IRC-Galleria

Huoh, mika paiva...Olen talla hetkella isantaperheeni koneella, koska mun omalla ei viela paase nettiin. Amerikasssa kun ollaan, tasta puuttuu parit aakkoset joten koittakaa kestaa!
Joten....Niin, toissapaivana yokoneella perille, missa mua vastassa oli ihan kunnon komitea ihmisia...Aiti Kim, isa Stacy, Ecuadorilainen vaihto-oppilas Ale ja kakaroista Alex. Ensimmainen yo vietettiin KIRKOSSA. Soin noin yhdeksantoista donitsia ja tapasin n.300 ihmista.
Ihmiset taalla on tosi ihania, ja ne halailee ja pussailee toisiaan (ja mua) koko ajan. Tassa talossa on koko ajan vahintaan kakskyta ihmista. Noiden lasten kaverit ja naapurit ja niiden koirat kavelee ihan pokkana sisaan taloon ja kay jaakaapilla ja istahtaa kattoon telkkaria..
Ja nyt lahdetaan 'to the mall' ja etsitaan mulle adapteri jos saisin viimesta vihdoin ton kannettavan ladattua. Kannykastakin loppuu pian akku..

Moippista! I love you all!!

Helsingissä, jossain lentokenttähotellissa. Neljän hengen huoneessa kuus ihmistä... Aamulla neljän mais lentokentälle ja sieltä sitten Amsterdamiin. Ja sieltä Newarkiin, New Jerseyhin. Ja sieltä Memphisiin, Tennesseehen. Ja sitten lopultakin perille. Ensimmäinen yö vietetään teemaan sopivasti jossain ihme kirkossa. En muista mitä muuta piti sanoa...Kannettavasta on kohta akku loppu kun isoveli vähä "lainas" sitä.... Mutta ei se mitään.
Tänään tuli sitten hyvästeltyä kaikki itkevät sukulaiset. Ironista kyllä, koiran jättäminen oli ainoa asia mikä todellakin otti koville. Varsinkin kun tiedän että se tuskin on täällä odottamassa kun tuun takasin. Alkaa käydä jo aika vanhaksi kultamussukkani..
Kavereitani en ehtimyt ennen lähtöä nähdä ollenkaan. Mikä tarkemmin ajateltuna olikin ihan hyvä juttu, me oltaisiin kaikki vaan vollotettu kuin vauvat.
Joskus mä vielä rupeen kirjottamaan tähän kunnon päiväkirjaa. Ja etin kunnon kuvat tohon arkistoon. Mutta kuten sanoin, alkaa olla akku loppu. Ja mua väsyttää.

Tänään on siis se suuri päivä kun minä liityn niihin lukemattomiin kasvottomiin massoihin jotka ah-niin-ylpeänä näyttelevät kuviaan iiärsee kallerias. Minä, joka vannoin ikuisesti pysyväni kaukana Pyhän Internetin iloista. Toivon todella, ettei kukaan ystävistäni koskaan näe tätä sivua. Tai kukaan muukaan...
Tänään on myös viimeinen päivä rakkaassa koto-Suomessa tai vähän vähemmän rakkaassa kotikaupungissa Vaasassa. Tänne ei sitten ole takaisin tulemista ennen kesäkuun viimeistä päivää 2007. Pakannut en ole. Tietenkään. Sen voisinkin mennä nyt tekemään.
Kuulette musta vielä...!!(halusitte tai ette)