IRC-Galleria

Vitsi, mä vissiin olen oikeesti maailman huonoin päiväkirjoittaja! Jälleen kerran anteeksi äiti, mä yritän!! Tästä eteenpäin mä yritän kirjottaa vähän useammin kuin kerran kuukaudessa! No jaa, eipä tässä mitään kummempia.. Perheen kanssa menee nyt vähän paremmin, aina kun tekee mieli sanoa jotain mä vaan pureskelen hampaita ja olen hiljaa...Yleensä. Mutta hyödyllinen taito sekin sinänsä, että kukaan mun suvussa ei koskaan ole oppinut pitämään suuta kiinni..Mä olen siis ensimmäinen..:D On sunnuntai, joten käytiin kirkossa...Taas kerran. Peräti kahdesti. Kakaroilla on kuoroharjotukset illalla joten me käydään siellä kahdesti päivässä.. Ihkuu! No jaa, ei se oikeesti oo niin paha. Niiden saarnat on kauheen pitkiä, mutta se nuorisotila on tosi makee, ja ihmiset- kuten kotonakin- on tosi hauskoja siellä. Ja siellä tapaa paljon kivoja tyyppejä. Tietenkin yheksänkytkaks prosenttia niistä on kivoja teiniprinsessoja, mutta ei se mitään. Mä elän. Amandan Raamattukin on pinkki...Voi Luoja.
Huomenna taas kouluun...Huoh.. Ei millään jaksais. Mä en tiedä mikä siinä koulussa on muka niin karmeeta mutta se on aika vastenmielinen. Me ei saada enää käyttää sivuovia, niiden pitää olla lukittuna koko ajan koska ampujat voi tulla sisään niistä. Täällä on ollu kuulemma poikkeuksellisen paljon ampumistapauksia viime aikoina. Ei tietekään Centralissa, eikä edes Tennesseessä oo koskaan tapahtunu mitään sellaista, mutta oli se amish-juttu ja ilmeisesti jotain muutakin. Mä en oo ihan uutisten tasalla täällä.
Keskiviikkona on halloween. Me ei ilmeisesti saada mitään vapaapäiviä tai sellasta, mutta jonku sortin bileet on ilmeisesti tiedossa. Toivottavasti. Seuraavat vapaapäivät on vasta kiitospäivänä, koska se nyt sitten onkaan...Kaikki suunnittelee kovasti miten ne aikoo pukeutua. Mulla ei itse ole mitään hajua mitä sitä tekis, mutta eiköhän Alen luova mieli keksi mulle jotain.. Jotain halpaa.
Vuokrataan muuten mökki Pohjois-Carolinasta, mennään sinne vuoristoon muutamaks päiväks. Se mökki on tosi upee, porealtaat ja koko hela hoito. June, Kimin pomo ja meidän valvoja perheineen tulee mukaan. Siitä tulee toivottavasti hauskaa. Sen jälkeen kun meidän rantaloma niin brutaalisti peruuntui me Alen kanssa todellakin tarvitaan pieni tauko.
Taukopaikka saattaa koittaa jo ens viikonloppuna, kun meillä on kirkon nuoriso-osastolta ns. "fall lock-in".. Eli kaikki tulee perjantaina illalla kirkkoon ja sitten pistetään ovet lukkoon ja ollaan siellä aamuun asti. Luvassa on ainakin pitsapileet, seurapelejä, twisteriä, Andyn bändi ja kuulemma monta yllätystä!!! Mä en malta odottaa...Yleensä nää jutut menee aina ihan perseelleen, mutta tulee ainakin hyvät naurut! Siitä tulee kivaa...



No mun pitää mennä lukemaan loppuun Scarlet Letter huomiseks...Kenen hemmetin idea oli pistää mut edistyneiden enkuntunnille??! Jos se on näille vaikeeta niin miten ne luulee että mä siitä selviän? No jaa, minkäs teet.... MÅJDÅ!!

Jaahas, onpas tullut tätäkin laiminlyötyä vähän aikaa...Anteeksi äiti, mutta mä nyt en vaan ole koskaan ollut kovin vastuuntuntoinen päiväkirjoittaja..Jaa-a, mä en ees muista mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen kun viimeks kirjoitin. Elo ei tällä hetkellä ole niin kovin auvoista, Wesley vietiin eilen pois ja mulla on jotenkin ylimääräinen olo. Niin kuin ei kuuluis olla täällä. Kaikista eniten haluaisin nyt olla kotona, missä ihmiset oikeesti välittää siitä mitä mä sanon. Eilen oli oikeesti tosi hauskaa kun ajettiin keskustaan, coolridge parkiin ja ajettiin karusellissa. Kelson tönäs Graysonin suihkulähteeseen, ja Kim suuttui niin pahasti että tönäs Kelsonin suihkulähteeseen. Tästä innostuneena Macie Kate sitten hyppäs suihkulähteeseen. Käveltiin maailman pisimmän jalankulkusillan päästä päähän ja takasin. Sitten mentiin McDonaldsiin ottamaan takasin kaikki kalorit jotka mahdollisesti menetettiin. Alex on ollut viimeiset kolme päivää Katien luona. Mä olen nauttinut oman huoneen saamisesta täysin rinnoin. Eilen illalla se sitten tuli takasin ja kaikki meni sitten siitä alamäkeen.... Just nyt mulla ei paljon paskempi olo vois olla. Tuntuu siltä että kaikki lapset on todella ilkeitä ja välinpitämättömiä, ja Kim on niin puolueellinen ettei sille voi sanoa mitään...Ja ymmärrettäväähän se on, nehän on sen omia lapsia. Mä tiedän aivan varmasti että Alex puhuu musta selän takana- kerran Ale kertoi mitä se oli sanonu ja kerran kuulin ite. Ja Kim kuuntelee. Kaikenkaikkiaan musta tuntuu että mun ainoa ystävä täällä on Amy. Ja se on perkele koira....
No, pohjaltahan on vaan yks suunta...

Suhde opettajien ja oppilaiden välillä tässä maassa on mitä kummallisin. Kaikki käyttäytyy kuin ne tuntis toisensa vuosien takaa. Tavan mukaan tästäkin löytyy runsaasti esimerkkejä. Mun ekonomian opettaja Jon Scott Phillips eli yleisesti vaan Mr.Phillips, on kaikkein paras.
Viime viikolla tunnista kakskyt minuuttia kului siihen, että Tiffany sanoi "DUDE!" ja Mr.Phillips sanoi "SWEET!" (haistakaa paska kaikki jotka ei ole nähneet leffaa Dude, Where's my car?)
Tässä taannoin meidän koulun futisjoukkueella oli (taas kerran) peli ja ne hävis (taas kerran) surkeasti. Joka tapauksessa, koska ko. opettajalla oli duunii kentällä, me saatiin istuskella kampuksen stadionilla kirpeässä syysilmassa pelaamas korttia. Hiljaisuuden rikkoo vaan valmentajat ja Mr.Phillips, jotka testaa kaiuttimia ja mikrofoneja. "WHERE'S MY PAPER FAT BOY?!" Brandon, meidän luokan paha poika on ihan että "What?" "I said FAT boy not RAT boy!"

Tästä löytyy vastakkaisiakin esimerkkejä. Alen algebran tunnilla sun pitää antaa jotain (kello, puhelin jne.) että saisit laskimen. Tunnin päätteeksi palautat laskimen ja saat arvokkaan omaisuutesi takaisin. Muuan jäppinen nappaa puhelimensa pöydältä ja opettaja käskee sen tuoda laskimen takasin tai palauttaa puhelimen. "Enpäs" "Kylläpäs" "Enpäs" "Kylläpäs. Palauta laskin tai palauta puhelin!" "You show me yours and I'll show you mine"


Eeeettä näin. Länsirintamalta ei mitään uutta. Corey leikkaa nurmikkoa yläkerrassa. Jestas se jätkä on ääliö....:D

Voi luoja, se tosiaan on totta mitä ne sanoo...Amerikkalaiset tosiaan ON tyhmiä. Enkä mä sillä tarkoita sitä, että ne olis mitenkään epämiellyttäviä tai muuta, mutta kun ne on tyhmiä. Siis todella. Aivottomia. Enhän mä tietenkään tarkoita ihan kaikkia niitä, mutta aika moni. Fiksut ihmiset on nähtävyys. Esimerkiksi bussi numero 71 jolla minä ja rakas Alejandra kuljetaan kouluun, on kaikkien henkisesti jälkeenjääneiden bussilastien kruunaamaton kuningas! Mä olen monesti miettinyt, miksi se bussikuski tuntuu pitävän meistä muita enemmän, ja se johtuu vaan yksinkertaisesti siitä että me ollaan ainoat normaalit ihmiset koko bussissa. 42 istuinta täynnä pelkkää taikinaa.
Siellä on pari asuntovaunuissa asuvaa sosiaalista hylkiötä, gangsta-wannabe joka TOSIAAN luulee olevansa jotenkin IHQ, ja muutama ihminen joilla ihan oikeesti risteää muutamat piuhat jossain kohtaa. Ja kaks uberhomoa jotka pitää kantrimusiikista. Ja yks pahasti ylipainoinen viiltelijäbabygootti. Voi luoja...Joka aamu istuessani siinä bussissa mietin mihin helvetin soppaan tulin taas lusikkani pistäneeksi. Onkohan ne kaikki tällasia vai vaan meidän koulu?

Pappi meidän kirkossa piti juuri sunnuntain saarnan siitä kuinka homous on syntiä ja ällöttävää ja saa sen haluamaan oksentaa. Mä (ja Ale) olisin voinut kuristaa sen paskiaisen siihen paikkaan. Kai se on niinku ne sanoo; Amerikka tosiaan on välinpitämättömien ahdasmielisten homofobiaisten kusipäiden maa. Ja Kim oli samaa mieltä

Amerikkalaisten isänmaallisuus ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä mua. Täällä näkee autoja, kenkiä, kännyköitä ja kattiloita jotka on maalattu muistuttamaan amerikan lippua. Joka aamu ennen tuntien alkua kaikki oppilaat nousee ylös, painaa kätensä väkevästi sydämelle ja lausuu uskollisuusvalan "I pledge allegiance to the Flag of the United States of America. And to the rebublic for which it stands. One nation under God indivisible with Liberty and Justice for all!"
Ja muutenkin, amerikkalaiset luulee että kaikki nerokas on niiden keksintöä. Syötiin tässä yksi päivä quesadilloja ja niille oli kauhea ylläri kun Ale sanoi että sehän on meksikolaista ruokaa.. Oletko varma? Ei kyllä se on meidän oma keksintö.
Tästä esimerkkinä toimii hienosti myös historianopettajani Mrs. Stone. Kyseinen nainen on ehkä toistaiseksi isänmaallisin tapaamani amerikkalainen. Se on mestari sälyttämään maailman kaikki poliittiset tapahtumat jonkun muun kansakunnan syyksi. Intiaanien teurastuksen takana olivat espanjalaiset, orjuuden takana britit, ensimmäisen maailmansodan takana ranskalaiset ja toisen japanilaiset. Irakin sota on irakilaisten oma vika. Amerikka pelastaa maailman!
Toinen asia mikä on lievästi hämmentävää, on kuinka uskonnollisia ihmiset täällä on. Toisaalta mun nykyinen olinpaikkani onkin ns. "Bible Belt" joten mitäs ihmettelet... Kuitenkin, kirkoilla täällä on videoheittimet ja orkesterilla uudet huilut rummut ja pianot. Kouluissa kirjat hajoaa palasiksi. Ja kirkkoja on noin neljä kertaa enemmän. Huomaa selvästi missä järjestyksessä asiat täällä tulee. Istuessani eilen ruokiksella joukko tulevia pappeja keskusteli näkemyksistään uskonnon suhteen. "Älkää nyt pelästykö tai mitään, mutta minä uskon että antikristus kävelee keskuudessamme". Myöhemmin ajauduin keskustelemaan kyseisen kommentin lausujan kanssa. Se kertoi mulle vapahtajastamme Jeesus Kristuksesta. "Have you ever heard of him?" Eeettä näin.

Whoa, mikä viikonloppu...Internet ollut poissa käytöstä koko viikon ja se palasi vasta eilen... Ja koska me kaikki tiedetään kuinka motivoitunut päiväkirjailija mä olen, kirjotanpahan ainakin nyt.
Hektinen viikko..Tää koko talo luhistuu käsiin. Uuni on rikki, tiskikone on rikki, lamppu ei toimi ja jääkaappi vetelee viimeisiään. Ja saksalainen vaihtarinarttu käy hermoille. Olen onnellinen että koulu alkaa taas huomenna.. Jotain hyvää tästäkin kuitenkin seuraa. Ei voitu mennä keskiviikkona kirkkoon kun Stacyn piti olla töissä autotallissa, joka sekin on hirmumyrskyn jäljiltä. Ja kaikki oli niin väsyneitä, että herättiin vasta kymmeneltä. Uhups, kirkko alkaa yheksältä!! Kim oli vahingossa laittanut herätyksen kello seitsemän ILLALLA eikä aamulla... Sydäntäsärkevää. Todella. Yritän saada Kimin ylipuhuttua ettei se laita saksalaista vaihtarinarttua mun kanssa samoille tunneille. Saatan ruveta itkemään jos se ilmaantuu kaikille mun tunneille. Mikä on aika todennäköistä koska se on junior, eli yhdennellätoista luokalla myös...Toivottavasti sillä on sentään eri ruokis.
Okei, mä kerroin Kimille mun "ongelmasta" ja se lupas yrittää.. Mulla tosin on edistynyt englannin kurssi, johon se varmasti laitetaan huolimatta mun, tai Kimin mielipiteestä. Saa nähdä.
Muuten on ollut mielettömän hauskaa. Oltiin shoppailemassa ja mä kulutin järjettömät määrät rahaa. Mietin tässä eilen omaa rahatilannettani ja tajusin että mitä mä muka säästän rahaa, kun mä olen just kerännyt rahaa jotain kaks vuotta tätä varten. Mitä mä sillä rahalla muka Vaasassa teen? Mä meen nukkumaan. Pitää mennä bussilla taas aamulla.

Robert Johnson- Crossroad Blues

I went to the crossroad
fell down on my knees

I went to the crossroad
fell down on my knees

Asked the Lord above "Have mercy, now
save poor Bob, if you please

Mmmmm, standin' at the crossroad

I tried to flag a ride
Standin' at the crossroad

I tried to flag a ride

Didn't nobody seem to know me
everybody pass me by
Mmm, the sun goin' down, boy
dark gon' catch me here

oooo ooee eeee

boy, dark gon' catch me here
I haven't got no lovin' sweet woman that
love and feel my care

You can run, you can run
tell my friend-boy Willie Brown
You can run, you can run
tell my friend-boy Willie Brown
Lord, that I'm standin' at the crossroad, babe
I believe I'm sinkin' down



Bobby Johnson oli niin hyvä kitaristi, että vanhan huhun mukaan hän meni tienristeykseen etsien jotain. Hän myi sielunsa paholaiselle voidakseen soittaa kitaraa hyvin loppuelämänsä. Laulun viimeinen säe tarjoaa varoituksen vanhalle ystävälle Willie Brownille olla tekemättä samaa kallista virhettä.

Mua jaksaa edelleen ihmetyttää kuinka nää
ihmiset jaksaa käydä tätä koulua kolme vuotta.
Itse olen ollut Centralissa noin kuusi päivää ja
jo nyt tekee tiukkaa. Mutta ei se mitään. Pohjalta
on vain yksi suunta... Ja sitäpaitsi MÄ en ainakaan
ole Vaasan Lyseon lukiossa. Mikä tahansa on
parannus siihen verrattuna. Kammottaa ajatellakin
etta siellä sitä istutaan taas vuoden päästä.
Mutta vakavasti ottaen, se koulu on aika rasittava.
Siella on niin pahoja huumeongelmia etta opettajat
partioi käytävilla radiopuhenlinten kans ja meillä
on omat poliisivoimatkin talossa. Lisäksi koulun
oppilaista noin 89% on mustaihoisia..Ei sillä että
mulla olis mitään sitä vastaan, mä oon varmaan
maailman antirasistisin ihminen mutta ne on
todella äänekkäitä. Siis TODELLA äänekkäita. Jos
juttelet ruokiksella vieruskaverin kaa, pitää huutaa.

Mutta ei se mitään, paistaa se päivä risukasaankin.
Jonain päivänä. Toivottavasti.

Jaahas, eipas ole tullut kirjoiteltua tannekaan vahaan aikaan. Eka viikko koulua paattyi (Luojan kiitos) juuri. Koulusta menin suoraan nukkumaan ja sita aion tehda seuraavat kaks paivaa..Ma en ole viela ihan koulurytmissa, varsinkaan kun koulubussi tulee kuudelta. Eli mun taytyy herata viidelta. Ekat pari paivaa myohastyttiin bussista kun ei tiedetty koska se tulee. Sitten mun piti niella ylpeyteni ja kayda kysymassa naapurin Coreylta koska se saakelin bussi oikeen tulee... oli muuten yksi ehka elamani noloimmista hetkista.
Elama on ollut hektista viimesen viikon. Sunnuntaina kaytiin hakemassa Nop -thaimaalainen vaihto-oppilas- lentokentalta. Tiistaina tuli saksalainen Kai ja keskiviikkona thaimaalainen Genya. Joten taalla oli kakstoista ihmista ja ensimmaine kouluviikko. Ma olen aika onnellinen etta elama palaa ehka nyt normaaliksi.


Se on muuten aika hammentavaa kuinka tuttavallisia ihmiset on taalla. Jopa kassaneidit ojentaessaan vaihtorahaa sanoo yleensa jotain tyylin " Here you go honey. Have a good one"
Meidan aiti halailee ja pussailee jatkuvasti ja jopa koulussa kun juttelin ns.luokanvalvojan tunnilla yhen jatkan kans, se leikki mun hiuksilla koko sn keskustelun ajan... Se on aika kummallista. Ma olen kai niin tyypillinen epasosiaalinen suomalainen etta sellanen ei tuu ihan luonnostaan.

Nyt ma menen katsomaan amerikkalaista jalkapalloa Alen kanssa. Kirjottelen tarkemman selostuksen ah-niin-jannittavasta elamastani joskus myohemmin. Ehka.