IRC-Galleria

torstaina tulee 7 viikkoa täyteen kun en ole saanut istua... ei pitäny tän leikkauksen ihan näin mennä.... intti keskeytyi ja muuta ei oo oikein voinut kuin makoilla ja vähän kävellä...hoitaja käy aina aamuisin avohaavan putsaamassa ja kuivikenauhan vaihtamassa, ei oo herkkua. Haava on sentään jo madaltunut huomattavasti siitä mitä oli kun se tikkien jälkeen auki revittiin, mutta tässä on vielä monta mutkaa matkassa ennenkuin takaisin terveiden kirjoihin päästään...

Se on sunnuntaina sitten "viimeinen taisto". Lopen Lehtikin on ollut 4 x paksumpi tavalliseen verrattuna kun eri puolueet ovat ehdokkaitaan mainostaneet ja postilaatikko tulvinut erilaisia naamoja ja numeroita. Olikohan se aamupostissa kun oli huvittava tapaus; lehden oli tarkoitus tehdä ehdokkaan vaalimainos, ehdokas edusti Kokoomusta ja mainokseen päätyi SDP:n logot. Oli hieman "käärmeissään" ollut kyseinen ehdokas. Jännityksellä odottaen kuinka käy ja saadaanko nuoria lähtemään uurnille. Tuntuu,että moni meistä nuorista ajattelee että "ei sillä oo mitää väliä, samat vanhat naamat siellä kuitenkin ajaa nuorison harrastusmahdollisuuksia alas" ja juuri tuolla ajattelulla ns. sorto jatkuu ja jatkuu, pitää itse antaa sen äänensä vaikuttaa, jokainen ääni on tärkeä ja kuulemisen arvoinen vaikka itse ajattelisikin "että yksi ääni sinne tänne". Pääsihän Kekkonenkin presidentiksi käytännössä yhden äänen erolla haastajaansa v.1956.

Ikävä kyllä näistä vaaleista on todennäköisesti tulossa Kokoomuksen voimannäyte, kylmä fakta. Keskusta tulee näillä näkymin menettämään paikkojaan Kokoomukselle ja samalla suurimman Lopen kuntapuolueen paikkansa. Valtuutettujen määrä nousee 27:stä 35:een. Nykyisessä valtuustossa Keskustalla paikkoja 11, Kokoomuksella 8, SDP:llä 6 ja Vasemmistoliitolla 2. Uskoisin että SDP pitää 6 paikkaansa ja vasemmistoliitto saa yhden lisää ja nousee 3 edustajaan. Loput paikat arvotaankin sitten Keskustan ja Kokoomuksen välillä. Voi olla että ajatus on pessimistinen ja näin toivonkin mutta pahimpaan täytyy myös varautua.

Työn orjat sorron yössä nouskaa lauloi jo esi-isät. Nyt sitä sortoa on sitten päässyt itse maistelemaan, viimeiset 9 viikkoa ollut joka viikonloppu töissä ja 4 seuraavaa sama homma, ja yleensä vielä iltavuoroja eli koko päivä menee töissä, eipä ainakaan tarvitse miettiä mitään "sosiaalista elämää"... Minikään ei edisty mihinkään suuntaan kun ei ehdi laittamaan.
Tänään taas muutenkin ollut niin hohdokas päivä, että oksat pois ranskan pullista saatana :D Ismo Alankoa lainaten; " mua vituttaa niin ankarasti,vituttaa aamusta iltaan,vituttaa, on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa..." . No kaippa se taas tästä helpottaa kun "pääsee " takas töihin eikä tarvitse miettiä kuin että mitähän jugurttilaatua sitä keräilisi Ica Helsingborgin kuormaan seuraavaksi... :D

ja jälleen yli juodun perjantain,
taas niin paljon krapulasta maksaa sain
ja yhä odottamaan jää, lasi puolilleen pimeään
pullon kylkeä pääkallo kera sääriluiden koristaa
eihän sitä maun vuoksi juoda, sen täytyykin oksettaa.

ihmissuhteet, ei kai niitä olekaan,
koulut kesken, maailma kaipaa lapsiaan
insinööri piti pojasta tulla, kivitalo rakentaa ja ajaa mersulla
nahkatakkiin sai puku vaihtua, kaksioon kivitalo kutistua

pitkän aamun tämän ankean lauantain
kello kohta kaksi, eilen haavan sieluun sain
taas niin paljon piti maailmaa parantaa
minun kosketuksesta sekin sirpaleiksi hajoaaÂ…

ja mä kierrän tätä samaa ympyrää päivästä päivään
noidankehää, kylmään maailmaan kuolleena syntymään

kapinoin ,ajan hampaita vastaan, tietäen, että täällä ainoastaan
ihminen, voi elämällään vain saada sen,
muiston siitä miten elän ja miten elin eilisen

sunnuntaihin ei suunnitelmia,
täytyihän Jumalankin huilia, luodessaan maailmaa,
jota itse tuhoamme pala kerrallaan.
Ei Pyhän Hengen avulla, ei ehtoollisviinin voimalla,
Jumala on kuollut ja Perkele kerää voimiaan.

Isi hae minut kotiin, naapurin setä on taas kännissä.

Niin eipä ole tänne henkeviä tullut kirjoiteltua pitkään, pitkään aikaan, monenlaista on taas ehtinyt tapahtua niin hyvää, pahaa kuin kaikkea siltä väliltäkin. Kesä tuli, kesä meni. Joka vuosi aika juoksee nopeammin karkuun, eikä perässä jaksa juosta.

Tänään taas pysähdyin pitkästä aikaa miettimään "vaatimattomasti" elämän tarkoituksen kiemuroita kun eräs iäkkäämpi mies tuli juttelemaan minulle. Hänen äänestä huokui lävitse lievä pettymys siitä, etten ole ( hänen mielestään) jatkanut isänisäni urheiluperintöä toivotulla tavalla... "Et ole sitten tainnut enää jaksaa treenata kuulantyöntöä... tai no oothän sä kisoissa käyny mutta et oo enää pärjännyt niin kuin ennen..." näin kuului nuo viiltävät sanat, vaikka sitä olisi kuinka "entinen lupaus" niin tuo virke kirpaisi. Nuo lauseet pistivät miettimään taas asioita. Kelle ihminen oikein tekee tai harrastaa asioita jos ei itselleen? Ilmeisesti toisille ihmisille, jotka asettavat meille odotuksensa. Teemme asioita menneisyyden haamujen nimissä, joihin meitä verrataan, edellisiin polviin, esi-isiin. "On pojalla vielä pitkä matka isoisänsä jäljissä..."
Kaikilla ei ole ymmärrystä siihen että harrastuksia voi olla niiden itsensä takiakin eikä aina menestyksen vuoksi, eikä kaikilla ole edellytyksiä Suomen mestariksi...
Ihmiset asettavat meille odotuksia, tietyt saappaat, jotka pitäisi täyttää ja kantaa perinteiden lippua korkealla.
Entä sitten kun porvarin pojasta tuleekin Vasemmistoliiton kansanedustaja tai NHL- tähden pojasta putkimies, tai juopon pojasta presidentti? Meidät tuomitaan jo syntyessämme tiettyihin raameihin, ne raamit ovat murrettavisssa, mutta se vaatii paljon tekoja eikä siihen aina riitä edes ihmiselämä. Jos et täytä näitä raameja ihmiset pitävät sinua mustana lampaana, maanpetturina ja häpeätahrana.
Kun olit kerta lapsena se "tulevaisuuden lupaus" ja sinulla oli käsissäsi korttipakasta täyskäsi niin minkä helvetin takia menit sen vaihtamaan jätkähaihin? Tervetuloa valintojen maailmaan, elämä on illuusiota!

Mutta mitä meistä sitten tullaan muistamaan, hyvät teot ajavat huonojen ohi kun kuolemme, vainajistahan ei saa puhua pahaa, tämän perusteella Matti Nykänenkin voi olla vainaana ihan hyvä jätkä.

Sama pätee muutenkin ihmiskäsityksiimme, kun olet kerran tehnyt mulkusti jollekin, tulet olemaan aina se mulkku joka pettää luottamuksen. Ihminen on susi toiselle ihmiselle.

Vangittu sielu vapaassa maassa.

voishan sitä tänneki välil jotai kirjotella, eilen oli ihan kiva kankkunen wanhojen jatkojen myötä, ilta oli... no juu :D parempi kun on hiljaa. Tänään oli yks keikka Räyskäläs, tavallaan meni vituiks tavallaan ei, porukalle ois vaan tarvinnu saada lisää viinaa koneeseen ni kyl se siit :D eikai täs muuta taas tällä kertaa...

eilen oli sit se kohtalokas catisca reissu serkkujen ja muiden hörhöjen kera. Tuli "Jokiniemeläinen" tutuks ja sen kyllä tuntee kropassa vielä tänäänkin.

Ah niitä päiviä kun olimme nuoria, kun olimme lapsia, vailla tulevaisuuden painostavia kauhukuvia. Joululahjat olivat silloin aivan extaasia. Ne päivät ovat nyt takanapäin, mutta yksi asia on säilynyt, nimittäin usko huomiseen ja itseensä ja lahjoja on edelleen kiva saada x) . Mutta jälleen on yksi viikko jonka aikana paljastunut toisen ihmisen julmuus ja kylmyys, ulkokuori pettää niin kuin jo monet viisaat ovat todenneet, se on mielenkiintoinen juttu kuinka sokeasti sitä oppii luottamaan toiseen ihmiseen, ihminen on toiselle ihmiselle peto. En tätä halua mitenkään Jouluun sotkea vaikka kai se joulupukkikin osaa olla ilkeä.

Toiset sanovat että olen enää palasia siitä tyypistä jota joskus olin, Liian monet murheiden sateet ovat pyyhkäisseet näitä arpisia kasvoja, olen kaukana ”kotoa” ja on niin paljon uutta ja outoa kohdattavana tulevaisuudessa, voisi kysyä että onkohan kukaan koskaan kertonut sitä totuutta kuinka vaikeaa taistelua ja kamppailua aikuiseksi kasvaminen voi olla? – On varmaan mutta ei sitä aina tule kuunnelleeksi, ajattelee vain että joo joo, siinähän ne vanhukset taas horisee. Seuraavaksi sitä tajuaakin jo itse olevansa kohta niitä ”vanhuksia”. Kaikki se lapsenomainen käytös mikä pitäisi muka jättää taakseen, paskanmarjat, jokainen olkoon sellainen kuin on, turha sitä on yrittää esittää fiksua ja filmaattista jos ei vain ole sellainen.

Taas ovat päivät uhkaavasti vähentyneet mennessä kohti sitä päivää kun joutuu täydellisesti vastaamaan omista tekemisistään. Toki vanhemmat ovat tukena ja turvana, mutta enää et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi, vastuuta ei voi paeta terveisin Suomen Keskusrikospoliisi :D

No Joulukin meni taas tasaisen tappavasti, pukitellen ja jouluruokia syöden. eipä oo Joulukaan enää samanlaista kuin joskus kakarana. Pukkia ja lahjoja odotettiin malttamattomina ja kytättiin ikkunassa joko sieltä joku pihalle tulisi. Ennen joulua piti aina kirjoittaa se kuuluisa kirje joulupukille,muutaman kerran muistan jopa postittaneeni sen mutta usein se jätettiin johonkin talon nurkalle ”tontuille” haettavaksi. Totuus oli se että mutsi sen sieltä kävi noukkimassa parempaan talteen. Pehmeät paketit olivat aina perseestä ja ne avattiin viimeisenä, jos siellä oli villasukat niin naama meni norsunvitulle ja kaikilla oli mukavaa. Nyt ne villasukatkin tuntuu ihan kivoilta x)

Joululaatikoitahan ei tietenkään voinut syödä eikä rosollia, nyt nekin menee alas. Tänä jouluna niitä tosin on joutunut tuon ”sivubisneksen” takia syömäänkin erinäköisissä pikkujouluissa oikein urakalla. Ennen uskottiin sinisilmäisesti joulupukkiin. Nyt sitä naureskelee täällä itsekseen kun on ”joutunut” itse esittämään joulupukkia. Sekin on loppujen lopuksi aika vastuullinen tehtävä, murrettu lapsen mieli voi olla pitkävihainen ;P muistan itse kuinka helvetinmoinen järkytys se oli kun näin ”joulupukin” istuvan lahjojen jakamisen jälkeen isän ja tuttujen kanssa keittiössä ja pukilla oli parta alhaalla… Yksi niitä muistoja jotka ovat syöpyneet alitajuntaan aika vahvasti. Siinä jäi lego-merirosvo laiva hetkeksi kakkoseksi. Onneksi joulu, lasten ja kauppiaiden juhla, on kuitenkin vain kerran vuodessa. No odotellaan tuota ”toista Joulua” eli synttäreitä tässä pikkuhiljaa.

ANTEEKSI JOS PILASIN JONKUN JOULUMIELEN x)

olen enää paloja siitä joka joskus olin, liikaa kyyneleitä kanssa kuningas alkoholin,
olen kaukana kotoa, nähnyt paljon tuhoa ja kuolemaa.
Kulkenut kauan yksinkin, kokenut pienen helvetin ja taivaankin kai.

Nyt tiedän, rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä hallitsemaan
aikaa parantaa haavoja ja saa myös verta valumaan
rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä käsittämään
veren sydämessä hidastaa ja lopulta pysäyttää

on enää varjo niistä valoista joissa loistin, samat virheet kerta toisensa jälkeen toistin.
Olen katsonut taakseni, entistä loistoani, etsien kai
Nähnyt julman totuuden, tuhotun rakkauden,haudalla sen.

Olisit ollut vierellä mun, sisimpääni takerrun, sulkeutumaan.
Minne menenkin, näen kasvosi enkelin ja sydämeni sulaa

Nyt tiedän, rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä hallitsemaan
aikaa parantaa haavoja ja saa myös verta valumaan
rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä käsittämään
veren sydämessä hidastaa ja lopulta pysäyttää

myin pirulle sieluni, annoin elämäni, enkä mitään saanutkaan
anteeksi saanko tekoni, tehdyt virheeni, pystytkö unohtamaan?

Nyt tiedän, rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä hallitsemaan
aikaa parantaa haavoja ja saa myös verta valumaan
rakkaus kyllä tappaa, jos et pysty sitä käsittämään
veren sydämessä hidastaa ja lopulta pysäyttää

Joulukuun puoli väli alkaa hiljalleen lähestyä ja joulu siinä samalla tietysti, aijai, reilu kuukausi vielä täysi-ikäisyyteen ja 2 viikkoa joululomaan, sit saa taas oikein lihottaa itteään :D Viikonloppu oli tylsä ja onneksi se kesti pitkään. No olihan tuossa lauantaina nyt sentään Lopen Kunto ja Voima Teamin pikkujoulut Saukkolan EK:lla ja siellä piti taas sisäinen Paula Koivuniemi repiä meikäläisestä irti ja siellä sitten akkojen vermeis istuskella Saukkolan isännän polvella… kaikkee sitä ihminen tekee maksaakseen jäsenmaksunsa.
Tiistaina sit selviää yks elämän ja kuoleman välisiä asioitakin,mutta ei siitä sen enempää, tuskin se viikatemies vielä kuolemansiemeniä tähän paskaan maahan kylväisi, sitä aina pitää omaa terveyttään itsestään selvyytenä eikä osaa arvostaa ennen kuin sen on menettänyt, sama pätee moneen muuhunkin asiaan elämässä ja kuvittelee aina että ”eihän mulle ny sellasta vois tapahtua”.
Tasaisen tylsä sunnuntaipäivä, mennyt taas koko päivä istuskellessa koneella ja haaveillen jostai auto-projektista, äiti varmaan repisi perseensä jos tietäisi mun suunnitelmista.
Eipä täs oikein muuta täl kertaa…anal thunderin sanoilla ”drink myself to death!”