IRC-Galleria

Tyhjä, niinkuin mun sydämeni.
Tamma lähtee syömään vihreetä etuajassa, keskellä talvea.

Sain eläinlääkärin jo täksi päiväksi.
Ei tarvitse ahdistua viikonlopun yli.

Tommi havaitsi saman minkä minä - tamma on pyöristynyt.
Se siis tutkitaan ennenkuin lopetetaan. Mahdollisimman nopeasti haluaisin kuitenkin prosessin etenemään koska hevosella selkeästi on kipuja. Antoi reaktiota kinnernivelen alapuolelta jänteestä kunnes "sulkeutui". Jäi tuijottamaan eteensä mikä on kuulemma kroonikoille hyvin tyypillistä. Pienestä kropankielen muutoksesta kokenut hevosmies kuitenkin tulkitsi että reaktio tulee ko. paikasta edelleen vaikka tamma ilmeettömänä olikin reagoimatta esim. korvillaan.

Ainoa vaihtoehto selvittää vamman laatu olisi lähteä taas klinikalle tutkimaan. En kuitenkaan tiedä saisiko tammaa edes lastattua saati kuljetettua kipeän jalan kanssa. Kuvauksissa kaikki oleellinen on löytynyt ja ne pikkuviat eivät siitä tutkimisesta miksikään muutu. Kädestäpäivää ja tonni - kertovat ettei tule enää hevosta. Sen näkee toki sokeakin. Olin laittanut vielä toivoa siihen että vika olisi kaviossa jolloin olisi voinut hoitaa, mutta nivelissä ja ko jänteessä tällä on vikaa ennestään eli se tais olla siinä sitten.

Joku päiväkirjaani stalkkaava ei voi olla kirjoittelematta ht.netissä poikkitietäviä kommentteja tekemistään johtopäätöksistä. En ole tilivelvollinen kellekkään toimistani enkä rupea selittelemään sellaista mikä ei tule kirjoituksissa ilmi - eli suurta osaa kaikesta elämästäni. Kuitenkaan ei liene mikään yllätys että kaikilla päätöksillä on tarkoituksensa. Jos ihan kauhean kovasti kiinnostaa allekirjoittaneen toimet niin saa ottaa yhteyttä ihan henk koht. Katson tapauskohtaisesti viitsinkö kommentoida. Jos ei sitä vaivaa viitsi nähdä niin tuskin kannattaa levitellä "faktojakaan".

Ja joo, tietty nyt harmittaa että ehdin myydä Elsan viime vuoden puolella. Silloin mulla oli suht terve liikuntaa tarvitseva hevonen kotona jonka kanssa piti olla vielä harrastusvuosia jäljellä. Kaikki ei aina kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut. Se kallis tulevaisuudenlupausvarsakin voi poikkaista jalkansa postimerkkitarhassa, näitä onnettomuuksia kun ei valikoida sen mukaan onko hevosella ennestään jotain vikaa vai ei. Trauman kautta tämäkin on todennäköisimmin syntynyt, eikä ole ollenkaan harvinaista että siellä talvisessa tarhassa hevonen liukastuu tai kavio astuu harhaan jonkun möykyn päältä.

Poikien kanssa HopLopissa Vantaalla. Oli hauskaa ja riehuttua sekä naurettua tuli koko rahalla.
Kävin vielä Hööksistä blokkaamassa shettiskokoiset blingbling-suitset ja Giittalle ihanan "Precious" -riimun joka oli liian pieni :( Onneksi sille löytyi jo käyttäjä - Johanna taitaa olla samanlainen hörhelö noitten ponikamojen kanssa kuin minä ;)

Tazzalle olisin tarvinnutuuden riimun kun toinen nykyisistä hajosi pesukoneessa.
Tämä on kuitenkin vastaava tilanne kuin vanhassa mustassa vitsissä: "Äiti, miksi minä en saanut joululahjoja" "Kulta, sinulla on syöpä ja kuolet pian joten emme viitsineet enää ostaa".
Noh, lupaan tammalle sen 22e maksavan turpapehmikkeisen jos me jatketaan vielä.

Yksi asia mua alkoi vähän ahdistaa.
P ei ole aina kauhean hyvän eläinlääkärin maineessa. Tazza on alkanut lihoa reilusti ja nyt pelottaa että mitä jos vatsaa avatessa sieltä putoaakin varsa murharyhmän eteen?
Joulukuun alussa P rektalisoi tamman tyhjäksi, mutta silti olemassa on se jos.
Mikäli päädyn tamman lopetukseen niin täytynee pyytää vielä toisen eläinlääkärin mielipide. Tazza on kuitenkin suuri ja pitkärunkoinen, erehdyksiä on sattunut ennenkin. Kiimojakaan ei enää syksyllä ollut.
En varsinaisesti usko tiineyteen mutta en antaisi koskaan itselleni anteeksi jos lopetuttaisin tiineen tamman. Paljon mahdollista että lihominen johtuu kuitenkin ihan vaan seisomisesta.

Meillä on Julius nukkunut kohta viikon ilman vaippaa.
Ekakerralla oli vahinko (oli repinyt vaipan pois jo alkuillasta) ja sen jälkeen päätettiin kokeilla miten sujuu. Kertaakaan ei ole kastellut sänkyä. *kopkop*

Päiväkuiva se ei vielä ole, saattaa pissata housuun jos sellaiset on jalassa. Ilman housuja ollessaan taas käy potalla tai pyytää vessaan. Yöllä nukkuu kommandona.

Tän mä haluisin mutta taitaa haaveeksi jäädä...
http://www.joehobused.eu/co.htm

Alle parikymppisenä minulla oli kaksi sellaista ratsastuselämystä jotka nousivat ylitse muiden. Siis alla sellaiset hevoset jotka tuntuivat hyviltä ja omilta, joita jaksoi muistella ja jonka perusteella loin ihanteen siitä millaisen hevosen haluaisin jos ei olisi rahasta kiinni.
Toinen oli Vesajärvellä Hämeenkyrössä silloin asunut akhal-teke ori Salyut ja toinen oli Harvialan pelloilla Tazza tamma.

Tazzan omisti Koiviston Hanna, oli ostanut sen vuonna 98. Olen hoitanut peruskouluikäisenä Hannan hevosia ja käytiin katsomassa kun hän oli muuttanut ja perustanut tallin Wiiskulmaan. Ratsastin tunnin Tazzalla. Se oli upea, suuri ja vahva hevonen. Tein suuria ympyröitä pellolla kaikissa askellajeissa, väistättelin käynnissä ja ravissa. Voima joka hevosesta lähti suuntautui ylöspäin eikä eteen ja pahimmassa tapauksessa kädelle kuten monilla ratsastamillani. Usein ne olivat olleet suomenhevosia. Lämppäreillä olin mennyt myös paljon, mutta niistä puuttui se tietty massan energia mikä löytyy suuresta lihaksikkaasta hevosesta joka luonnostaan kulkee ratsun lailla.

Tazza oli upea, kaunis. Vielä vuosia ajattelin että haluan hannoverilaisen (Tazzassa on hannover-verta, mutta myöhemmin ajateltuna se muistuttaa enemmän perinteistä toria) koska en tiennyt torihobusista mitään. Tazza vaikutti minuun yhden kerran perusteella.

Kun kesällä sitä tarjottiin minulle niin en empinyt lähteä katsomaan.
Kieltämättä tamman kunto oli minulle todellinen järkytys sen perusteella millainen hevonen oli ollut kymmenen vuotta takaperin. Se tuotiin pikkuisen klenkaten tallintakaa. Meiju katsoi silmät pyöreänä suurta kokoa ja ylpeää olemusta, mutta itse tunsin piston sydämessäni.
Päätös oli kyllä syntynyt jo siinä hetkessä, hevonen ei jäisi sinne Alastarolle. Kun ajettiin kotiin, sanoin Meijulle että en tiedä oliko tyhmä päätös vai ei. Jos hevonen on jalaton niin mietin sitten myöhemmin mitä teen.

Tazza tuli ok kuntoon. Toki se on hyväksyttävä että nuoruuden kulta-ajat ovat sillä takana ja kinnerpatit rajoittavat elämää. Aika pian kävi selväksi että tammalla ei voi hypätä. Ollenkaan.
Nyt kun se on pian seissyt kolme viikkoa jalkaongelmien vuoksi niin alan pelätä että ennenpitkää ollaan menossa taas kohti sitä riutunutta ja lihaksetonta olemusta minkä kohtasin kesällä.
Mun nuoruuteni upea ratsu, räjähtävää, hallittua voimaa. Ei helvetissä!
Mä en tahdo nähdä miten se menettää kauneutensa, jäykistyy ja riutuu pois.
Tälläisen hevosen on saatava lähteä saappaat jalassa. Tahdon muistaa sen edelleen kauniina ja uljaana, omana sotahevosenani, taikatammana jonka kanssa ratsastan varsinaisen treenin jälkeen omenapuun alle herkuttelemaan syksyn ompuilla.

Mä en tiedä missä vaiheessa ja kenen olisi vuosien varrella pitänyt laittaa tamma pois.
Ylläpitäjien mukaan sillä oli ollut viime keväänä-kesänä toinen takajalka tosi kipeä, eivät päässeet yksimielisyyteen kumpi, mutta epäilen vahvasti vasenta.
En tiedä mitä on jätetty kertomatta kun se myytiin pois pitkäaikaiselta omistajalta, mutta näköjään säännöllisiä vaivoja on ollut sen jälkeen aika lailla.
Minähän noista tiesin osan, kaikkea en. Ostotarkastus oli ilmeisesti tehty 1,5v sitten ja jätetty ostamatta.
Mun hommaksi jää siis saatella tämä tamma viimeiselle matkalle. Unelmieni hevonen.

En tiedä missä vaiheessa se tapahtuu, pahimmassa tapauksessa parin viikon sisään. Odotan ihmettä joka antaisi meille vielä pari harrastevuotta lisää mutta koskaan ei sen kustannuksella että joudutaan lähtemään jälleen nollapisteestä. Ei voi tehdä hevoselle ja kinnerpateille hyvää seistä aina välillä jonkinaikaa, sitten taas alkaa tehdä kuntoa, romauttaa kunto, aloittaa liikunta jne... Ja kuinka monen hevosen pää sitä kestää?

Johanna löysi eilen sen sanan mitä itse hain. "Sisäänpäinkääntynyt", sellainen Tazza on ollut nyt muutaman päivän. Oli lähdössä pois kun Johanna tuli tervehtimään, yleensä seurallinen ja utelias.
Eilen illalla harjaamisen jälkeen jäin karsinaan raputtelemaan, hevonen ei välittänyt vähääkään vaan juomaan mennessään kolautti minua päähän turvallaan. Eipä ole Tazzaa sekään, on kuunnellut ja kunnioittanut, nyt on kiireisen oloinen. Jossain on vikaa. Joko seisominen turhauttaa tai sitten on kipuja. Eikä kumpikaan vaihtoehto ole toista parempi.

Keskiviikkoon ei ole enää montaa päivää, kuuntelen mitä Tommilla on sanottavaa ja katson jatkon sen jälkeen. Tutkitaanko vielä vai löytyikö jotain esim kaviosta. Vai tuleeko se päätös silloin. Ulkopuolinen henkilö osaa katsoa objektiivisemmin kokonaisuutta, P.K. olisi tämän jo toivottanut monttuun mutta se tuntui olevan vähän sellainen irtonainen mielipide kun eivät näytä hevosen kanssa pitävän toisistaan yhtään.

lähde: http://www.hintatakuu.com/avioliitto.php

Onnellinen avioliitto

Vaimoni ja minä olemme keksineet kestävän avioliiton salaisuuden. Kaksi kertaa viikossa menemme kivaan ravintolaan, hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Hän menee perjantaisin ja minä tiistaisin.

Meillä on myös erilliset sängyt. Hänen on Tampereella ja minun Helsingissä.

Minä vien alituiseen vaimoani joka paikkaan, mutta aina hän löytää tiensä sieltä takaisin.

Kysyin vaimoltani "Minne haluaisit mennä hääpäivänämme?" Hän vastasi:"Jonnekin missä en ole ollut pitkään aikaan!" Johon ehdotin:"Miten olisi keittiö?"

Pidämme aina toisiamme kädestä. Jos päästän irti, hän shoppailee. Keittiössämme on kaikki, sähköinen sekoitin, sähköinen paahdin, sähköinen leipäkone jne. Ja aina hän valittaa, että sähkövempaimia on liian vähän eikä keittiössä ole edes tilaa missä istua! Joten menin ja ostin hänelle sähkötuolin.

Vaimoni kertoi minulle, että auto ei käynyt kunnolla koska kaasuttimessa oli vettä. Kysyin missä auto on. Hän vastasi: "Järvessä".

Vaimoni kokeilee uutta dieettiä, kookospähkinöitä ja banaaneja. Ei hän ole menettänyt yhtään painoa, mutta voi että kuinka hän osaa kiivetä puuhun!

Hän meni ja otti mutakylvyn ja näytti todella upealta kaksi päivää. Sitten muta kuivui ja tippui pois.

Kerran hän juoksi roska-auton perään huutaen: "Olenko liian myöhässä? Kuski vastasi:"Ei, et ole, hyppää lavalle vaan!

Paljastan nyt 10 totuutta itsestäni. Sen jälkeen haastan 6 ihmistä tekemään saman.

1. Pidän rasistisista ja muuten loukkaavista vitseistä
2. Juon liikaa Batterya
3. En pidä lemmikkieläimistä (ei tarkota että inhoaisin kenenkään kissaa/koiraa/pupua, mutta ajatus sellaisen pitämisestä tympii)
4. En elä vain hetkessä vaan muistelen usein menneitä
5. Saatan yksin ollessani kuunnella 90-luvun paskahittejä
6. d&d on kiinnostavampaa kuin tavallinen elämä
7. Inhoan ratsutukkaa hevosella kuin hevosella - siis sitä Thulsa Doom tyyliä.
8. Olen sitä mieltä että ihmisessä joka tosissaan on sitä mielta että Magyar on hyvää - on oltava jotain muutakin vialla
9. En yleensä välitä mitä ihmiset ajattelevat minusta julkisella paikalla
10. Käyttäydyn välillä maanisesti ja käyn ylikierroksilla.

- Kaikin puolin tosi ihana ihminen siis -

Vapaaehtoiset saavat osallistua, en jaksa haastaa ketään

Olen aivan häkeltynyt enkä olisi osannut aavistaa että tälläistä ihan hirveää totaaliskeidaa voi olla olemassa? Siis KUKA tätä ostaa! Mun ajatukseni sinkoilevat päässä ja melkein ahdistaa, siis herranjumala, eihän tämä voi olla totta. Mikä helvetin Jippu! Tsiisos, pahinta on että puheviat tarttuvat ja nyt meidän perheessä lespataan loppuilta.
Onneksi kello on kohta viisi ja pian pääsee nukkumaan, jos tää järkytys menisi ohi huomiseen mennessä.

Jos tätä päiväkirjaa oikeasti lukee joku joka tykkää tästä paskasta niin OLE HYVÄ ja kerro MIKÄ HELVETTI tästä tekee kuuntelemisen arvoista ja sellaista että näinä lama-aikoinakin joku maksaa RAHAA tälläisestä angstiwhinetyksestä.
Luulin ensin että tämä oli vitsi, mutta näköjään on tehnyt parikin albumia.

Huh, vähän helpotti.