertava
[ ] Räikeä (porkkana, sininen, vihreä..)

Naamataulu noin kokonaisuudessaan
[ ] Hirveä
[ ] Ruma
[ ] Laimea
[ ] Ihan okei
[x] Söpö
[x] Komea
[x] Kaunis
[ ] Kauneus on katsojan silmässä

Vakioilme näyttää vieraan silmin katsottuna..
[ ] Iloiselta
[ ] Huvittuneelta
[ ] Arvoitukselliselta
[x?] Pitkästyneeltä/väsyneeltä
[ ] Alakuloiselta/masentuneelta/surulliselta
[ ] Ylpeältä/julmalta
[ ] Epäluuloiselta
[ ] Ärtyneeltä/vihaiselta/uhkaavalta
[ ] Pöyristyneeltä/paheksuvalta
[ ] Pelästyneeltä/hämmentyneeltä
[ ] Söpöltä

Lävistyksien määrä
[ ] Ei yhtään
[x] Yksi
[ ] Korvikset on
[ ] Muutama
[ ] Useita
[ ] Alkaa muistuttaa joulukuusta

Tatuointien määrä
[ ] Ei
[ ] Hän on ajatellut hankkia joskus
[ ] Ennen oli, mutta hän poistatti sen
[ ] Yksi pieni
[ ] Yksi basic-kokoinen
[ ] Yksi iso
[x] Muutama
[ ] Useita
[ ] Sen verran on, että ruumishuoneella on helppo koota palat yhteen jos sattuu joskus räjähtämään

Vaatteiden väritys
[x] Milloin mitäkin
[ ] Räikeä
[ ] Tyylikäs
[x] Hillitty
[ ] Harmaa
[ ] Synkkä

Millainen on hänen huumorintajunsa
[ ] Hän on huumorintajuton perusjuntti
[ ] Nauraa omille vitseilleen, mutta muiden pilailu menee toisinaan ohi
[x] Sanoisin että hyvä
[x] Mielikuvitusrikas
[x] Osaa kyllä nauraa oikeassa paikassa
[ ] Vähän hakusessa, nauraa kaikelle
[ ] Joidenkin mielestä outo

Puhuuko hän paljon?
[ ] Päinvastoin on erittäin harvasanainen
[ ] on yleensä melko vähäpuheinen
[ ] hänet tunnetaan hiljaisena kaverina, mutta välillä saa kovia puheripuleita
[x] On aika puhelias
[ ] Pölöttää kuin papupata koko ajan
[x] Riippuu päivästä

Onko hän mielestäsi...
[x] Mukava
[ ] Ärsyttävä
[x] Kiva
[ ] Tyhmä
[x] Paras
[x] Ihana

Olen nähnyt kun hän:
[x] itkee
[x] nauraa
[x] juo alkoholia
[x] tanssii
[x] ui
[x] syö
[x] nukkuu
[x] röyhtäisee
[x] aivastaa
[x] kaatuu
[ ] loukkaantuu
[ ] ottaa aurinkoa
[x] on todella surullinen
[x] on todella iloinen
[x] on oppitunnilla
[ ] ottaa kuvia itsestään
[x] kiukuttelee vanhemmilleen
[x] kiukuttelee jollekin muulle kuin vanhemmilleen
[x] suutelee
[x] halaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa
[x] ostaa jotain
[ ] on paniikissa
[ ] hyppii trampoliinilla
[ ] meikkaa
[x] herää
[x] nukahtaa
[x] laulaa
[x] tekstailee
[ ] polttaa tupakkaa
[x] suuttuu SINULLE
[x] shoppailee
[x] puhuu vierasta kieltä
[x] soittaa jotain soitinta
[x] pyöräilee
[x] vittuuntuu
[x] heiluu alusvaatteisillaan
[x] katsoo televisiota
[x] ahmii jotakin herkkua
[x] tapaa ystävänsä
[x] tunnustaa jotain
[x] hikoilee / hengästynyt

Tämä on ihan hauska harrastus.Tiistai 10.11.2009 11:13

1) Go to Wikipedia
2) Click Random Article
3) From there, only using links in articles, navigate yourself to Hitlers page.
4) Post your path here

http://en.wikipedia.org/wiki/Ramanagara_district
http://en.wikipedia.org/wiki/Metre
http://en.wikipedia.org/wiki/Paris
http://en.wikipedia.org/wiki/Adolf_Hitler

Of mice and menKeskiviikko 21.10.2009 18:54

Edellisen siiliaiheisen merkintäni jälkeen olen monilta kanteilta pohdiskellut tätä siili- ja lemmikkiasiaa.

Olen vähän sellainen ihminen, että nautin kovasti eläimistä ympärilläni. Jos kyläpaikassa oudot ihmiset arveluttavatkin, koirista löytyy heti kaveri. On hämmentävää, kuinka pienessä hetkessä sitä unohtaa itsensä ja ympäristönsä, jos vastaan tulee häntää heiluttava koira. Vieraiden ja vakavien ihmisten joukossa sitä yhtäkkiä rupeaa riemuissaan lässyttämään koiralle, joka yhtä riemuissaan hyppii vasten.
Unelmissani olisi suuri talo niin ikään suurine pihoineen, mahdollisesti maatila, jonka täyttäisin näillä ilahduttavilla olennoilla - en siis pelkästään koirilla, vaan kissoilla, hevosilla, lampailla, jyrsijöillä... Opiskelualan ja sitä seuraavan ammatin puolesta tämä ei niin mahdoton ajatus edes olisi, toki se tarvitsee runsaasti lainaa/pääomaa.
Tulevaisuuden farmihaaveilut ei kuitenkaan välttämättä tyydytä nykyhetkeä. On oikeastaan aika mielenkiintoista, miten usein sitä tahtoo uuden lemmikin. En näitä onneksi ole kovin intohimoisesti keräillyt, kuluneen kymmenen vuoden aikana minulla on ollut koira, kolme hiirtä ja kolme kissaa. Vaikka se voi lueteltuna kuulostaa paljolta, täytynee ottaa huomioon, että kaikki hiiret olivat minulla kahden vuoden sisään, ja viimeisen hiiren kuoleman jälkeen hankin seuraavan lemmikin eli kissan vasta kahden vuoden päästä. Koira ei tässä vaiheessa oikeastaan enää minun lemmikkini ollut, sillä vaikka se periaatteessa hankittiin minulle, on se ennen kaikkea vanhempieni koira. Ensimmäisen kissani hankin muuttaessani kotoa pois. Toinen kissa tuli tästä reilun kahden vuoden päästä, mutta jouduin luopumaan siitä erinäisten pitovaikeuksien takia pian; kissani eivät tulleet keskenään lainkaan toimeen. Toiselle kissalle kuitenkin löytyi hyvä koti, ja saan nähdä sitä usein.

Edellisen kerran sain lemmikkikuumeen noin puolitoista vuotta sitten. Silloinkin kävin erilaisia vaihtoehtoja läpi, mutta yhdessä päädyimme ottamaan uuden kissan. Lähtökohdat edelliseen parivaljakkoon olivat erilaiset; uusi kissa oli narttupentu, entinen tappelupukari oli aikuinen leikattu uros. Kävikin niin, että muutaman ensimmäisen viikon alkukyräilyn jälkeen kissoista tuli parhaat ystävät. Ensimmäinen kissani Natasha, joka oli vihannut toisia kissoja siihen asti, alkoi ensin sietää pikkupentua, ja lopulta nuolla sitä. Siinä vaiheessa hymyilytti kovastikin.

Nyt olen miettinyt uutta lemmikkiä kesästä saakka. Haluaisin koiran, mutta elämäntyylini ei oikein tue hankintaa; kuljen matkoilla aika paljon enkä välttämättä ole kotona aina käyttääkseni koiraa ulkona. Kissaakin mietin, mutta koska pentuvaihe on tuoreessa muistissa, en halua uutta maanvaivaa (:P) aivan heti.
Tässä tulee esille siili. Otukset ovat uskomattoman sympaattisia. Kenenpä sydäntä ei sulattaisi pikkuinen tuhistelija, joka kipittelee pitkin pensaikkoja etsimässä matoja?

Olen ottanut paljon selville siilistä. Niiden lemmikkitoiminta on melko alkutekijöissään. Keskusteluforumeja ja siilisivustoja tutkimalla olen havainnut valtaisaa heittoa odotettavassa eliniässä. Tähän vaikuttaa monet tekijät, mutta pääasiallisesti se, että eläin on ollut niin vähän aikaa lemmikkinä, ettei tietoisuus ja tieto siitä ole päässyt leviämään. Siilit ovat myöskin hyvin kalliita; keskihinta on 350 euron luokkaa. Olenko valmis maksamaan tuollaista summaa eläimestä, jonka eliniän pituudesta ei ole takeita (heitteli vuonna 2005 keskimääräisestä iästä 2-3 vuotta 8 vuoden ennätyksiin), ja jolle ei huonosta tuntemuksesta johtuen välttämättä saa ajan tasalla olevaa hoitoa sairaustapauksen sattuessa? Ehkä en. Kehitys- ja jalostustyö kuitenkin menee eteenpäin jopa vuositahtia. Kerkeän kyllä saamaan siilini vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Jos olen luopunut ajatuksesta ottaa siili, pitäisikö minun unohtaa koko lemmikkiasia? Ehkä, mutta siili ei ole ainoa eläin, josta olen haaveillut. Näin keväällä bussissa eräällä matkustajalla leijonanharjaskanin. Sekin oli niin sympaattinen pieni eläin, että ihastuin siihenkin. Olenkin siitä asti vieraillut säännöllisesti eläinkaupassa katsomassa, josko heille olisi jo tullut näitä pupuja. Kuukausi sitten olikin. Häkissä istua nökötti kolme valkoista leijonanharjaista uroskania. Olisivatpa ne kivoja. Silloin ei kuitenkaan lähtenyt pupu mukaan. Eilen sitten kun kävin katsomassa niitä, häkissä ei ollutkaan enää kuin yksi pupu. Eilisestä olen sitten miettinyt näitä asioita; mitä pupun omistaminen käytännössä tarkoittaisi? Se siiliasiakin oli vielä potentiaalisena mukana, mutta asiaa tutkittuani päätin säästää siilihankinnan myöhemmille vuosille. Ei pupullakaan mikään kiire varsinaisesti ole. Toki olisi mukavaa ostaa se viimeinen sieltä häkistä istumasta, niitä kun tulee kauppaankin niin harvoin. Keksin sille jo nimenkin. Ja kauppa on hyvä, tuokin pentue oli ostettu kasvattajalta ja olivat paperillisia jänöjä. Sekin, että pentueita tulee vähän, kertoo siitä, ettei kasvattaja ole ns. tehtailija.

Mitä se kolmas lemmikki sitten tarkoittaa? Ainakin lisää työtä. Olen vähän huono siivoamaan hiekkalaatikkoja ja silloin aikoinaan niitä hiirenhäkkejäkin, tuli ne kuitenkin siivottua, mitä nyt yläasteella joskus se oli äiti, joka siivosi. Mutta se oli silloin. Nykyään siivoan hiekkalaatikon itse, pääasiallisesti. Yksin asuessa siihen on ollutkin pakko totutella. En tiedä, minkälainen ongelma siivoamisesta pupun kanssa koituisi, vai koituisiko sitä. Luultavasti jonkinlainen. Mutta oppiipa niistä.
Mitä jos kissat ja pupu eivät tulekaan toimeen? No, eipä niiden tarvitsekaan, pupu on kuitenkin häkissään niin kauan kuin kissat pilistävät vapaina. Kissoista ei sinällään ole vaaraa, sillä olen kuullut, että ne ovat pupuja pikemmin niitä, jotka pelkäävät toista eläintä. Kotini myöskin mahdollistaa niiden eristämisen toisistaan. Luultavasti kissat ovat hermostuksissaan ensimmäisen viikon tai useamman, mutta suurin osa eläimistä mukautuu tilanteeseen ensijärkytyksen jälkeen, kerroinhan edellä kissojenikin ystävystymisestä.
Aina on olemassa mahdollisuus, ettei mikään sovi minkään kanssa yhteen ja tilanne on pakko purkaa jotenkin. Uusin tulokas luultavasti olisi silloin lähtijä. Eläimen lopettaminen ei tulisi kyseeseen, sillä liian paljon eläimiä lopetetaan "pitovaikeuksien takia". Todennäköisesti järjestäisin jonkinlaisen väliaikaisen majoituksen, jos minulla ei olisi kerta kaikkiaan mitään mahdollisuutta pitää pupua luonani uuden kodin löytymiseen saakka. Näitä paikkoja on ehkä pari. Minulla on aika suuri luottamus siihen, että asiat järjestyisivät jotenkin. Eihän se riitä takaamaan varmuutta siitä, että kaikki sujuisi hyvin, jos joutuisinkin pupusta luopumaan, mutta tämä tilanne on melko epätodennäköinen. On useita vaihtoehtoja, miten epäedullista tilannetta (ihannehan olisi se, ettei minun tarvitsisi pitää ovia suljettuina muutoin kuin kanin jaloitellessa häkin ulkopuolella) helpotetaan ilman, että tarvitsee ruveta harkitsemaan eläimestä luopumista.

Pohdin vielä hiukan tilannetta. Jollakin tavalla olen kyllä saanut sen järjestymään matkustamisen, tilan ja sen sellaisen kannalta. Jos joku huomaa jotain, mitä en ottanut tekstissäni huomioon, tietäisin siitä mielelläni. :)

Jos minulta kysyttäisiin ja rahatilanne sallisi yhtä ja toista, asuisin jossain, mikä mahdollistaisi kaiken maailman akvaariot ja vastaavat. Jospa sitten muutaman vuoden päästä...

Pitkästä aikaa tämmönenkiKeskiviikko 21.10.2009 16:31

Näitä olisi mukavampi täytellä, jos eivät olisi niin ilmiselvästi yläasteelaisten tekemiä/yläasteelaisille kohdennettuja.


1. Seurustelu:
[ ] En ole ikinä seurustellut
[ ] Olen seurustellut, mutta en juuri nyt seurustele
[x] Seurustelen
[x] Olen ihastunut
[x] Olen rakastunut
2. Meikkaus:
[x] Käytän meikkiä.
[ ] En käytä meikkiä.
3. Lävistykset:
[ ] Napa
[ ] Kulma
[ ] Silmienväli
[ ] Unicorn
[on ollut joskus] Huuli
[ ] Smiley
[sekin] Kieli
[ ] Tongueweb
[ja tämä] Nenä
[ ] Septum
[ ] Poski
[x] Korvalehti
[ ] Rusto
[ ] Venytyskoru
[ ] Nänni
[ ] Muu, mikä?
[ ] Ei ole lävistyksiä.
4. Tupakka ja alkoholi.
Parasta tupakkaa on / Itse poltan:
[ ] L&M
[ ] Smart
[ ] Bonus
[ ] Marlboro
[ ] Chesterfield
[ ] Camel
[ ] Swing
[ ] Jokin muu, mikä?
[ ] Mitä väliä merkillä?
[ ] Vanhempani tietävät että poltan.
[ ] Eivät tiedä.
[x] En polta.
[ ] En ole ikinä maistanut alkoholia.
[x] Olen maistanut vähän.
[x] Olen juonut itseni pikku hiprakkaan.
[x] Olen juonut itseni isoon hiprakkaan.
[x] Olen juonut itseni oksennuskuntoon.
[x] Olen juonut niin, että seuraavana päivänä en muista edellisestä illasta mitään/kaikkia tapahtumia.
[x] Olen tullut alkoholin vaikutuksen alaisena kotiin.
[ ] Olen jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholista.
[x] Vanhempani tietävät että juon.
[ ] Vanhempani eivät tiedä juonnistani.
[x] Vanhempani antavat minun juoda.
[ ] Kun jäin kiinni, vanhempani suuttuivat.
[ ] eivät suuttuneet.
[ ] Olen tullut alkoholin takia jopa poliisiautolla kotiin.
[ ] Juominen on mielestäni tyhmää.
[x] Juominen on tietyissä määrissä mukavaa.
[x] Juon siideriä / lonkeroita tms.
[x] Olutta.
[x] Viinaa.
[x] Muuta, valkoviiniä
5. Hiuksesi:
[x] Blondi
[ ] Punapää
[ ] Brunette
[ ] Muu, Mikä?
6. Ystävät
[x] Minulla on useita YSTÄVIÄ.
[x] Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta useita kavereita.
[ ] Olen yksinäinen.
7. Perhe
[x] Äiti.
[x] Isä
[ ] Vanhemmat eronneet.
[ ] Äitipuoli.
[ ] Isäpuoli.
[ ] Sisko/Siskoja.
[x] Veli/Veljiä.
[ ] Siskopuoli
[ ] Velipuoli
8. Tietokoneet
[x] Oma kone.
[ ] Perheen yhteinen kone.
[ ] Kannettava.
[x] Tavallinen.
[ ] Windows 2000 tai vanhempi.
[x] Windows xp tai uudempi.
[x Mandriva pääkäyttiksenä] Joku muu käyttöjärjestelmä, mikä?
[ ] Ei ole konetta kotona.
[ ] Koneella käyn kavereilla.
[x] Koulussa.
[ ] Muualla, Missä?
10. Asuminen
[ ] Omakotitalo.
[ ] Rivitalo.
[x] Kerrostalo.
[ ] Solu.
[ ] Muu, Mikä?
11. Musiikki:
[x] Omistan mp3
[ ] En omista.
[x] Kuuntelen musiikkia koneella.
[ ] En kuuntele koneella musiikkia.
[x] Minulla on omat stereot/radio.
[x] Lordi oli oikea voittaja Euroviisuissa.
[x] Kuuntelen paljon musiikkia laidasta laitaan.
[ ] Minulla on oma lempi "musiikkityyli".

SiiliMaanantai 12.10.2009 05:08

Entäpäs jos eräänä päivänä päättäisin, että haluan siilin, ja vaikkei minulla rahaa moiseen olisikaan, päättäisin, että kaikki ulkopuolinen lahjusraha, jonka saan esim. syntymäpäivänä, menee siilirahastoon? Ja sitten eräänä päivänä kun minulla rahat koossa olisi, ostaisin itselleni pikkuruisen hassun siilin?

Omg.Tiistai 06.10.2009 15:14

Ehkä tähän tottuu... Dissattiin sitä entistäkin silloin kun se tuli korvaamaan vanhemman.