IRC-Galleria

Melkein 9kk ikäiselle liikkumisen riemun hokanneelle villimiehelle jokainen vaipanvaihto on uroteko.

Sillointällöin saan hänet huijattua sormeilemaan jotain lelua, mutta useammin lapsi vääntää ja kääntää itseään kaarella molempiin suuntiin tai ottaa minusta kiinni ja vetää itsensä istumaan. Kiroan nepilliset vaipat! Niitä en meille enää osteta, kunhan nyt käytetään noita mitä on tullut hankittua mutta uusia ei tule.

Eilinen päivä oli todennäköisesti kaikista raskaimpia lapsen kanssa. Hän oli niin aktiivinen että sain olla jatkuvasti itsekin nostamassa häntä pois, viiden jälkeen alkoi taas iltaraivarit jolloin piti olla sylissä, mutta istuminen ei käynyt vaan olisi pitänyt seisottaa tai kantaa. Jos laskin lattialle niin lysähti siihen huutamaan ja piti taas poimia syliin mutta nukkumisesta oli ihan turha haaveilla.

Sain Laurin viemään vihdoin koneet pois ja halot kippasin korkeaan pahvilaatikkoon. Nyt ongelmana on se että poika pääsee kiipeämään sohvatyynyjen yli ja pääsee siten johtoihin käsiksi jos en ole valppaana. Vaikka hän ei varsinaisesti nouse tukemattomaan istuntaan vielä, niin tukea vasten on polvillaan ja jopa seisoo etunojassa sekä vetää itsensä jonkun tuen kautta istumaan jonka jälkeen pysyy kyllä pystyssä.

Illalla lapsi on niin villi että vaatii täyden rauhan saada hänet nukkumaan. Pienikin kahahdus jossain niin poika on valmiina hyppäämään kontalleen ja pyörimään kikattaen ympäri sänkyä.

Ostin tiistaina sellaisen ison hevoskäsinuken jolla on valtava suu. Ja se on ihan yliveto! Se on pehmeää karvaa ja mikään ei ole niin hauskaa kuin se, tartun sillä poikaa kyljestä tai jalasta kiinni ja kutitan. "Nam nam nam! Julius syödään!"

Laurin loma alkaa huomenna. Viimeiset ponnistukset - ehkä sitten saan vähän näitä univelkojakin pois.

Olin eilenilalla niin stressaantunut että oli pakko vetää Samarinia naamaan ja muutenkin voin todella huonosti. Syitä on monia, mutta mainittakoon vielä että mitenkään se ei johdu lapsesta vaikka sen vuoksi olen noin muuten väsynyt. Pelkän väsymyksen kestää kyllä mutta kun siihen vyöryy päälle muut huolet niin tekisi mieli vain paeta johonkin pieneen yksiöön jonka alakerrassa olisi ruokakauppa. Lattialle matto eikä yhtään sähköjohtoja. Siellähän sitten loikoiltaisi matolla kaiket päivät ja nukuttaisi silloin kun huvittaa.