IRC-Galleria

Zelex

Zelex

Immortal - truest of the true

Uusimmat blogimerkinnät

KivienpalvontaaTiistai 29.08.2006 18:01

En ole käynyt äidin haudalla jouluaaton jälkeen. Sitäkin ennen vain kerran jos hautajaisia ei lasketa. Isä oli käynyt vuosipäivänä mutta ei hänkään kovin usein. En edes nähnyt niitä krookuksia jotka viime syksynä istutin, mutta olivat kuulemma kauniita.
Että joku aivan vieras ei kuvittelisi että me emme välitä. Tässä välissä kiukun kyyneleet nousevat silmiin. Totta hitossa välitetään. Minulle se tapa vaan ei ole tämä.

Lopen hautausmaan reunamille, kuusiaidan lähellä oleva pieni kivi symbolisoi ja muistuttaa minua lähinnä hautajaisista jotka olivat siunaustilaisuuden jälkeen elämäni paskin tapahtuma ikinä. Sillä kivellä ei ole mitään tekemistä äitini kanssa jonka elämää muistelen mielummin kotona, hetkiä yhteisen harrastuksen parissa istuessani hevosen selässä maastolenkillä tai vaikka paljon mielummin juttelen isän kanssa menneistä asioista kun ajan autolla lähes 40km vain päästäkseni itkemään ja palauttaakseni mieleeni hautajaisten ahdistavan tunnelman. Olla kokoajan toisten ihmisten säälivän silmän alla ja joutua kaikkien halattavaksi hetkellä jolloin olisi mieluiten vain kaikkein läheisimpien kanssa.

Surulla on oma aikansa ja paikkansa eikä sitä välttämättä väkisin halua kaivaa esiin. Silloinkin kun väsyneenä raskausviikolla 36 ajelin Hämeenlinnasta Pilpalaan, olin ajatellut pistäytyä haudalla. Kuitenkin koko päivän autossaistuminen, mahan kanssa hikoilu ja alkanut vesisade sai minut ajamaan vain kirkonkylän lävitse. Äiti tulee elämään vielä satoja kertoja niissä menneissä hetkissä joita ääneen ja omassa hiljaisuudessa muistellaan. Niissä tarinoissa joita aijon Jullelle kertoa mummusta sitten kun hän on vanhempi ja omassa puheessani ja käytöksessäni jonka olen päivä päivältä huomannut muistuttavan enemmän häntä.

On jotenkin pelottavaa ottaa itse hyvin pian rooli jonka on nähnyt kuuluneeksi toiselle ja josta toinen on vastikään luopunut. Äitini oli hetki sitten täyttänyt 26 minut saadessaan kuten minäkin täytän tänä vuonna. Haluan siirtää saamani rakkauden eteenpäin ja enemmänkin jos se on mahdollista. Hiljaisuudessa sitä ajattelee että Julius olisi voinut saada sitä rakkautta vieläkin enemmän jos äitini eläisi. Nythän olen tavallaan yksin lapsen kanssa ilman ketään sellaista läheistä joka voisi minua auttaa väsymyksen tullessa. Täytyy vaan pitää leuka pystyssä ja - ei uskoa, vaan tietää - että kyllä minä pärjään ja jaksan.

Ehkä menen haudalle taas jouluna, teen tämän sosiaalisesti hyväksytyn eleen todistaakseni sen että muistan. Vaikka en kai olisi tilivelvollinen kellekkään. Kuitenkaan kiven katsominen ei aiheuta kuin pahaa oloa joten sitä ei viitsi harrastaa liian usein...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.