IRC-Galleria

niin, tässä sitä jälleen istuskellaan näyttöpäätteen edessä flegmaattisena niin kuin monet kerrat olen istunut. Täysi-ikäisyys on vajaan 3 kuukauden päässä ja ajokortti on se pyhä läpyskä minkä polte tuntuu jo melkein taskun pohjalla, mutta aika tässä välissä tuntuu ikuisuudelta kun eteenpäin katsoo mutta taaksepäin kun vilkaisee niin vastahan sitä istuttiin ala-asteikäisenä hermostuneena joulukuusen vieressä ja odotettiin että ilta saapuisi ja joulupukki toisi mahdollisimman paljon lahjoja.

Kerpele ku ei oo ees viinaa...mutta eihän se ole mikään ratkaisu ongelmiin,se on vain niiden siirtämistä, eikä kukaa halua jutellakaan, runkata ei jaksa varsinka ku käsi niin vitun kipee jostai syyst ja räkää ei viitti syödä, jätän ne hommat lehmukselle, haistakaa paska nirppanokat, pärjään mä yksinkin ku ei kukaa kerta haluu keskustella! :D

Perkele ku tääl on pimeetäki, no pimeys pukee mua toisaalta, ei erotu kaikki arvet ja hölmöt kasvonpiirteet niin hyvin :D "Pödee....laittaisitko paperipussin päähän ja valot pois ni voisit kelvataki" tai "Sano tolle jotain ettei näyttäis noin hölmöltä" :D että Näin meillä...
Eikä jaksa mitään tehdäkään, laiska olo, ja koht on taas maanantai ja koulutyö alkaa, voihan isäkissan vittu. Tossa vieressä on valokuvalaatikko, täynnä tavalla tai toisella hyviä tai katkeria muistoja ajoilta jotka haluaisi elää uudestaan, kuvitelkaa ny perkele että Jokiniemessäki on ollut 2 kauppaa tai että omat porukatkin on joskus olleet nuoria :S

Yksinäisyys on hyvä työläinen, mutta huono pomo, mutta kyllä sen pomottamiseenkin tottuu ajan myötä, ei tarvitse miettiä sanooko pahasti jollekin jos ei ole muita kuin oma kuppainen itsensä jota syyttää ja haukkua, muiden naljailut ei enää siinä vaiheessa paljoa paina, olet niiden yläpuolella koska tiedät itsekin olevasi paska ja mitään aikaansaamaton. Voiko yksinäisyys ruumiillistua :S jos voi niin mä alan varmaan paikotellen olemaan joku yksinäisyyden inkarnaatio :S
Alan pikkuhiljaa tulla varmaan mökkihöperöksikin kun alkaa jutut oleen tämmösiä, jotkut ihmettelee kun en jaksa kauheesti iloita asioista ennakkoon,mutta se johtuu siitä kun suunnittelen jotain niin suunnitelmia täytyy siirtää tai ne eivät toteudu läheskään sillä tavalla kuin niitä on suunnitellut, se on kai sitä murphyn lakia että jos jokin on mennäkseen pieleen niin se myöskin menee, on niin katkeria kokemuksia viimeisen puolen vuoden ajalta että on paljon helpompaa jälkikäteen sitten miettiä että huh,nehän meni ihan hyvin eikä sitten miettiä että voi vittu ku ei ny taaskaa menny yhtää niiku ajattelin ja hehkuttelin.

Mitä varten ihminen muuten oikein seurustelee? Toiset ymmärtää seurustelun sillä että haetaan ja tutustutaan mahdolliseen elämänkumppaniin, toisille seurustelu on pelkkää seksiä, toiset testaavat kuukauden tai pari ja vaihtavat seuraavaan ja sit lopulta mietitään että kuka niistä nyt sitten olikaan semmonen sopiva jolle joskus voisi sitä sormusta tarjota, toisille se on sitä että on joku jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja jolle voi luottamuksella kertoa asioita, toiset haluaa kokea tulevansa rakastetuiksi ja rakastaa, tuntea läheisyyttä ja toiset on kai vaan sen takia että "no kun kaveritki seurustelee" ja monet on näiden kaikkien välimuotoja, mutta totuushan on että on vaikeaa rakastaa jos ei tunne tulevansa rakastetuksi.

Kun viettää paljon aikaa yksin on aikaa miettiä kaikkea outoa pitkälle yömyöhään, miettiä kaikkia niitä henkilöitä joita kaipaa mutta ei voi saada takaisin, niitä asioita mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä, miettiä niitä kaikkia ihmisiä joita on tekemisillään loukannut ja niitä ihmisiä jotka ovat itseäsi loukanneet ja etenkin niitä joita on loukannut mutta ei voi enää pyytää anteeksikaan, on aikaa miettiä niitä elämänvaiheitaan jotka muistaa onnellisena ja joita kaipaisi, toisaalta ajalla on tapana kullata niitä muistoja mutta ei se silti tarkoita sitä että "vanha suola" alkaisi aina janottamaan, joskus on vain tunne että onko tämä nyt sitä mitä olen aina halunnut vai olisiko jokin valinta pitänyt jättää tekemättä.

Entä milloin ihminen on onnellinen? toiset ovat onnellisia kun rahaa on kuin roskaa, toiset ovat onnellisia siitä että on joku jota rakastaa ja joku joka rakastaa, oli se sitten perhe tai mitä vain, toiset voivat kai olla onnellisia siitä ettei ole ketään "taakkana" tai ettei ole ketään jonka mieltä pahottaa, toiset ovat onnellisia siitä että ovat saaneet jälleen yhden päivän elää iltaan saakka,toiset onnellisia siitä ettei tarvitse huomista nähdä.
Tuli vanhan kansan viisauksista mieleen että kun haluat nähdä millainen kumppanisi todella on luonnoltaan, juota tämä känniin porukan kanssa ja tarkastele sitten lopputulosta ja raamatun ohjeet että se mitä tahdot lähimmäisesi tekevän sinulle,tee se hänelle. en tiedä mistä sekin nyt päähän luikahti taas, Onko muuten edes olemassa sellaista käsitettä kuin "se oikea" tai jos onkin niin kuinka paljon "huonompi" on sitten jos löytää sen "parhaan väärän". mutta nämä ovat näitä juopon jälkikasvun horinoita :D

Dingon sanoin: "toisille on luotu kauniit kasvon piirteet, toisille taas kyky nauttia, toisilla on pieni koti minne mennä, mulla on vain tie jota kulkea..." mutta tuntuu että sitä tietä vain riittää ja riittää eikä sitä tietä ei ole aurattu vuosikymmeniin, se on töyssyä ja kuoppaa täynnä ja kivet hiertävät verille kuluneita kantapäitä, mutta pakko on vain eteenpäin tallustaa vaikka ei ole hajuakaan mihin se tie lopulta vie ja yhtyykö se koskaan muihin tienhaaroihin vai onko se vain yhtä suoraa elämän valtatietä jonka varrella kaikki vilahtaa ohi vain harmaana massana.

Joskus sitä ihmettelee miten toiset saavat pienessä ajassa aikaan niin perkeleen paljon tuhoa tai miten jotkut saavat niin paljon hyvää aikaiseksi sillä tiellään. Joskus sekin ettei tee mitään voi olla hyvää tai huonoa, useinmiten huonoa.

Mitä sinä haluat tulevaisuudeltasi? Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään ennenkuin huomaa olevansa jo niin pahasti sivuraiteilla että ei ole enää edes mahdollista palata radalle ja tehdä sitä mitä haluaa eikä sitä mitä muut sinulta haluaa vaikka joskus toisten mielipide onkin se oikea. Saatat miettiä että eihän minun nyt vielä tarvitse sellaisia asioita miettiä, mähän oon niin nuori vielä ja päätösten tekoa lykkää mielellään taas vuodella tai parilla eteenpäin, niin minäkin olen tehnyt ja luulin että kyllä aika riittää mutta aika ei anna lainaa eikä aikalisää miettiä, se juoksee koko ajan ja ennenkuin huomaatkaan alkaa kello käydä jo ensimmäisen erän loppua.

ihmisen aika on tavallaan jääkiekko ottelu, kun ensimmäinen erä on päättynyt istut pukukopissa miettien että mitä vittua tuo nyt oli olevinaan,sait turpaan 3-0 ja yrität panostaa seuraavaan erään tosissasi ja yrität vakiinnuttaa ympärilläsi pelaavan joukkueen, olet elämäsi kunnossa ja luulet tekeväsi aina oikean ratkaisun. Toinen erä sinun on mahdollista tasoittaa, mennä ohi tai jäädä samalla lailla ajan jalkoihin kuin ensimmäisessä erässä, luovutusvoittoa ei kuitenkaan kannata antaa, sillä tätä peliä me pelataan vain kerran ja se peli on sinun käsissäsi, älä vihaa sen pelaajia, vihaa peliä ja vasta kun summeri soi niin katsotaan ne kuuluisat jyvät akanoista.