IRC-Galleria

No, minullahan on ollut rankka ja traumaattinen viikko muutenkin.
Tässä on sadellut räntää ja hanget ovat pehmenneet. Meidän talo sijaitsee mäen päällä, jonne vie tie joka tekee todella tiukan mutkan ennen viimeistä nousua. Näillä keleillä siinä on n.10-15cm kerros silkkaa loskaa.

Tulin kaupasta Skodanromulla ja 5m ennen kuin olin päässyt mäen päälle, penkka imaisi minut vasemmalle. Ohjaus vain yksinkertaisesti petti ja kun olen tottunut ajamaan takavetoisella niin korjasin väärin ja toinen etupyörä humahti ojaan. Vein ostokset sisälle, istuin vittuuntuneena hetkisen ja sitten lähdin lapion ja vanerinpalan kanssa takaisin autolla.

20min koitin saada kaivettua lunta pois ja vaneria pyörän alle. Olin polviani myöten lumessa ojassa kahlaten ja manaillen. Auto oli puristunut niin hankalasti, että etupyörää ei saanut käännettyä, joten nappasin perästä tunkin ja puskin sillä etupään ylös.

Temppu onnistui! Sain vanerin ujutettua vetävän pyörän alle, laskettua auton ja peruutettua sen ylös ojasta! Wau! Tunsin itseni ammattilaiseksi. Eikä tuohonkaan mennyt aikaa kuin puolisen tuntia. Nohnoh... ei vielä iloita.

Auto ei liikkunut eteen, joten otin taakse. Olin aivan keskellä mutkaa ja peruuttaessani penkka imaisia etupään oikealle! Adrenaliini kuohahti suonissa ja olin jo vaipunut epätoivoon, mutta sitten näin naapurin tulevan tietä pitkin lapion kanssa.

Vartissa saimme vedettyä Skodillakin toisella autolla ylös ja ajoin sen pihaan. Kiitin moneen kertaan lahkeet märkinä ja otsa hiessä ja olin jo aikeissa mennä sisälle lepäämään yli tunnin uurastuksen jälkeen, kun Anne tuli tallille.... ja jäi mäkeen kiinni ;)

Parissa paikassa piti tuupata että saatiin Annekin turvaan.
Olen kieltämättä aivan rätti eikä ajatus kulje. Sitä vaan hymyssä suin miettii mitkä ovatkaan seuraavat vastoinkäymiset...